Partisaanikeskusteluun liittyen muutama huomio:
Missä määrin partisaanit olivat puolueen ohjauksessa, missä määrin puna-armeijan ja mikä oli ryhmien koostumus. Melkoisen vanha amerikkalaistutkimus kertoo seuraavaa:
Suurin sosiaalinen ryhmittymä partisaaneista oli maanviljelijöitä, parhaimmillaan noin 60 prosenttia. Puna-armeijan sotilaista oli parhaimmillaan joissakin osastoissa jopa 80 prosenttia. Huollon osalta partisaanit olivat suurelta osin riippuvaisia puna-armeijan ilmavoimista.
Puolueen jäseniä ryhmittymissä oli alkuvaiheessa noin neljännes, joissakin osastoissa jopa 40 prosenttia. Kokonaisvahvuudesta sodan lopulla puolueen jäseniä oli ainoastaan noin 10 prosenttia.
Aluksi ryhmittymät saivat ohjeensa niin puolueelta, puna-armeijalta kuin NKDV:ltäkin. Vuoden 1942 aikana muodostettiin partisaanien keskusjohto; operatiiviset ryhmittymät oli kytketty kuitenkin armeijan alueellisiin esikuntiin.
Partisaanit koostuivat vain osaltaan vapaaehtoista, suuri osa oli rekrytoituja.
Lähde:
Soviet Partisans, J. K. Zawodny, Soviet Studies, Vol. 17, No. 3, (Jan., 1966), pp. 368-377
Published by: Taylor & Francis, Ltd.
Missä määrin partisaanit olivat puolueen ohjauksessa, missä määrin puna-armeijan ja mikä oli ryhmien koostumus. Melkoisen vanha amerikkalaistutkimus kertoo seuraavaa:
Suurin sosiaalinen ryhmittymä partisaaneista oli maanviljelijöitä, parhaimmillaan noin 60 prosenttia. Puna-armeijan sotilaista oli parhaimmillaan joissakin osastoissa jopa 80 prosenttia. Huollon osalta partisaanit olivat suurelta osin riippuvaisia puna-armeijan ilmavoimista.
Puolueen jäseniä ryhmittymissä oli alkuvaiheessa noin neljännes, joissakin osastoissa jopa 40 prosenttia. Kokonaisvahvuudesta sodan lopulla puolueen jäseniä oli ainoastaan noin 10 prosenttia.
Aluksi ryhmittymät saivat ohjeensa niin puolueelta, puna-armeijalta kuin NKDV:ltäkin. Vuoden 1942 aikana muodostettiin partisaanien keskusjohto; operatiiviset ryhmittymät oli kytketty kuitenkin armeijan alueellisiin esikuntiin.
Partisaanit koostuivat vain osaltaan vapaaehtoista, suuri osa oli rekrytoituja.
Lähde:
Soviet Partisans, J. K. Zawodny, Soviet Studies, Vol. 17, No. 3, (Jan., 1966), pp. 368-377
Published by: Taylor & Francis, Ltd.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Partisaanit eivät olleet ainakaan aluksi kovinkaan hyväksytty taistelumuoto, poltetun maan taktiikka käänsi paikalliset asukkaat heitä vastaan, ja joillakin alueilla paikalliset myös taistelivat partisaaneja vastaan, tästä esimerkkinä mm. Krimin väestön toiminta 1942. Puna-armeijassakaan taistelumoraali ei ollut kohdallaan ennen vuotta 1941, Steven Miner puhuu kirjassaan jopa massoittaisista teloituksista:
"here, in the 24th Army, things have gone too far. According to the command staff and political section, 480-600 men have been shot for desertion, panicking and other crimes."
NKVD:n joukot tappoivat "pelkureita, karkureita, paniikin lietsojia" Minerin mukaan kaikkiaan peräti 157,593.
