Pyhän Hengen toimintaa voivat uskovat rajoittaa kokouksissaan,murheellista kyllä;mm.pidättämällä armolahjojen toiminnan,Jumalan ylistyksen ja palvonnan ja noudattamalla uskonnollisen liikkeen muotomenoja ja perinnäissääntöjä.Eikö Jumala murehdi tällaista?Kuitenkin rukoillaan herätystä..kunhan vain mikään ei muutu toiminnassa!Onko joku kokenut vastaavaa jossakin srk:ssa tai kristillisessä yhteisössä-kertokaa jokin esimerkki?
Pyhän Hengen
rajoittaminen
4191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, sehän nyt onnistuu meiltä ihmisiltä helposti.
Suurin rajoittaja taitaa olla oma mielentilamme silloin kun kokoonnumme yhteen. Kellä on autot mielessä, kellä bisnekset, kellä vaille voittoa jäänyt tora vaimon kanssa. Eli emme ole Kristuksessa vaan ihan jossakin muussa.
Ja sitten, kun meillä ei ole kaavoja, meillä on niin tarkka kaavattomuus, että rukouskokous kestää esim. 1 tunnin tai 1 h 15 min. Ja jos Jumala
siinä loppuvaiheessa alkaa otatella, että haluaisi ilmestyä oikein voimassa, niin kuinkahan käy? Minesti peli puhalletaan poikki silloin, kun se on oikeesti vasta alkamassa.
Ja sitten meillä on vielä jossakin päin joskus tämä itäinen (=venäläinen) hallitsemisperinne, eli kovimman äänen omaava Putin hallitsee hengen maailmassa kenttää. Ei siihen Jumala väkisin viitsi mukaan tunkea.
Löytyyhän tätä valitettavan paljon.
Mutta kyllä sitä herätystä kannattaa silti
rukoilla!
>>Suurin rajoittaja taitaa olla oma mielentilamme silloin kun kokoonnumme yhteen.
Se on totta. Siksi pitäisikin osata arvostaa seurakuntayhteyden lisäksi myös yksinäisiä kilvoittelijoita.
>>Minesti peli puhalletaan poikki silloin, kun se on oikeesti vasta alkamassa.
Se liittyy siihen, että ihmiset eivät OIKEASTI halua kokea henkeä, vaan katsella niitä autoja, ja muuta ulkoista.
>> Ja sitten meillä on vielä jossakin päin joskus tämä itäinen (=venäläinen) hallitsemisperinne, eli kovimman äänen omaava Putin hallitsee hengen maailmassa kenttää.
Minusta itäisyys on enemmänkin yksi vahvuutemme.
Tuo tilanne on kyllä tuttu, että yksi kovaääninen hallitsee, ja olen sitä pohtinut. Minusta se ei ole sen kovaäänisen syy, vaan niiden sadan ihmisen syy, jotka alistuvat hiljaa kuuntelemaan, ja tukahduttavat mahdollisesti hengen sisällään. Ei se kovaääninen tyyppi sitä tee, vaan ihmiset tekevät itse itselleen.
Voihan esim. ryhmässä aloittaa useita keskusteluja yhtaikaa, mutta ihmiset eivät sitä tee, vaan seuraavat korvat höröllä mitä se kovaääninen - mahdollisesti egonsa kanssa kamppaileva henkilö on sanomassa.
Usein minun on ollut sääli johtajia.
Sudet eivät mitään rajoita. Lampaat rajoittavat.
Totta, että lampaillakin on vastuunsa.
Rukouksen näkymättömässä maailmassahan asiat ratkaistaan.
Mutta kyllä se susikin on vastuussa, jos esim.
on sisukkaasti äänessä puolet yhteisestä ajasta,
vaikka Jumala kuinka haluaisi pallotella
rukousvuoroa henkilöltä toiselle.
Ja useinhan tulee mieleen sama rukousaihe, minkä
joku toinen rukoilee. Eli pallo on ilmassa, kuka sen ottaa kiinni. Sama on usein profetian kanssa.
Yhteisessä rukouskessa kokee, etää pallo pomppii ihmiseltä toiselle, mutta on kertoja, että kukaan
ei ota sitä kiinni ja niin profetia jää tulematta.
Ja sitten on taas näitä takuuvarmoja maan hiljaisia, että jo rukouksen alkaessa tietää rukoustavasta, että sieltä tulee profetia. Ellei kokousta
ole päätetty ennen sitä.
Eli vastuu on kaikilla meillä!
Totta, kyllä sellaisen johtajan asema säälittää, joka on lampaansa jo hiljaiseksi ehtinyt opettaa
ja sitten yhtäkkiä ei itsellä olekaan sanottavaa tai hän muuten vain kaipaisi kuulla lampaiden äänen.
Ei kukkokaan käskien laula.
Sama pätee kaikkeen elämäämme.
Herra auttakoon meitä elämään vapaassa keskustelun ja rukouksen virrassa!