Kiitos mukavasta kahvihetkestä Hesan keskustassa sijaitsevassa viihtyisässä kahvilassa.
Hmm...kahvi oli hyvää ja sitä oli runsaasti, tais olla puolen litran kuppi...pullaki oli hyvää, vaikkei Tex-mallii ollukkaan.
Oon ollu jo aika monen palstalaisen kanssa tapaamisessa ja aina se on yhtä, sanosinko jännää tai jännittävää. Täällä palstalla kun on tutustunut toisen ajatusmaailmaan, sitä on muodostanut hänest jo jonkinmoisen kuvan mielessään. Vastaako kuva sit todellisuutta, onki yllätys.
No vastasko miun mielikuvani Admatasta todellisuutta...? Osin kyllä. Kohtelias ja fiksu, juu...mut tuliko yllätyksiä...? Olin kuvitellu Admataa lyhyemmäksi, mitä hän sit todellisuudessa oli. Myöskin se oli yllätys et hän oli niin hirmusen rento.
Ankka ei siis jännittänyt -lukuunottamatta pientä alkujännnitystä, joka karisi aika pian pois- Herra Admataa ollenkaa, vaan puhua pälätti menemään ummet ja lammet, ristiin ja rastiin pois tiehesä. Niinku oisimma aina tunteneet toisemma. No aika pitkällehhän tunnemmekin, ainaski palstojen aiheitten tiimoilta.
Mutta puhuiko Ankka liikaa ja saiko Admata ollenkaan puheenvuoroa? Se selviää, kun Admata avaa sanaisen arkkunsa.
Oleppa hyvä Herra Admata!
Ps. huomasikko Admata, et kunnioitukseni sua kohtaan vain kasvoi; tuppaan herroittelemaan sua tapaamisemme jälkeen...:)
Hmm...kahvi oli hyvää ja sitä oli runsaasti, tais olla puolen litran kuppi...pullaki oli hyvää, vaikkei Tex-mallii ollukkaan.
Oon ollu jo aika monen palstalaisen kanssa tapaamisessa ja aina se on yhtä, sanosinko jännää tai jännittävää. Täällä palstalla kun on tutustunut toisen ajatusmaailmaan, sitä on muodostanut hänest jo jonkinmoisen kuvan mielessään. Vastaako kuva sit todellisuutta, onki yllätys.
No vastasko miun mielikuvani Admatasta todellisuutta...? Osin kyllä. Kohtelias ja fiksu, juu...mut tuliko yllätyksiä...? Olin kuvitellu Admataa lyhyemmäksi, mitä hän sit todellisuudessa oli. Myöskin se oli yllätys et hän oli niin hirmusen rento.
Ankka ei siis jännittänyt -lukuunottamatta pientä alkujännnitystä, joka karisi aika pian pois- Herra Admataa ollenkaa, vaan puhua pälätti menemään ummet ja lammet, ristiin ja rastiin pois tiehesä. Niinku oisimma aina tunteneet toisemma. No aika pitkällehhän tunnemmekin, ainaski palstojen aiheitten tiimoilta.
Mutta puhuiko Ankka liikaa ja saiko Admata ollenkaan puheenvuoroa? Se selviää, kun Admata avaa sanaisen arkkunsa.
Oleppa hyvä Herra Admata!
Ps. huomasikko Admata, et kunnioitukseni sua kohtaan vain kasvoi; tuppaan herroittelemaan sua tapaamisemme jälkeen...:)
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minustakin oli mukava tavata ja jutella:)
Ulkonäkö on aina pikkuisen yllätys, mutta kun juttelimme niin sieltähän paljastui luonteeltaan avoin, rohkea mutta silti herkkä ja lähimmäisistään syvästi välittävä Ankka. Samanlaisen kuvan olen saanut näillä palstoillakin.
