Kirjoitin joskus viime keväällä omasta elämästäni tänne ja ihmettelen vieläkin sitä negatiivista ja "haista sinä vittu"- asennetta.
Tämä meikäläisen elämä eteni niin, että 20-vuotiaana olin kiinnostunut enempi rahasta ja mammonasta kuin inhimillisistä arvoista. Mikä oli ollessa kun pörssistä sai pikkurahaa kunhan jaksoi sinne vääntäytyä. Ei ihmisten auttaminen kiinnostanut tippaakaan kun pörssivoitoilla maksoi skumpat, naiset ja kaiken mahdollisen. Käteenkin sai muutaman kymppidonan monta kertaa kuussa ja kyllähän sillä nyt pari päivää dokasi ja ajeli lamborgiinilla pitkin kyliä.
Sitten meni pörssikupla puhki. Alkoi kauhea haloo kun yhtiöt ei enää maksaneetkaan optioita. Kaikki muut olivat syyllisiä tulonmenetykseeni kuin minä itse. Oikein hävettää vieläkin ne typerät selitykset miten oli yhteiskunnallinen ongelma se, että meikä reppana ei saanut veroalennuksia ja muita "kannustimia" elämiseen (dokaamiseen) tarpeeksi.
Lopuksi olin ihan pohjalla. Nukuin tavallisissa vuokra-asunnoissa ja kävin ruikuttaan kohtaloani Suomalaisella klubilla kokoomuslaisten palvelukeskuksessa. Saihan siellä siemailla juomia ja seurustella ymmärtäväisen henkilökunnan kanssa. Saunan jälkeen oli taas johtajaolo ja muutama optio taskussa.
Kävi kuitenkin niin, että kerran taas kun heräsin Westendistä kuset ja paskat housussa kauheassa kankkusessa ajattelin että voi helvetti tätä elämää. Kävin nolona pesettämässä vaatteeni ja pallit siellä kokoomuksen pökiöpäiden keskuksessa. Kun istuin saunassa ja odottelin vaatteiden kuivumista niin kuuntelin niitä toisten samanlaisten juttuja ja mietin, että pitääkö sitä ihmisen tosiaan olla vähä tyhmä, että elää tällaista elämää kun tarjolla vois olla muutakin.
Kävelin sitten seuraavana yön ja päivän aikana Kallioon yhden humanistin luo ja sanoin suoraan, että ei oo elämänsisältöä. Kerroin suoraan, että oon ihan talousmies, mutta nyt olis haluja päästä juppihelvetistä ylös. Ja että ilman sydämen sivistystä se ei onnistu. Humanisti uskoi minua ja antoi minulle filosofista kirjallisuutta. Soppari oli, että luen vähintään 100 sivua kuussa.
Siitä piti lähteä. Ensimmäinen yöni kirjan parissa oli hmm... jokseenkin harras. Olin tyytyväinen, että oli älyllistä pohdiskelua tiedossa. Tein selvät suunnitelmat tulevaisuudesta...lukemista ja lähimmäisten auttamista, jos sitä pyydetään. Seuraavana päivänä ajelin työkkärin ohi ja sivuutin kaikki mahdolliset paskaduunit ja kyykkyhyppelykurssit, joita siellä viattomille kansalaisille tyrkytetään. Aloitin yhden sukulaismummon auttamisen jo kahden (!) tunnin päästä. 8h per päivä toimeentulotuella eläen, mutta silti elämäni oli parempi kuin mitä olin koskaan saanut jostain pörssistä. Turhia bisneksiä ne.
Tuosta on nyt reilu 10 vuotta ja olen lisännyt avustustyötäni köyhien parissa. 8-9 kuukautta luin kirjojani, jotka palautin humanistille kuten sovittiin. Sitten hommasin pienen kirjaston. Joskus kun näkee vanhoja juppikavereita entisestä elämästä niin ne yrittää jotenkin syyllistää mua, että olisin ikäänkuin voittanut lotossa tms. Tai että olisin jotenkin pettänyt ne juppipiirit ja alkanut luopioksi.
