Urpo kirjoittelee näin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000036877521
”Jossa yhteydessä ei ollut mittään asiapohjaista
tosiasiaa tukemassa sedän väitettä.
Siis "mahdollinen" ulkovallan hyökkäysuhka Suomen
alueen kautta.”
Mutta korjataan puute, jos en aikaisempiin talvisotaa käsitelleisiin viesteihin huomannut Urpon peräämää ”ulkovallan hyökkäysuhkaa Suomen alueen kautta” liittänyt. Mutta yksi väitteistänihän oli siis se, että Suomen silloisten johtajien talvisotaan johtaneen sotapolitiikan yksi perusta oli luottamus länsivaltojen sotilasapuun. Suomalaisjohtajat pelasivat länsivaltojen hyökkäyssuunnitelmilla Neuvostoliittoon ja olivat sotilasapua saadakseen jopa valmiita tarjoamaan Suomen alueen länsimaiden astinlaudaksi hyökkäyssodalle Neuvostoliittoon.
Konkreettisena suomalaistodisteena sille on mm. se, että Suomen ulkoasianministeriö lähetti 22.12.1939 salasähkeen Suomen lähettiläille Gustaf Gripenbergille Lontooseen ja Harri Holmalle Pariisiin, että Suomi tarvitsee välttämättä apua taistelujoukkojen muodossa. Toinen suomalaistodiste on se, että Mannerheim sanoi Tannerin teoksen ”Olin ulkoministerinä talvisodan aikana” mukaan silloiselle pääministerille Rytille, että rauhaa NL:n kanssa ei tarvitse kiiruhtaa, koska länsiliittoutuneiden ylin Sotaneuvosto päätti 5.2.1940 Pariisissa lähettää joukkoja Suomeen. Itse asiassa Suomen hallitus osaltaan tämä tieto taustanaan pitkitti sotaa tahallisesti ilmoittaessaan, etteivät esimerkiksi Neuvostoliiton 12.1.1040 esittämät rauhanehdot kelvanneet. Tämä oli kovaa peliä suomalaissotilaiden hengellä, koska helmikuun puolivälin jälkeen poistui maavoimien riveistä jopa 600 miestä vuorokaudessa!
Ulkomaalaistodisteina siis ensinnä mainittu länsiliittoutuneiden ylimmän Sotaneuvosto päätös. Toinen ulkomaalaistodiste on se, että Englannin Suomen lähettiläs Gordon Vereker ilmoitti 24.2.1940, että Suomen auttamiseksi kaikki oli valmiina: laivat, joukot ja aseet. Ne voisivat lähteä liikkeelle 15.3.1940 ja saapuisivat Suomeen kuukautta myöhemmin. Joukkojen vahvuus olisi 20 000-22 000 miestä ja ne olisivat taisteluvarusteissa ja tulisivat vastaamaan Suomen itärintaman pohjoisosasta. Ja kolmannen ulkomaalaistodisteen mukaan Ranska ilmoitti 1.3.1940 vastaisena yönä Suomen hallitukselle lähettävänsä tarvittaessa 50 000 miestä ja 100 pommituskonetta. Joukot olisivat perillä maaliskuun loppuun mennessä. Ja huomio: Ranska jopa sitoutui järjestämään läpikulun Norjassa ja Ruotsissa. Länsivallat lupautuivat auttamaan Suomea sotilaallisesti, jos vain Suomi pyytäisi Kansainliiton peruskirjaan vedoten apua 5.3.1940 mennessä.