En lainkaan kokenut että olisit puhunut liikaa, vaikka olin toki yllättynyt avoimuudesta ja luottamuksesta. Olivathan keskustelumme toki pitkälti samoja aiheita kuin täälläkin, mutta kasvotusten tapaaminen mahdollistaa ihan toisenlaisen ja laajemman viestinnän asioiden eri vivahteista.
>> yllätys et hän oli niin hirmusen rento.
Se oli helppoa avoimen, tuttavallisen ja itsekin rennon Ankan seurassa:)
>> tuppaan herroittelemaan sua tapaamisemme jälkeen...:)
Tuosta tavasta saisit kyllä yrittää päästä eroon ;D
ja vaikka Suviseuroissa joskus.
Sittenkin vaikka joskus näillä palstoilla tuliskin joskus jotakin hankausta.
Ja sitäpaitsi Ei sitä aina näillä palstoilla osaa itsekään puhua niin kuin tulis, ei lähes tulkoonkaan,vaikka haluais kuinka sitä.
Enhän ole mikään hyvä kirjoittaja, tiedän sen itswekin. Ja sen vuoksi en nostakaan itseäni kovin korkelle kukkulalle, koska sieltä voi pudota ja tulla melko äkkiäkin alas.
"Kohtuus on parasta, ja että ainakaan itsestä ei luule liikoja, sillä sekin on Raamatun mukaan vaan itsepetosta."
..enkä toisten tuomitsemiseen, mutta kun ihminen on rento ja kohtelias niin ilmeisesti hän on myös erittäin rehellinen ihan kaikessa olemisessaan. Kun on puhtaat jauhot pussissa niin ei ole mitään pelättävää tai jänniteltävää. :)
Jemima on helposti lähestyttävissä oleva ihminen, emmekä edusta toisillemme mitään uhkaa missään mielessä.
Olisin varmasti ollut huomattavasti jäykempi, jos olisin mennyt tapaamaan vaikkapa nimimerkki O.M:ää, tms.
Juttelimme tätäkin aihetta sivuten Jemiman kanssa siitä kuinka avoin ja rohkeakin ihminen voi muuttua varaukselliseksi ja hiljaiseksi esimerkiksi hoitokokoustilanteissa, missä on ikäänkuin syytettynä jostakin. Tämä on ihmiselle luonnollista, vaikka olisikin puhtaat jauhot pussissa. Lähes kaikki jännittävät esim. julkista esiintymistä.
Mainittakoon vielä, että noin tunnin kahvittelun jälkeen admataan iski kova tupakintuska ja vl-Ankka piti urhoollisesti savuttomana seuraa kun ex-vl admatan piti käydä nikotiiniannoksensa tankkaamassa. (Tämä ihan vain vihjeeksi tupakkairvailuille vl:istä) Sitten juttu jatkui mehun ja limsan voimalla:)
mutta myös vääränlaista ihmisen repimistä ja puremista kuten täälläkin vl:ien kohdistuvaa sellaista väärää, jota en voi hyväksyä itse ainakaan.
Raamatussa varoitetaan, että katsokaa,että ette toinen toislta syödyiksi tulisi.
Tarkoittaakohan tuo uskovaisten keskenäisiä välejä.
Mutta se Rakkaudeton henki vl:iä kohtaan ei kuitenkaan ole täällä oikein, ainakaan omasta mielestä.
Sano kuka muu mitä tahansa.
Me kuulumme ihan selvästi eri laumaan näiden toisten kanssa siitä ei ole epäilystäkään.
Jos Rakkaus puuttuu silloin puuttu kaikki se tärkein.
Jeesus sanoo; Siitä teidät tunnetaan opetuslapsikseni, että te Rakkauden pidätte.
Siis joilla ei ole tätä Rakkautta joka yhdistää, on Jumalan Valtakunnan ulkopuolella, Raamatun mukaan.
näkösällle. Senkö vuoksi vaan, että hän on vl?