Nyt jos miettii asiaa, niin en mistään hinnasta lähtisi takaisin siihen surkeaan ja sisällyksettömään bisneselämään. Teen 8h päivässä avustustyötä ja saan siitä korvaukseksi hyvän mielen ja sossu saa maksaa elämisen. En tiedä onko se hyvä vai huono palkka, mutta mulle se riittää. Sillä saa vuokran, ei bensaa joka saastuttaa, eikä kännykkähömppää yms. Kaljaa tekee joskus mieli, ja olenkin pari kertaa vetänyt kännin... ihan vain muistaakseni, että ryyppääminen on joskus ihan kivaa.
Tiedän, että suurin osa porukasta haukkuu minua. Yhden mielestä olen juureni unohtanut ja toisen mielestä motiivini kirjoitukselle on halveksia rikkaita. Tai muuta sellaista, että yritän ylpeillä. Mutta enpä tiedä... juuriani en unohda ihan vain siksi, että en halua enää herätä aamuisin kuset ja paskat housussa jostain perkeleen hienostokorttelista. Mieluummin herään aamukymmeneltä ottaakseni rennosti. Enkä tiedä miksi tässä pitäisi halveksia rikkaita juppeja - sellaisia kuin itsekin olen ollut- ... he halveksivat itse itseään jo ihan tarpeeksi keinottelemalla sen sijaan, että itse tekisivät yhteisöllisyyden eteen jotain. Kyllä mä röökin ja sijoitusvinkin annan jos joku pyytää, mutta en voi tehdä muuta. En voi muuttaa toisen ihmisen elämää vaikka haluaisinkin, sillä ihmisen on itse muututtava. Ihmisen on itse tehtävä päätös elämän suunnasta.
Tämä meikäläisen elämä eteni niin, että 20-vuotiaana olin kiinnostunut enempi rahasta ja mammonasta kuin inhimillisistä arvoista. Mikä oli ollessa kun pörssistä sai pikkurahaa kunhan jaksoi sinne vääntäytyä. Ei ihmisten auttaminen kiinnostanut tippaakaan kun pörssivoitoilla maksoi skumpat, naiset ja kaiken mahdollisen. Käteenkin sai muutaman kymppidonan monta kertaa kuussa ja kyllähän sillä nyt pari päivää dokasi ja ajeli lamborgiinilla pitkin kyliä.
Sitten meni pörssikupla puhki. Alkoi kauhea haloo kun yhtiöt ei enää maksaneetkaan optioita. Kaikki muut olivat syyllisiä tulonmenetykseeni kuin minä itse. Oikein hävettää vieläkin ne typerät selitykset miten oli yhteiskunnallinen ongelma se, että meikä reppana ei saanut veroalennuksia ja muita "kannustimia" elämiseen (dokaamiseen) tarpeeksi.
Lopuksi olin ihan pohjalla. Nukuin tavallisissa vuokra-asunnoissa ja kävin ruikuttaan kohtaloani Suomalaisella klubilla kokoomuslaisten palvelukeskuksessa. Saihan siellä siemailla juomia ja seurustella ymmärtäväisen henkilökunnan kanssa. Saunan jälkeen oli taas johtajaolo ja muutama optio taskussa.
Kävi kuitenkin niin, että kerran taas kun heräsin Westendistä kuset ja paskat housussa kauheassa kankkusessa ajattelin että voi helvetti tätä elämää. Kävin nolona pesettämässä vaatteeni ja pallit siellä kokoomuksen pökiöpäiden keskuksessa. Kun istuin saunassa ja odottelin vaatteiden kuivumista niin kuuntelin niitä toisten samanlaisten juttuja ja mietin, että pitääkö sitä ihmisen tosiaan olla vähä tyhmä, että elää tällaista elämää kun tarjolla vois olla muutakin.
Kävelin sitten seuraavana yön ja päivän aikana Kallioon yhden humanistin luo ja sanoin suoraan, että ei oo elämänsisältöä. Kerroin suoraan, että oon ihan talousmies, mutta nyt olis haluja päästä juppihelvetistä ylös. Ja että ilman sydämen sivistystä se ei onnistu. Humanisti uskoi minua ja antoi minulle filosofista kirjallisuutta. Soppari oli, että luen vähintään 100 sivua kuussa.