Länsivaltain tarkoitus oli alun perin lähettää vain muutama prikaati, sillä länsivaltojen operaation painopiste oli vielä tuossa vaiheessa, siis länsiliittoutuneiden Sotaneuvoston päätöksen aikaan, lähinnä Ruotsin malmikentillä. Ne oli tarkoitus miehittää, koska Ruotsin malmista meni yli puolet Saksaan, jossa se tyydytti runsaan kolmanneksen Saksan raudan tarpeesta. Lopullisen suunnitelman mukaan englantilais-ranskalaisten joukkojen piti siirtyä malmikentillä Pohjois-Suomeen ja Petsamon alueelle päämääränään Murmanskin ja Kalastajasaarennon nopea valtaus sekä eteneminen sieltä etelämmäksi talvisodanrintaman pohjoislohkoille.
Tästä ja mainituista esimerkeistä huomaa, että myöhemmin Suomen alkaessa hieroa talvisodan lopettavaa rauhaa, joka astui voimaan 13.3.1940, NL:n kanssa, länsivallat nostivat sotilasapunsa määrää. Länsivallat myös pyrkivät estämään Suomen rauhanpyrkimykset. Englanti jopa uhkasi, että jos Suomi jatkaisi neuvotteluja, kaikki valmistelut keskeytettäisiin ja aseiden toimitus ja muu taloudellinen tuki lopetettaisiin. Tämä uhkaus siksi, koska länsivalloilla oli selkeät hyökkäyssuunnitelmat Suomen kautta Neuvostoliittoon. Länsiliittoutuneet jopa pidensivät avunpyynnön takarajaa 12.3.1940.
Tähän loppuun vielä Heikki Ylikankaan mielenkiintoinen huomio aiheesta:
”Ongelmana on, mikä oli Saksan osuus siinä, kun Suomi torjui sille suorastaan tyrkytetyn länsiavun ja teki mieluimmin ranskaan rauhan Neuvostoliiton kanssa 13.3.1940. Minun vastaukseni on ollut se, että Suomi menetteli näin viime kädessä sen vuoksi, että hallituksen johtavat ministerit otaksuivat Saksan voittavan suursodan.”
”… tulkintani avain on Saksan valtakunnanmarsalkan, Adolf Hitlerin lähimmän miehen, Herman Göringin viesti Suomen entiselle pääministerille professori ja kansanedustaja Toivo Mikael Kivimäelle 22.2.1940. Göringhän kehoitti suomalaisia tekemään rauhan millä ehdoilla hyvänsä, kunhan vain armeija säästyisi. Kun Saksa hyökkäisi pian Neuvostoliittoon, Suomi saisi kaiken menettämänsä korkoineen takaisin.”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000036877521
”Jossa yhteydessä ei ollut mittään asiapohjaista
tosiasiaa tukemassa sedän väitettä.
Siis "mahdollinen" ulkovallan hyökkäysuhka Suomen
alueen kautta.”
Mutta korjataan puute, jos en aikaisempiin talvisotaa käsitelleisiin viesteihin huomannut Urpon peräämää ”ulkovallan hyökkäysuhkaa Suomen alueen kautta” liittänyt. Mutta yksi väitteistänihän oli siis se, että Suomen silloisten johtajien talvisotaan johtaneen sotapolitiikan yksi perusta oli luottamus länsivaltojen sotilasapuun. Suomalaisjohtajat pelasivat länsivaltojen hyökkäyssuunnitelmilla Neuvostoliittoon ja olivat sotilasapua saadakseen jopa valmiita tarjoamaan Suomen alueen länsimaiden astinlaudaksi hyökkäyssodalle Neuvostoliittoon.
Konkreettisena suomalaistodisteena sille on mm. se, että Suomen ulkoasianministeriö lähetti 22.12.1939 salasähkeen Suomen lähettiläille Gustaf Gripenbergille Lontooseen ja Harri Holmalle Pariisiin, että Suomi tarvitsee välttämättä apua taistelujoukkojen muodossa. Toinen suomalaistodiste on se, että Mannerheim sanoi Tannerin teoksen ”Olin ulkoministerinä talvisodan aikana” mukaan silloiselle pääministerille Rytille, että rauhaa NL:n kanssa ei tarvitse kiiruhtaa, koska länsiliittoutuneiden ylin Sotaneuvosto päätti 5.2.1940 Pariisissa lähettää joukkoja Suomeen. Itse asiassa Suomen hallitus osaltaan tämä tieto taustanaan pitkitti sotaa tahallisesti ilmoittaessaan, etteivät esimerkiksi Neuvostoliiton 12.1.1040 esittämät rauhanehdot kelvanneet. Tämä oli kovaa peliä suomalaissotilaiden hengellä, koska helmikuun puolivälin jälkeen poistui maavoimien riveistä jopa 600 miestä vuorokaudessa!