Näin yksinkertaisia ei nämä asiat suinkaan ole, että jos on vl, hän on jäykkä ja Ei-vl on vapaa.
Syynä tähän vois olla enemmänki se, että samanlaiset ihmiset löytää netissäkin toisensa.
Ja usein oli asia sitten oikea tai väärä, ja jos ollaan yhtä mieltä asioista...
Enempää ei tarvitse olla.
Mutta onko tämä sitten sitä oikeaa rehellistä ystäväyyttä, on taas jo aivan toinen asia.
>> Näin yksinkertaisia ei nämä asiat suinkaan ole, että jos on vl, hän on jäykkä ja Ei-vl on vapaa.
"Mainittakoon vielä, että noin tunnin kahvittelun jälkeen admataan iski kova tupakintuska ja vl-Ankka piti urhoollisesti savuttomana seuraa kun ex-vl admatan piti käydä nikotiiniannoksensa tankkaamassa. (Tämä ihan vain vihjeeksi tupakkairvailuille vl:istä)"
tällä vanhoillislestadiolaisia. :((
nuoleskella? :((
kommentti.
Pitäähän admatallakin joku pahe olla, koska paheiden summa on vakio :)
Itsensä ylentäminen, on mielestäni suurempi synti, kuin tupakointi.
Tietty on ääliömäistä polttaa, teki sen kuka hyvänsä, johan nyt järkiki sen sanoo! Samoten ittesä ylentäminen on ääliömäistä, tekipä senki kuka hyvänsä. Yleensä se asia, mikä on ittellä heikkoutena, yritetään kaunistella ja nähä muitten viat pahempina...semmosia myö ihmispolot oomma!
Mun mieleeni ei jääny mun ja Admatan tapaamisesta päällimmäisenä tupakointi, ihmispalvonta (jotku täs ketjus huolestu semmosestaki, hih!) eikä ittesä ylentäminen. Mulle jäi mieleen se et olipa mukava jutella ja kahvitella Admatan (miksen saa sanoo Herra Admata?)kaa kauniina kesäisenä päivänä keskellä Hesaa, viihtyisässä kahvilassa...:)
ylensi itsensä?
Itsensä ylentämisen vaara vaanii. Kuinka tunnemmekaan olevamme noita nikotinisteja parempia ihmisiä :)
No, oikeasti tarkoitin, että monet vl-uskovaiset ylentävät itsensä, enkä sillä millään lailla sinuun viitannut.
Kehusi. Yleensäkin me suomalaiset olemme kitsaita antamaan positiivista palautetta, hyvästä usein vain vaietaan.
Olet outo lintu, ankka.
Kehuko joku jotakuta??? Mitä, missä ja millon???
Outo lintu...? Tarkenna pliis. Ankkahan on maan tavallisin lintu:(
ku teillä oli niin mukavaa, senki palstakuninkaalliset!
Outo lintu, kun positiivista suitsutusta jaat.
Vieläpä "viholliselle" :)
Siuta ja miutaki kahvittelemasta keskenämme? Kesä on lämmin ja kaunis ja toivon mukaan sitä kestää viel pitkäänki, miten ois Seurasaaren idyllinen latokahvila?
esiintyykö sätkä hampaissa vl tai ei-vl. Täysin yhtä irvokas näky on tupakka uskovaisen suussa riippumatta siitä, mihin kuppikuntaan hlö kuuluu.
Sitä ei voi kuin ihmetellä, että vl-herätysliikkeessä ei saarnata tupakointia pois. Tämä pahe olisi saarnattu väh. vuoden sisällä pois, jos olisi haluja siihen. Miksi ei ole haluja? Eiköhän se johdu siitä, että monet vl-napamiehet ovat tupakan orjia. Tämän vuoksi vain hyssytellään ja savutaan.
ei miul oo varaa olla vihollinen eikä ees "vihollinen" kenenkää kaa. Kaunista kesää sinneppäin!
pysyä tuntemattomanana. Mutta kiva se on, että täällä sauhuatte ja toisianne tapaattekin, palstat siitä rikastuu PALJON, kuhan huvikseni marmatin
Kiitos, kaunista kesää myös sinne etelään, Hesassa kait oot?
