Vaikka bulimia on henkilökohtainen mielenterveydellinen sairaus, niin sillä on myös numeroilla määriteltävä tilastollinen puolensa ja tilastot ketrtovat suurinpiirtein seuraavaa, eli n.9o% bulimiaan sairastuneista ovat alle 30-vuotiaita naisia.
Miksi?
Bulimia ei ole elimellinen sairaus, jonka syntysijat olisivat määritettävissä munasarjojen tai maitorauhasten tienoille.
Vai olisiko sittenkin hormonaalinen toiminta syyllinen? onko jokin hormonikierron vaihe, jolloin riski syödä pullapitko ja työntää sormet kurkkuun kasvaa?
Vai onko naiseksi kasavminen niin vaikeata? Onko kenties pelottavaa saada rinnat etumukseensa ja huomata, että poijat nipistelevät takapuolesta? Onko entinen aktiivinen ja puuhakas lapsen elämä vaihtumassa peiliintuijotuskilpailuihin, joissa voiton vie se kapein ja kevein keijukainen?
Vai onko olemassa kurja rotu epäonnistumaan tuomittuja kurjia naisolentoja, joiden kohtalona on elämänsä loppuun asti viettää laatuhetkiä vessanpytyn seurassa, sormet kurkussa?
Enpä tiedä...
Miksi?
Bulimia ei ole elimellinen sairaus, jonka syntysijat olisivat määritettävissä munasarjojen tai maitorauhasten tienoille.
Vai olisiko sittenkin hormonaalinen toiminta syyllinen? onko jokin hormonikierron vaihe, jolloin riski syödä pullapitko ja työntää sormet kurkkuun kasvaa?
Vai onko naiseksi kasavminen niin vaikeata? Onko kenties pelottavaa saada rinnat etumukseensa ja huomata, että poijat nipistelevät takapuolesta? Onko entinen aktiivinen ja puuhakas lapsen elämä vaihtumassa peiliintuijotuskilpailuihin, joissa voiton vie se kapein ja kevein keijukainen?
Vai onko olemassa kurja rotu epäonnistumaan tuomittuja kurjia naisolentoja, joiden kohtalona on elämänsä loppuun asti viettää laatuhetkiä vessanpytyn seurassa, sormet kurkussa?
Enpä tiedä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
poikaystävä jolla oli bulimia kans.
et niin.
Siksi, että naisille, jopa nuorille tytöille, asetetaan edelleen aivan tolkuttomia vaatimuksia sen suhteen, millaisia käytökseltään ja ulkonäöltään heidän tulisi olla. Pojat saavat kasvaa keskimäärin paljon vapaammin sellaisina kuin ovat ja tulevat hyväksytyksi myös sellaisina kuin ovat. Maailmamme on edelleen ahdasmielinen ja sovinistinen ja se näkyy mm. bulimiana.
ei se mistaan muusta johdu kun juuri tuosta.
Ei se aina noin mene. Olen asunut 13 vuotta sijaisperheessä, eikä täällä koskaan anneta minulle mitään vapauksia. Kaikki työt kuuluivat aina minulle ja ne oli tehtävä. Bulimiaa on nyt tollaiset 3 vuotta takana ja sekin on sijaisvanhempieni mielestä
minun itse aiheuttama juttu, jolla yritän saada huomiota tai pilata kasvattajieni maineen. Kyllä pojilla voi olla yhtä vaikeaa. Oikeastaan se riippuu
vain kavuympäristöstä, kellä on vaikeaa ja kellä ei...
Kaikille voimia tämän sairauden kukistamiseen sukupuolesta riippumatta!
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla siitä, että tytöille asetetaan aivan kohtuuttomasti odotuksia, jotka ovat kaiken lisäksi ristiriidassa keskenään. Kaikkien vaatimusten keskellä näyttäisi kulkevan ohuen ohut polku, jota pitkin pitäisi pystyä kulkemaan. Ja tietenkin viehättävasti hymyillen...
Mikä on se mekanismi, mikä uuvuttaa tytöt noiden vaatimusten alle? Mikä saa hylkäämään hyvän olon ja terveyden sen kustannuksella, että kiduttaa ja rääkkää kehoaan parempaa tietoaan vasten. Mikä saa uskomaan, että joku muu jossakin muualla tietäisi, miten ja minkä näköisenä kenenkin tulee elämäänsä elää?
Miksi tytöt uhraavat itsensä uskoen, että se loppujen lopuksi koituisi heidän omaksi parhaakseen, mitä se uskoakseni juuri koskaan tee. En ole koskaan tuntenut ketään, joka bulimialla olisi saavuttanut onnen.
Olen siis itsekin kyseisen sairauden sairastanut pahimman kautta ja siitä parantunut. Sairaana en tosiaan miettinyt mistä tauti olisi voinut johtua ja johtuiko se siitä että olin tyttö. Ei tullut mietittyä juuri muuta kuin mitä seuraavaksi söisi ja missä välissä ehtii pöntölle. Se oli synkkää äaikaa se.
hyvää ja lihavuus on rumaa. Siinä pikku dilemma.
Ihan ensiksi on sanottava että olen tosi yllättynyt että täältä löytyy myös järkeviä keskusteluja.
Mä uskoisin (niinkuin joku mainitsikin), että naisilla on enemmän paineita tuon ulkonäön ja ennenkaikkea laihuuden takia, mutta veikkaisin kyllä että nuo tilastotkin vähän kusee...
Pojille/miehille voi avun hakeminen ja hoitoon pääseminen olla hankalampaa, kun nämä nyt on vähän leimaantunut 'teinityttöjen sairaudeksi'. Jos olisin poika, luultavasti mua hävettäisi vielä tuplasti enemmän. (Vaikka siihen ei olisi mitään syytä!!!)
Tilastothan ei koko totuutta kerro koskaan ja alkuperäisen otsikon ei ollut tarkoitus väheksyä bulimiaan sairastuneiden poikien ongelmaa tai määrää, vaan se oli yritys lähestyä ongelmaa joltakin yleiseltä taholta. Etsiä jotakin yhteistä tekijää sairastuneiden välillä.
Varmasti kysymys ei ole ainoastaan sukupuolesta.