Onko ateismi iloa jumalattomuudesta, vai iloa toisten tyhmyydestä. Olisi aika erikoista luoda mitään uutta, joka perustuu toisten tyhmyyteen.
Laulatko ateisti oikeasti ilosta omasta sydämestäsi, vai oletko pilkkalaulaja ??
Laulatko ateisti oikeasti ilosta omasta sydämestäsi, vai oletko pilkkalaulaja ??
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kirjoituksesi on heikosti ymmärrettävä. Muuten voisin ottaa kantaakin.
Palstalla on henki, joka pilkkaa koko ajan Jumalaa.
Onko tämä ilon aihe ? tämä ihmisten ja Jumalan syyllistäminen.
Kun otan uuden soinnun, se on aina harmoniaa ja ilon aihe ja kuvaa Luojaa monimuotoisuudessaan.
Soiko harmonikka ateismissa ilosta laulaen, vaiko toisia pilkaten ? Onko jumalattomuudessa itsessään iloa, vai koostuuko ilo vastajännitteestä.
... haluan pohtia asioita ja perustella ajatuksiani: samalla joutuvat uskonnot usein naurettavaan valoon ikään kuin sivutuotteena.
En minä pilkkaa pääsääntöisesti, uskokoon jokainen mihin haluaa, mutta jos nyt esimerkiksi uskontojen varjolla silvotaan lasten sukuelimiä tai syrjitään homoja, kyllä siihen on pakko kantaa ottaa.
Iloinen olen ihan muista asioista. Ei ole tyhjiötä sydämessä eikä muuta kaiherrusta.
Ateismi toivoisi siis Jumalan olemassaoloa, mutta ei uskontojen olemassaoloa, koska ne vääristävät Jumalan olemusta. Vatsauksesi oli muuten hyvä.
Et oles kuitenkaan pohtinut, muitä on synnitön elämä
kaiken lähtökohta, mikä on ainoa tapa pitää elämää hengissä
Ei jumalaa eikä syntiä ole olemassa. Uskontoja taas on ja ne vääristävät elämän olemusta.
... kun sanot, että ateismi toivoisi jumalan olemassaoloa, mutta ei uskontojen olemassaoloa? Mistä sinä tuollaista sait päähäsi?
Minun mielestäni mikään ei viittaa siihen, että mitään jumalia olisi olemassa. Mutta jos joku kokee tarvetta uskoa sellaisiin, se ei minua haittaa niin kauan kuin ketään ei vahingoiteta.
Usein vain käy niin, että viattomat jäävät uskovaisten jalkoihin, kuten nyt mitä karmeimmalla tavalla käy taas ilmi tästä ympärileikkausasiasta.
Tuliko selväksi nyt: en usko jumaliin, jumalan olemuksen vääristäminen on minulle täysin outo ajatus, enkä ymmärrä mitä synnitön elämä tarkoittaa: minulle riittäisi, että ihmiset eivät vahingoittaisi toisiaan tai luontoa.
Kysyin että ilostako laulat ?
Rakentuuko ilosi negatiivisuudesta ? Onko ateismissa iloa tuottavia asioista syvimmällä ideologiassa, kuten uskonnoissa on. Tämä oli se helvetin sökellys ! Joko bonjaat
... ei ole lauluääntä. Tarkoitatko tunne-elämääni noin yleensä? En minä koe ateismia minään ideologiana, joka minua muokkaisi. Olen se mikä olen. Olen usein iloinen, jos on esim. hyvää ruokaa, kaunis ilma tai tapaan jonkun ystäväni pitkästä aikaa. Minusta on myös kieltämättä hauskaa, kun joku koppava kristitty, joka on ylimielisesti kommentoinut vaikkapa homoudesta, saa nenilleen.
Mutta kyllä tavallisen ja ystävällisen kristityn kanssa voi keskustella kohteliaasti ja olla ihan hyvissä väleissä.
En halua että lapsille ja heikoilla oleville valehdellaan. Siinä yksi syy, miksi olen ateisti.
ateismi on jumalauskon puutetta. ei mitään muuta.
se on sitten jokaisen oma asia riemuitseeko siitä vai jostain muusta.
ei en myöskään laula sydämestäni, en edes pysty kuvittelemaan mitään järkevää sanoitusta elimestä joka pumppaa verta kehossani.
Ateismi on jumaluskon puutetta. Sinulla on tuossa kirjoituksessasi jäänyt jotenkin ajatus kesken. Enkä minä ymmärrä tuota juttuasi.
Muuten, moni hauska sketsisarja perustuu toisten tyhmyydelle nauramiseen.
se sketsisarja
Jeesus-usko = Olisi aika erikoista luoda mitään uutta, joka perustuu toisten tyhmyyteen.
Tymät uskovaiset uskovat Jumalaan, joka listi oman poikansakin, saadakseen tyydytystä.
Sitten tämä Jumala Kuunataan Runkuksi..siis Kruunataan Kunkuksi!
tulee laulettua enimmäkseen sävellettyä. Mutta sanoitukset on huumoripitoisia...
Sitten tulee tännekkin välillä kirjoiteltua heh heh.
On eri asia pilkata kuin kritisoida. Minun nähdäkseni asiallisesas kritisoinnissa ei ole mitään väärää, ja kritiikkiä tulee sietää, ja siihen tulee myös vasta jos kykenee. Asia erikseen on sitten ihan oikea pilkka, mutta sekin kohdistuu tyypillisesti itse uskoviin, ei heidän pyhänä pitämäänsä.