Paniikkitunnelmissa toiminut Neuvostohallinto ryhtyi äärimmäisiin toimiin, joista esimerkkinä siis nuo teloitukset, poltetun maan taktiikka, sekä kiihtyvä ja kärjistyvä propaganda. Partisaanijoukkoja yllytettiinkin iskemään saksalaisia vastaan myös vihapropagandan avulla, josta esimerkkinä Ilja Ehrenburg:
"[T]he Germans are not human beings. Don't let us waste time on talking, or on feeling indignant. Let us kill! If you haven?t killed a German in the course of the day, your day has been wasted. If you don?t kill the German, he will kill you. If you can?t kill a German with a bullet, kill him with your bayonet! If you have killed one German, kill another: nothing gives us so much joy as German corpses. Your mothers say to you: kill the German! Your children
beg of you: kill the German! Your country groans and whispers: kill the German! Don't miss him! Don't let him escape! Kill!"
Miner, Steven Merritt. Stalin's Holy War : Religion, Nationalism, and Alliance Politics, 1941-1945.
puna-armeijan lähestyessä oli keino jäädä henkiin. Siviiliväestöltä kysyttiin heti, miksi ette liittyneet partisaaneihin? Ellei selitys ollut hyvä, oli kohtelu karua.
Partisaanien suuri merkitys oli yhteyksien häirinnässä. He katkoivat kiskoja ja hätyttivät pieniä yksiköitä, varsinkin huoltoa. Oli tiettyjä partisaanialueita, jonne mentiin vain suurin joukoin. Muuten partisaanien sankaruus on paljolti propagandaa ja tulokset liioiteltuja. Mutta kyllä toiminnalla merkitystä oli.Joukkojen siirtoja ja huoltoa suunniteltaessa oili heidät aina otettava huomioon. Lisäksi he valvoivat siviiliväestöä ja hankkivat tiedustelutietoja.
Niinpä, partisaaneista toki puhuttiin paljon neuvostopropagandassa, mutta toisaalta partisaanien toiminta myös uhkasi puolueen valtasemaa: oppiessaan toimimaan organisoidusti pienissä ryhmissä, saattoi käydä myös niin, että he oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan ja alkoivat kyseenalaistaa keskusjohtoista systeemiä. Moni partisaani päätyikin gulakeille sodan jälkeen.
Ehkä jollain tapaa paralleeli partisaaneille on neuvostojen kohtalo vallankumouksen jälkeen: neuvostot sopivat kylläkin ideologiseen kuvioon ja olivat hyödyllisiä hetken, sitten ne alettiin nähdä uhkana ja kukistettiin melkoisen siekailematta.
Suomen rintamalla toimeitten partisaaniyksiköiden vahvuudesta noin 10-20% oli värvätty vankiloista. Muutama kymmenen prossaa oli komsomolskeja.
Voipi olla, mikä lienee tietolähde tuolle?
Lähde on.
Partisaaneja, desantteja, sissejä : rintaman molemmilla puolilla / Victor Stepakov Timo Kaivola]
Helsinki : Hipputeos, 2005
Vaikkakin siellä mainitaan gulagin osuudeksi noin kolmannes.
Jaa. Ei ole kirjaa nyt tässä käsillä, mutta tuossa keskustelussa sanotaan kirjaan viitaten, että joissakin yksiköissä jopa 40 prosenttia tuli Gulakeilta. Sitä ei tuossa selviä, paljonko kaikkiaan sitten tuli sieltä.
http://www.randi.org/forumlive/showthread.php?p=1366690
Latvia tuomitsi partisaanin sotarikoksista, tuomio kumottiin Strasbourgissa:
http://www.russia-ic.com/news/show/6782/
Muutama muukin juttu on ollut vireillä, Liettuassa ainakin.
Syyskuussa 1941 päätettiin perustaa partisaaniliikkeen pääesikunta, jonka johtoon nimettiin kenraali Voroshilov. Tämä partisaaniliikkeen pääesikunta toimi suoraan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean alaisuudessa.
Se perustettiin kylläkin vasta 1942, ja toimi sotilasneuvoston alaisuudessa.