Ulkomaalaistodisteina siis ensinnä mainittu länsiliittoutuneiden ylimmän Sotaneuvosto päätös. Toinen ulkomaalaistodiste on se, että Englannin Suomen lähettiläs Gordon Vereker ilmoitti 24.2.1940, että Suomen auttamiseksi kaikki oli valmiina: laivat, joukot ja aseet. Ne voisivat lähteä liikkeelle 15.3.1940 ja saapuisivat Suomeen kuukautta myöhemmin. Joukkojen vahvuus olisi 20 000-22 000 miestä ja ne olisivat taisteluvarusteissa ja tulisivat vastaamaan Suomen itärintaman pohjoisosasta. Ja kolmannen ulkomaalaistodisteen mukaan Ranska ilmoitti 1.3.1940 vastaisena yönä Suomen hallitukselle lähettävänsä tarvittaessa 50 000 miestä ja 100 pommituskonetta. Joukot olisivat perillä maaliskuun loppuun mennessä. Ja huomio: Ranska jopa sitoutui järjestämään läpikulun Norjassa ja Ruotsissa. Länsivallat lupautuivat auttamaan Suomea sotilaallisesti, jos vain Suomi pyytäisi Kansainliiton peruskirjaan vedoten apua 5.3.1940 mennessä.
Länsivaltain tarkoitus oli alun perin lähettää vain muutama prikaati, sillä länsivaltojen operaation painopiste oli vielä tuossa vaiheessa, siis länsiliittoutuneiden Sotaneuvoston päätöksen aikaan, lähinnä Ruotsin malmikentillä. Ne oli tarkoitus miehittää, koska Ruotsin malmista meni yli puolet Saksaan, jossa se tyydytti runsaan kolmanneksen Saksan raudan tarpeesta. Lopullisen suunnitelman mukaan englantilais-ranskalaisten joukkojen piti siirtyä malmikentillä Pohjois-Suomeen ja Petsamon alueelle päämääränään Murmanskin ja Kalastajasaarennon nopea valtaus sekä eteneminen sieltä etelämmäksi talvisodanrintaman pohjoislohkoille.
Tästä ja mainituista esimerkeistä huomaa, että myöhemmin Suomen alkaessa hieroa talvisodan lopettavaa rauhaa, joka astui voimaan 13.3.1940, NL:n kanssa, länsivallat nostivat sotilasapunsa määrää. Länsivallat myös pyrkivät estämään Suomen rauhanpyrkimykset. Englanti jopa uhkasi, että jos Suomi jatkaisi neuvotteluja, kaikki valmistelut keskeytettäisiin ja aseiden toimitus ja muu taloudellinen tuki lopetettaisiin. Tämä uhkaus siksi, koska länsivalloilla oli selkeät hyökkäyssuunnitelmat Suomen kautta Neuvostoliittoon. Länsiliittoutuneet jopa pidensivät avunpyynnön takarajaa 12.3.1940.
Tähän loppuun vielä Heikki Ylikankaan mielenkiintoinen huomio aiheesta:
”Ongelmana on, mikä oli Saksan osuus siinä, kun Suomi torjui sille suorastaan tyrkytetyn länsiavun ja teki mieluimmin ranskaan rauhan Neuvostoliiton kanssa 13.3.1940. Minun vastaukseni on ollut se, että Suomi menetteli näin viime kädessä sen vuoksi, että hallituksen johtavat ministerit otaksuivat Saksan voittavan suursodan.”