Täältä se kaunis kesä meni eilen pois :(
Mutta ehkä vastasitkin itse. Siitä mihin itse on koukussa, on paha saarnata synniksi.
että admata on entinen vl! Vaikka toivon vilpittömästi, että admatakin pääsisi tupakan orjuudesta!
Moikka Jem!
Olipa mukava lukea sinun ja admatan tapaamisesta. Juuri noin välitöntä pitäisi kanssakäyminen kaikkien ihmisten kesken aina olla. Myös uskonasioista pitäisi voida avoimesti keskustella kaikkien kanssa, mikäli kiinnostusta on. Mutta vl-tiukkis ei siihen ryhdy eikä kykene, koska se on syntinä kielletty.
Sitten se kysymys. Kirjoitit Mopilla tänään:
"Olin vastikään tilaisuudessa, jossa meikäläinen pappi piti ihanan puheen. Hän puhui siit et minkälainen immeinen on hyvä ystävä. Hän sanoi et luotettava ja uskollinen jne. Sit hän puhui siit et onko uskovainen ystävä toiselle kuin VARTIJA. Ja totesi, ettei vartija vaan VARJELIJA. Selitti vielä, ettei ystävä saa olla sellainen, joka etsii toisesta vikoja, vaan sellainen et on aivan niinku varjelemassa taivastiellä.
Hookoitten aikana ystävistä ja hoitajista tuli vartijoita. He etsivät ja kaivelivat toistensa tekemisiä ja tekemättäjättämisiä ja viel ilmottivat niist hoitajille. Mutta tätähän mentaliteettia suositaan vielki. Usein kuulee sanottavan et "olenko minä veljeni vartija" ja innoissaan vastataan et "kyllä minä olen". Hupsheijjakkaa."
Miten tuo varjelu mielestäsi eroaa vartioinnista käytännön elämässä? Minä en näe asiassa juurikaan eroa ajatellen vl-opetuksen kannalta. Millä tavalla varjelu voisi tapahtua käytännössä? Eikö se kuitenkin ole vahtimista ja vartiointia?
kun hän kumminkin on töissä tähän aikaan, mutta minä vielä autuaasti lomailen.
VARJELU on sitä kun veli/sisko nostaa katsettani Sielun Ylkään ja Ystävään Herraan Jeesukseen IRTI näistä maan tartunnaisista, vaikkapa vartioivista omatekoisista saattomiehistä.
Räpylä saa korjata, jahka ehtii. Jos on aihetta!
Saaruli vastasi mielestäni hyvin.
Jos ajattelen esim omaa lastani ja huolekseni annettua kasvatustehtävää, ni huonoiten hoidan sen silloin jos vahdin lastani mahdollisten virheitten ja epäonnistumisten tiimoilta ja ruoskin niillä lastani. Jos taas olen epäonnistumisten tiimoilta kääntämässä asioita positiivisempaan suuntaan eli silleesti et "miten tästä eteenpäin" ja "kyllä me tästä selvitään", olen ehk ohjaamassa oikeeseen suuntaan jne. Voiku sekavaa. Ja esim lastenki kaa pitää paljon paljoin asioita pistää menemään sormien lävitte...
Uskomisen asioissa ajattelisin et jos ja kun esim mulle tulee lankeemuksia, jos esim kohtelen puoliskoani huonosti, on ihanaa kuulla hänen puoleltaan et asia on korjattavissa. Eli kun tulee lankeemuksia, on lohdullista kuulla ystävältä/varjelijalta/vierellä kulkevalta enkeliltä et asiaan on olemassa lääke. Ja se lääke on Kristus. Hän on kuollut minunkin lankeemusten puolesta.
