Jos olet äiti, niin varmaan suurin pelkosi on se, että oma lapsesi kuolisi tai joutuisit muuten luopumaan hänestä. Entä jos hänet vain vietäisiin sinulta pois?
Kun feministit ovat puhuneet viime aikoina paljon ihmiskaupasta, niin vähemmälle huomiolle on jäänyt lasten ihmiskauppa ja yleensä lasten ostaminen köyhistä maista. Eli ns. kansainvälinen adoptio.
Vaikka näennäisesti kyse on jalosta ja uhrautuvasta auttamisesta, jossa hädänalaista äitiä autetaan ottamalla häneltä lapsen huolehtimisesta koituva taakka pois, niin todellisuudessa on kuitenkin kyse siitä, että köyhiltä naisilta ostetaan heidän lapsensa. Olemme lukeneet, kuinka miljonäärit Madonna ja Jolie äskettäin kävivät ostamassa lapsia Afrikasta.
Lapsen adoptoiminen on kallista, USAssa se tulee maksamaan keskimäärin 60 000 dollaria. Ja vaikka lapsen äiti ei juuri paljoa tästä summasta saakaan, niin välittäjille menee suuri osa. Lapsen välittäjät ovat sitten varsinaisia kauppiaita, ja heidän suurin työnsä on etsiä sopivia köyhiä naisia uhreiksi, ja suostutella heidät luopumaan lapsestaan.
Toki lapsia ryöstetään vanhemmiltaan, ja huijataan, ja naisia viedään "raskausfarmeille", jossa heillä teetetään lapsia, mutta vaikka tällaista toimintaa ei olisi kyseisen lapsen kohdalla, niin lapsivälitykseen liitty aina suostuttelua ja painostamista, koska välittäjä haluaa tienata oman osuutensa.
Vastoin yleistä harhaluuloa, kansainvälisesti adoptoidut lapset eivät ole orpoja, vaan heillä on melkein aina äiti ja isä elossa.
Miten oikeastaan voimme hyväksyä ajatuksen, että rikkaiden maiden ihmisillä on oikeus kohdella köyhien maiden naisia lapsentekokoneina, joiden kohdussaan kasvaneen lapsen me otamme itsellemme?
Eikö myös köyhällä naisella ole oikeus täyteen äitiyteen ja oikeus pitää oma lapsensa.
Nykyisin teollisuusmaissa ovat ne äidit, jotka aiemmin painostettiin luovuttamaan lapsensa adoptoitaviksi lähinnä sosiaaliviranomaisten toimesta, ryhtyneet puhumaan kokemastaan vääryydestä. Lapsen pois antaminen on tutkimuksienkin mukaan äidille traumaattinen tapahtuma, joka on psyykkisiltä vaikutuksiltaan jopa vakavampi, kuin oman lapsen kuolema. Lapsensa pois antaneet äidit kärsivät jälkitraumaattisista oireista, jotka haittaavat heidän elämäänsä ja jotka jatkuvat pitkään, usein läpi elämän. Erityisen vaikeita ovat menetetyn lapsen syntymäpäivät, jotka laukaisevat äidin muistot pinnalle.
Äidillä ei ole hautaa, jonne hän voisi mennä suremaan menetettyä lastaan.
Adoptoivia perheitä juhlitaan sankareina, kun taas lapsestaan luopuvia syyllistetään epäkelvoiksi ihmisiksi, koska tekevät lapsia, vaikka eivät pysty niistä huolehtimaan. Mutta onko siinä lopulta mitään sankaruutta, jos on kaksi naista, toinen köyhä, toinen rikas, ja rikas ottaa köyhän naisen lapsen itselleen omaksi lapseksi?
Kun feministit ovat puhuneet viime aikoina paljon ihmiskaupasta, niin vähemmälle huomiolle on jäänyt lasten ihmiskauppa ja yleensä lasten ostaminen köyhistä maista. Eli ns. kansainvälinen adoptio.
Vaikka näennäisesti kyse on jalosta ja uhrautuvasta auttamisesta, jossa hädänalaista äitiä autetaan ottamalla häneltä lapsen huolehtimisesta koituva taakka pois, niin todellisuudessa on kuitenkin kyse siitä, että köyhiltä naisilta ostetaan heidän lapsensa. Olemme lukeneet, kuinka miljonäärit Madonna ja Jolie äskettäin kävivät ostamassa lapsia Afrikasta.
Lapsen adoptoiminen on kallista, USAssa se tulee maksamaan keskimäärin 60 000 dollaria. Ja vaikka lapsen äiti ei juuri paljoa tästä summasta saakaan, niin välittäjille menee suuri osa. Lapsen välittäjät ovat sitten varsinaisia kauppiaita, ja heidän suurin työnsä on etsiä sopivia köyhiä naisia uhreiksi, ja suostutella heidät luopumaan lapsestaan.
Toki lapsia ryöstetään vanhemmiltaan, ja huijataan, ja naisia viedään "raskausfarmeille", jossa heillä teetetään lapsia, mutta vaikka tällaista toimintaa ei olisi kyseisen lapsen kohdalla, niin lapsivälitykseen liitty aina suostuttelua ja painostamista, koska välittäjä haluaa tienata oman osuutensa.
Vastoin yleistä harhaluuloa, kansainvälisesti adoptoidut lapset eivät ole orpoja, vaan heillä on melkein aina äiti ja isä elossa.
Miten oikeastaan voimme hyväksyä ajatuksen, että rikkaiden maiden ihmisillä on oikeus kohdella köyhien maiden naisia lapsentekokoneina, joiden kohdussaan kasvaneen lapsen me otamme itsellemme?
Eikö myös köyhällä naisella ole oikeus täyteen äitiyteen ja oikeus pitää oma lapsensa.
Nykyisin teollisuusmaissa ovat ne äidit, jotka aiemmin painostettiin luovuttamaan lapsensa adoptoitaviksi lähinnä sosiaaliviranomaisten toimesta, ryhtyneet puhumaan kokemastaan vääryydestä. Lapsen pois antaminen on tutkimuksienkin mukaan äidille traumaattinen tapahtuma, joka on psyykkisiltä vaikutuksiltaan jopa vakavampi, kuin oman lapsen kuolema. Lapsensa pois antaneet äidit kärsivät jälkitraumaattisista oireista, jotka haittaavat heidän elämäänsä ja jotka jatkuvat pitkään, usein läpi elämän. Erityisen vaikeita ovat menetetyn lapsen syntymäpäivät, jotka laukaisevat äidin muistot pinnalle.
Äidillä ei ole hautaa, jonne hän voisi mennä suremaan menetettyä lastaan.
Adoptoivia perheitä juhlitaan sankareina, kun taas lapsestaan luopuvia syyllistetään epäkelvoiksi ihmisiksi, koska tekevät lapsia, vaikka eivät pysty niistä huolehtimaan. Mutta onko siinä lopulta mitään sankaruutta, jos on kaksi naista, toinen köyhä, toinen rikas, ja rikas ottaa köyhän naisen lapsen itselleen omaksi lapseksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
MITEN?
sitten kovasti lämpenevät ehdotuksille kriminalisoida seksin osto ihmiskaupan mahdollisen uhan perusteella.
En ole äiti enkä nainenkaan mutta puhut asiaa :P