kiusattu

kuitenkin on se, että nuo ajat ovat menneen talven lumia. Sodanjälkeisessä Suomessa poliittiset (aikanaan myös geopoliittiset) väritykset olivat toisennäköisiä kuin nyt, ja viattomia jää aina jalkoihin.

Aatejyrääjien tallaamiksi taitaa jäädä vähän kukin vuorollaan, ajattelepa miten sotaveteraaneihin suhtauduttiin 1960-70 -luvulla!

Kirkkojen raiskaaminen on loukkaus uskontokuntaa kohtaan ja myös kulttuurihistoriallisesti sietämätöntä. Sellaista ei ikinä pitäisi tapahtua missään sivistysmaaksi itseään kutsuvaksi valtiossa.

Miten nykyään ort. kirkon pitäisi "pistää hanttiin"? Kirkko on kunnioitettu ja hyvin arvostettu.

Itse en ole ainakaan ikinä joutunut kiusatuksi ortodoksisuuteni vuoksi. Pikemminkin päinvastoin: ala-asteelta lähtien ystäväni ja koulutoverini ovat olleet erittäin kiinnostuneita uskonnostani ja kyselleet kaikenlaisia asioita. Yläaste- ja lukioaikoina monet tahtoivat jopa tulla kanssani kirkkoon vähän katselemaan, että millaista "meininkiä" siellä oikein on.

Johtuisiko sitten siitä, että olen sen verran nuori. Ehkäpä asenteet ovat muuttumassa suvaitsevaisempaan suuntaan. Ainakin itse olen kuullut noita kiusaamisjuttuja lähinnä vanhemmilta ihmisiltä, esim. omaa äitiäni on aikoinaan kiusattu, vaikkakin paikkakunnalla jossa hän asui, ortodoksisuus oli huomattavasti yleisempää kuin täällä meillä.

Itse en oikeastaan ole myöskään kokenut kiusaamista, mutta äitini kertoi kuinka hän oli jatkuvasti tukkanuottasilla eri uskonsa takia. Moni muukin on kertonut erityisesti kuusikymmentä-seitsemänkymmentäluvuilla esim. sitä kuinka uskontotunnit pidettiin siivouskomerossa ja muutenkin kiusaaminen oli järjestelmällistä myös opettajien taholta.Tarina on siis tuttu. Onneksi nykyään sellaista ei kovin paljoa ole. Poikkeuksia varmasti on.