”… tulkintani avain on Saksan valtakunnanmarsalkan, Adolf Hitlerin lähimmän miehen, Herman Göringin viesti Suomen entiselle pääministerille professori ja kansanedustaja Toivo Mikael Kivimäelle 22.2.1940. Göringhän kehoitti suomalaisia tekemään rauhan millä ehdoilla hyvänsä, kunhan vain armeija säästyisi. Kun Saksa hyökkäisi pian Neuvostoliittoon, Suomi saisi kaiken menettämänsä korkoineen takaisin.”
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Tähän loppuun vielä Heikki Ylikankaan mielenkiintoinen huomio aiheesta:
”Ongelmana on, mikä oli Saksan osuus siinä, kun Suomi torjui sille suorastaan tyrkytetyn länsiavun ja teki mieluimmin ranskaan rauhan Neuvostoliiton kanssa 13.3.1940. Minun vastaukseni on ollut se, että Suomi menetteli näin viime kädessä sen vuoksi, että hallituksen johtavat ministerit otaksuivat Saksan voittavan suursodan.”
”… tulkintani avain on Saksan valtakunnanmarsalkan, Adolf Hitlerin lähimmän miehen, Herman Göringin viesti Suomen entiselle pääministerille professori ja kansanedustaja Toivo Mikael Kivimäelle 22.2.1940. Göringhän kehoitti suomalaisia tekemään rauhan millä ehdoilla hyvänsä, kunhan vain armeija säästyisi. Kun Saksa hyökkäisi pian Neuvostoliittoon, Suomi saisi kaiken menettämänsä korkoineen takaisin.”"
Oheisesta linkistä aukeaa Ylikankaan sivuston nimilehti, josta klikkaat osioon kannanottoja ja sieltä artikkeli "Saksan-kortti ja talvisodan rauha"
http://www.helsinki.fi/~hylikang/
Oletko jo luovuttanut keskustelun Talvisodan syyllisitä vai mikset ole tehnyt uusia aloituksia aiheesta?
Oletko jo saanut tarpeeksi köniisi ja et kaipaa lisäselkäsaunaa juuri nyt?
nyt on porvareitten vuoro perustella vastaväitteensä, mutta niitä ei ole näkynyt.
Kalle pyysi palstalaisia - ja siis myös setää - kertomaan, että mitä heidän väitteitä setä on perustellut tässä molotohvi-viestissään:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000036666107
Toistaiseksi kukaan ei ole löytänyt siitä yhtäkään aikuisten oikeasti perusteltua väitettä, ei edes setä itse. Mutta sinä olet siis sen tehnyt. Hyvä.
Listaapa väitteet perusteluineen ja Kalle saa sitten kumota ne ykssi kerrallaan. Keskustelun järkevän rakenteen ja helpon seuraamisen vuoksi jokainen väite perusteluineen tulee laittaa omaan viestiinsä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000036722574
toisen artiklan rikkomisen perustelu:
"Konkreettisesti sopimusrikkomuksena Suomi suoritti siis käytännössä täydellisen sota-ajan liikekannallepanon lokakuussa -39, vaikka Neuvostoliiton taholta ei ollut sodanuhkaa: Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston operaatiosuunnitelma Suomea vastaan esitettiin puolustusministeri Voroshiloville vasta 29.10.1930. Neuvostoliitto aloitti sotatoimet siis vasta runsaat kaksi viikkoa sen jälkeen kun Moskovan neuvottelut olivat Suomen toimesta katkenneet. Eikä neuvostojoukkojen ryhmitys ollut vielä talvisodan alkaessakaan valmis. Suomalaisten liikekannallepanolla ajettiin kannakselle siis kuusi divisioonaa, eli noin 133 000 miestä käytännössä hyökkäysryhmitykseen. Yksittäisenä esimerkkinä se, että rauhanajan divisioonista koottiin kolme prikaatia Viipurin itäpuolelle, joista muodostettiin Pappamannisen ihannoiman kenraali Taavetti Laatikaisen sodanaikainen 1. divisioona. Suomen puolustusvoimien vahvuus oli -39 lokakuun lopulla 337 000 miestä, jotka sitten jakautuivat maa-, meri- ja ilmavoimiin. Maavoimat käsittivät yhdeksän divisioonaa ja erillisjoukkoja. Eli Ylimääräisten harjoitusten liikekannallepanolla ajettiin kannakselle kaksi kolmasosaa maavoimien miesmäärästä.