Siitä piti lähteä. Ensimmäinen yöni kirjan parissa oli hmm... jokseenkin harras. Olin tyytyväinen, että oli älyllistä pohdiskelua tiedossa. Tein selvät suunnitelmat tulevaisuudesta...lukemista ja lähimmäisten auttamista, jos sitä pyydetään. Seuraavana päivänä ajelin työkkärin ohi ja sivuutin kaikki mahdolliset paskaduunit ja kyykkyhyppelykurssit, joita siellä viattomille kansalaisille tyrkytetään. Aloitin yhden sukulaismummon auttamisen jo kahden (!) tunnin päästä. 8h per päivä toimeentulotuella eläen, mutta silti elämäni oli parempi kuin mitä olin koskaan saanut jostain pörssistä. Turhia bisneksiä ne.
Tuosta on nyt reilu 10 vuotta ja olen lisännyt avustustyötäni köyhien parissa. 8-9 kuukautta luin kirjojani, jotka palautin humanistille kuten sovittiin. Sitten hommasin pienen kirjaston. Joskus kun näkee vanhoja juppikavereita entisestä elämästä niin ne yrittää jotenkin syyllistää mua, että olisin ikäänkuin voittanut lotossa tms. Tai että olisin jotenkin pettänyt ne juppipiirit ja alkanut luopioksi.
Nyt jos miettii asiaa, niin en mistään hinnasta lähtisi takaisin siihen surkeaan ja sisällyksettömään bisneselämään. Teen 8h päivässä avustustyötä ja saan siitä korvaukseksi hyvän mielen ja sossu saa maksaa elämisen. En tiedä onko se hyvä vai huono palkka, mutta mulle se riittää. Sillä saa vuokran, ei bensaa joka saastuttaa, eikä kännykkähömppää yms. Kaljaa tekee joskus mieli, ja olenkin pari kertaa vetänyt kännin... ihan vain muistaakseni, että ryyppääminen on joskus ihan kivaa.
Tiedän, että suurin osa porukasta haukkuu minua. Yhden mielestä olen juureni unohtanut ja toisen mielestä motiivini kirjoitukselle on halveksia rikkaita. Tai muuta sellaista, että yritän ylpeillä. Mutta enpä tiedä... juuriani en unohda ihan vain siksi, että en halua enää herätä aamuisin kuset ja paskat housussa jostain perkeleen hienostokorttelista. Mieluummin herään aamukymmeneltä ottaakseni rennosti. Enkä tiedä miksi tässä pitäisi halveksia rikkaita juppeja - sellaisia kuin itsekin olen ollut- ... he halveksivat itse itseään jo ihan tarpeeksi keinottelemalla sen sijaan, että itse tekisivät yhteisöllisyyden eteen jotain. Kyllä mä röökin ja sijoitusvinkin annan jos joku pyytää, mutta en voi tehdä muuta. En voi muuttaa toisen ihmisen elämää vaikka haluaisinkin, sillä ihmisen on itse muututtava. Ihmisen on itse tehtävä päätös elämän suunnasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli kuvottavaa,missä aineissa kirjoittelet häh
Et tainnut ihan tajuta, että kyseinen kirjoitus oli parodiaa täällä aikaisemmin olleesta "nousin köyhyydestä" -kirjoituksesta?
että suuri osa päätöksentekijöistämme (ja nk markkinavoimista) kai elää rellestää suurin piirtein noin, vaikkei kai aina sammumiseen asti. Köyhä kansanosa on jokin ihme prolejengi josta ei juuri tarvii välittää. Sen verran täytyy jotain rahaa niillekin heittää, ettei synny kansannousu ja pörssiyhtiöt sosialisoidaan muttei vaan liikaa.
ovat paskasakkia ja he rellästävät sen kuin rellästävät, mutta se varsinainen realitalouden kannalta tärkeä keskiluokka on se jonka käsissä omistajuna ja työntekijöinä on yhteiskunnan ja realitalouden toiminnan kannalta keskeisien ja välttämättömien tavaroiden ja palveluiden tuotantovälineet ja asemat.
Strategia on se että tämä tällainen keskiluokka kun pidetään tyytyväisenä niin ei muista tarvitse sitten mitään välittää, saavat rämpiä seassa miten hyvänsä kunhan vaan heistä on mahdollisimman vähän kustannuksia ja haittaa.