En tiedä tarkotitko Joosua sit ns höpösyntejä, joitten vuoksi lääkettä ollaan tarjoamassa ja viel autuuden ehtona...?..."josset tee niin, en voi pitää sua uskovaisena", niinku eräs tuttavani tytär oli saanut kuulla, kun hän oli tehnyt ittelleen hienon kampauksen: "en voi pitää sua uskovaisena, kun sulla on hiukset noin".
Hirmusen sekava sepostus.:(((
Niin "saarulia" kuin "jepulistakin" vastauksista.
Itse kuitenkin ajattelen niin, että varjelu, samoin kuin vahtiminen ja vartioiminenkin ovat aina puuttumista toisen elämään jonkun ulkopuolisen taholta, ellei itse kohde sitä pyydä tai halua.
Lasten ja nuorten kohdalla pitääkin ohjata, kuten jepulis sanoikin, mutta aikuisten kesken ohjaaminen ja ojentaminen tuntuu jo ajatuksenakin vastenmieliseltä. Jo pelkän keskustelun ehdottaminen toisen ihmisen asioista on mielestäni tunkeilevaa.
jos ajatellaan asioita ihan maallisellaki tasolla; toisen immeisen ohjaaminen tai puuttuminen toisen immeisen tekemisiin, on mulle ainaki henk koht hirmusen vastenmielistä. Samoten toisinkipäin; ei oo helppoo ottaa aina vastaan toiselta immiseltä ohjeita ja asioihin puuttumisia. Niin. Mutta sitähän kanssakäyminen oikeestaan on. Puolin ja toisin. Loppuviimeks on kuitenki hyvä olla rehellinen kanssakeskustelijan kaa puhuttavien asioitten suhteen. Mikä sitten on asioihin puuttumista/vahtimista/varjelemista ja mikä normaalia mielipiteitten ilmaisua. Jos oikein tarkaksi heittäytyy, kommunikointi vaikeutuu aikalailla ja keskustelijat istuvat "pissi sukassa", eivätkä uskalla puhua kuin säistä ja kaalinpäistä.
Uskonnollisissa asioissa tietty Jumalan sana on se, mikä immeistä ojentaa. Ja toinen voi korkeintaan olla muistuttamassa siitä. Eli tyyliin "näin sanoo Raamattu tästä asiasta" ja et "minun ymmärrys ainaski on niinku Raamattu opettaa" eikä ehk ollenkaan silleesti et "minä olen oikeassa ja sinä väärässä" tai "sun tulee kuunnella MINUA". Voiko tätä enää vaikeemmin selittää?
Kyllä mie ja puoliskoni, samoten kuin ystäväni puolin ja toisin oomma ojentaneet toisiamme. On muista huonoki asia, jossei osaa ottaa yhtään vastaan palautteita, varsinkaa risuja. Ruusuja oisimma aina ottamassa vastaan kahmalokaupalla, niin kivalta se tuntuu. Mutku aina ei oo ansainnu ruusuja:(
mutta se ei ilmesty näkyviin. Kun yritän uudelleen lähettää saman viestin, tulee ilmoitus, että olen jo lähettänyt samanlaisen viestin.
Jokuko taas "hermolla"?
näkyy "ottavan tulta". Tällaisen linkityksen yritin lähettää: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000036910254
Admata ja Ankka
ne kahvia ryysti,
sopu oli vankka
ja kireys poissa tyystin.
Lapsina molemmat he
hoitsuista kärsi,
peloissaan kai kumpikin
rystysiään järsi.
Aidan eri puolille
kasvamaan he jäivät,
eri sortin huolille
valkenivat päivät.
Nyt he kesätuulessa
kamun kättä paiskaa.
Itkun väre huulessa?
Eipä ei, ei vaiskaa!
Vähä oli hieno runo!