Ja karjalan kannasta oltiin kiivaasti linnoitettu ns. Mannerheim-linjan muodossa. Linnoitustöissä oli enimmillään -39 kesällä lähes 70 000 henkilöä. Niin sanottuun pääasemaan rakennettiin mm. konekivääripesäkkeitä ja -korsuja yhteensä 606 kappaletta ja panssariesteinä käytettyjä 2–3 tonnin kivenlohkareiden rivistöjä laskettiin 136 kilometriä.
Näin Suomi rikkoi selkeästi etenkin sotilaallisilla linoituksillaan ja keskityksillään kannaksella hyökkäämättömyyssopimuksen 2. artiklaa, jossa todetaan mm. ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen maa-alueellista eheyttä ja koskemattomuutta tai valtiollista riippumattomuutta, vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä.”"
viidennen artiklan rikkomisen perustelu:
"Sitten Suomi rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen 5. artiklaa, jossa todetaan pyrittävän ratkaisemaan ongelmatilanteet ”…oikeudenmukaisuuden hengessä ja tahtovansa käyttää niiden ratkaisuun yksinomaan rauhallisia keinoja.” Tämän Suomi esti valehtelulla ja ylimielisellä öykkäröinnillä. Valehtelusta esimerkkinä se, että Suomi selkeästi valehteli rajalle mobilisoimiensa joukkojen luonteen toteamalla Molotoville 27. marraskuuta osoittamassaan vastausnootissa http://www.histdoc.net/historia/ykoskinen271139.html, että ”…Suomen puolella on rajan välittömään läheisyyteen sijoitettu pääasiassa vain rajavartiojoukkoja; sensijaan ei sinne ole sijoitettu esim, sellaista tykistöä, jonka ampumiskantavuus ulottuisi rajan toiselle puolelle.” Mutta tuskinpa kannaksen kuuden divisioonan hyökkäysryhmitys muodosti tuolloin Suomen normaaleja ”rajavartiojoukkoja”? Että se siitä hyökkäämättömyyssopimuksen ”oikeudenmukaisesta hengestä”.
Ylimielistä öykkäröintiä osoitti se, että samaisessa nootissa kyseisen valheen pohjalta Suomi kieltäytyi vetämästä joukkojaan NL:n ehdotuksen mukaisesti rajasta 20—25 kilometrin päähän rajasta, jolla oltaisiin ongelmaa Neuvostoliiton mukaan päästy ratkaisemaan 5. artiklan mukaisesti, rauhanomaisesti. Eli Suomen nootissa todetaan ylimielisesti, ettei ole ”…mitään konkreettista aihetta joukkojen siirtämiseen ehdottamallanne tavalla rajalinjalta…” ja jatkaen, että ”…molemmin puolin siirrettäisiin joukot määrätyn matkan päähän rajasta.” Vaikka suomalaiset hyvin tiesivät, minkä Molotovkin oli nootissaan todennut, että ”…neuvostojoukkoja ei oikeastaan voida siirtää minnekään, koska neuvostojoukkojen siirto 20—25 kilometrien päähän rajasta merkitsisi niiden sijoittamista Leningradin esikaupunkeihin, mikä olisi aivan järjetöntä Leningradin turvallisuuden kannalta.”
Suomi toisti nämä valheet ja öykkäröinnin nootissaan http://www.histdoc.net/historia/ykoskinen291139.html, jossa ehdotettiin neuvotteluja. Eli Suomi ei osoittanut yksipuolisesti todellista halukkuutta neuvotteluratkaisuun. Tämä oli käynyt ilmi jo 9. marraskuuta 1939, kun Suomi ulkoministeri Erkon käskyllä sanoi itsensä irti Moskovan neuvotteluista. Tämä sotalinja kävi ilmi myös kun NL irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen ja kutsui lähetystönsä henkilökunnan Helsingistä pois, Suomi ei pyrkinyt aktiivisesti normalisoimaan suhteitaan Neuvostoliittoon. "
"
2 artikla.
1. Jos toinen korkeista sopimuspuolista joutuu yhden tai useamman kolmannen valtion taholta hyökkäyksen kohteeksi, sitoutuu toinen korkea sopimuspuoli noudattamaan puolueettomuutta koko selkkauksen ajan.
2. Jos toinen korkeista sopimuspuolista ryhtyy hyökkäykseen kolmatta valtiota vastaan, voi toinen korkea sopimuspuoli sanoa irti tämän sopimuksen ilman ennakkoilmoitusta.
"
"1. Jos toinen korkeista sopimuspuolista joutuu yhden tai useamman kolmannen valtion taholta hyökkäyksen kohteeksi"
Kumpi korkeista sopimuspuolista, Suomi vaiko neukkula, joutui kolmannen valtion hyökkäyksen kohteeksi??
Niin, ei kumpikaan.
"2. Jos toinen korkeista sopimuspuolista ryhtyy hyökkäykseen kolmatta valtiota vastaan, voi toinen korkea sopimuspuoli sanoa irti tämän sopimuksen ilman ennakkoilmoitusta."
Kumpiko korkeista sopimuspuolista ryhtyikään hyökkäykseen kolmatta valtioita vastaan?
Suomiko?
Mihin maahan Suomi hyökkäsi?
Suomi olisi voinut sanoa sopimuksen irti neukkulan hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939 mutta ei sitä tehnyt. Suomi ei hyökännyt mihinkään ja näin neukkulalla ei ollut oikeutta sanoa sopimusta irti.
Noin, hyvä yritys. Yrittänyttä ei laiteta.
Yritähän vielä - testaa Kallea, pystyykö hän lupaamallaan tavalla kumoamaan perustelut.
nyt kieltänyt, vaikka äsken vielä kielsit. muuhun minä en ota kantaa, mutta jos noin perustelet, teknisesti setä perusteli paremmin kun kertoi mitä silloin tapahtui.
Kalle on pahoillaan hätiköidysti lähettämästään viestistä ja katuu kovasti tekoaan. Onneksi sinä kuitenkin huomautit Kallea asiasta ja näin virhe voidaan heti oikaista.
Punapelle kirjoitti näin:
'Näin Suomi rikkoi selkeästi etenkin sotilaallisilla linoituksillaan ja keskityksillään kannaksella hyökkäämättömyyssopimuksen 2. artiklaa, jossa todetaan mm. ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen maa-alueellista eheyttä ja koskemattomuutta tai valtiollista riippumattomuutta, vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä.” '
Mutta lainaus ei ole 2. artiklasta vaan ensimmäisestä joten Kalle ei voi tietää tarkoittaako punapelle 1. vai 2. artiklaa.
Joten väite kumoaa jo itse itsensä sekottamalla eri artiklat yhdeksi sopaksi ja eikä voida väittää tälläisen asioiden sotkemisen olevan Kallen vaatimaa "aikuisten oikein" perustelua.
menee, luettuani nuo kaksi linkkiä jotka jo ennenkion ovat tainneet täällä vilahtaa niin en ymmärrä tuota mielipidettäsi niissä valehtelusta ja oliko se toinen termi öykkäröinnistä. Nehän olivat suoria ja selkeitä vastineita Neuvostonootteihin.
Oliko kuoppien kaivaminen ja esteiden rakentaminen kannakselle todella "hyökkäysryhmitys" siitä olemme eri mieltä, eikä monikaan allekirjoittane näkemystäsi. Eikä Suomen johto ole ikinä vielä niin hullu ollut, että yksin olisi lähtenyt Neuvostoliittoa valloittamaan. Jos tuota edes epäilet alkaa latvasi olla todella laho ja suosittelen valttia hiusvedeksi. Väärässä olo ei kuitenkaan ole rikos joten saat pitää mielipiteesi.
Kyllä Suomi halusi rauhan säilyvän vaan Stalin ei, olen nähnyt aivan perusteltuja väitteitä siitä, etteivät alueluovutukset olisi riittäneet lopulta kauaakaan vaan nyt paremmista asemista (Porkkala vai Hanko) ja rajalta lähempää kuin ennen olisi Suomi kuitenkin yritetty saada väkisin kuten Baltian maatkin suureen Neuvostoliittoon "vapaaehtoisesti".
Voi tauti miten sokeaksi usko voi ihmisen tehdä, kommunismiusko eritoten.
Näköjään setäkin on sekoittanut 1. ja 2. artiklan kohdat keskenään, mutta se on puolin ja toisin muotoseikka kun asiat tulee selville. tässä setän tarkoittama kohta:
"1 artikla.
1. Korkeat sopimuspuolet takaavat molemminpuolisesti loukkaamattomiksi Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton väliset nykyiset rajat sellaisina, joiksi ne on vahvistettu Tartossa 14 päivänä lokakuuta 1920 tehdyssä rauhansopimuksessa, joka pysyy niiden välisten suhteiden järkkymättömänä perustana, ja sitoutuvat kumpikin puolestaan pidättymään kaikesta hyökkäyksestä toista sopimuspuolta vastaan.
2. Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen maa-alueellista eheyttä ja koskemattomuutta tai valtiollista riippumattomuutta, vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä."
tekstiä esimerkkinä setä jotain nimimerkin perusteluista. mielipiteet eivät ole minun käsialaani.
"tässä setän tarkoittama kohta:"
Oletko sinä setä vai mistä tiedät mitä hän tarkoitti.
Jos et ole setä niin setä itse korjatkoon virheensä.
vainoharhainen, koska tiedän siitä mitä hän kirjoitti, jossa hän perustelee asiakohdalla lainaten sopimusta, ei pelkillä artikloiden numeroilla. en olisi huomannut hänen virhettään, ellet olisi huomauttanut. mielipiteistään setä vastaa itse, mutta sen halusin vain sanoa, että perustelujaan hän on tehtaillut paljon.
Setä väittää Talvisotaan johtaneeksi syyksi
osaltaan sellaista minkä itse totesi tapahtuneen
sodan aikana.
Eli ase ja sotilas avun ulkovalloilta.
Uskotko, tai uskooko joku tosissaan että Suomi
olisi värkännyt hyökkäystä neukkulaan 1939?
Reilulla 300 tuhannella miehellä, olemattomilla
ilmavoilla ja huonosti varustellulla armeijalla?
Ihan nyt aikuisten oikeesti!
Jokaisella suvereenilla valtiolla on täysi oikeus
hoitaa oman maansa puolustusta.
Suomen mahdollinen hyökkäyksen suunnittelu
on niin härski väite että sen voi kuulla
vain punaisen desantin suusta!
Siihen uskovia on vähän helevetin vähän!
Ja paino on sanalla "usko".
Joka sikiää tosiasioiden myöntämättömyydestä,
sekä härskin rivosta epäisänmaallisuudesta.
"mutta se on puolin ja toisin muotoseikka kun asiat tulee selville."
Näin on ja kiitos korjauksesta!