uskovaiset

Satuin liihottelemaan tästä ohitse ja ajattelin kirjoittaa jotain.. mielenkiinnosta, en niinkään uskovaisen näkökulmasta. Olen kuullut, että uskovaisiakin on monenlaisia, ovathan hekin persoonallisia. Jokainen valitkoon kantansa ja oppinsa.

Millainen suhde sinulla itselläsi on uskontoon tai mihin itse uskot tai et usko? Oletko sitä mieltä, että uskovaiset ovat perseestä? Ja, että joutavat vessan taa lopetettaviksi?

Mikäli ajattelet uskovaisista huonoa, niin riitelet heidän kanssaan, koska he ovat vaan erilaisia kuin sinä itse olet. Etkö suvaitse erilaisuutta?

Tietääkseni uskovaiset haluavatkin parantua sisäisesti, koska tuntevat olevansa ilman Jumalaa luusereita. Jotkut kavereistani ovat sanoneet, että Jeesus paransi heidät itsevihasta ja lopettivat viinan juonnin. Ilman Jeesusta se ei olis onnistunu. Haluatko sinä, että joku pysyy luuserina ja juo viinaa lopun ikänsä? Sellaisen seurassa varmasti tuntisit olevasi parempi ihminen.

"Kysykää itseltänne, olisitteko yhtä innokkaita kannattamaan uskontoanne, jos ei olisi olemassa mitään lupauksia kuoleman jälkeen tai että ei olisi mitään jakoa sen suhteen, uskooko joku johonkin vaan jumalanne antaisi vapaat kädet tehdä mitä vain, mutta vain suosittelisi sitä nykyistä uskontoa?"

Jeesuksen opetuslapsena vastaan:
Ensinnäkin, en kannata uskontoa, vaan uskoa Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja hänen sovitustyöhön, koska pidän sitä totuutena ja hyvänä.

Vaikka minulla ei olisi tiedossa hetkeäkään elämää enää, ei olisi järkevää alkaa kieltää totuutta.

Minun mielestäni nytkään usko ei tavallaan ole ratkaisevaa, vaan se, valitseeko pimeyden/valkeuden tai totuuden/valheen.

Jumala antaa nytkin tehdä huonoja valintoja, mutta seuraukset ihminen joutuu kärsiä, mutta tuomiolta voi välttyä Jeesuksen kautta.

"saan palkintoni kun kuolen" tai "minä olen parempi kun nämä syntiset, koska uskon enkä kajoa syntiin"

Minkä palkinnon? Ja mistä? Raamatun opetuksen mukaan ihmisellä pitäisi olla pyrkimys hyvään ilman palkintoa. Kaikille olisi varattuna pelkkää hyvää ihan automaattisesti, jos ihmiset eivät vetäisi päälleen kaikkea ikävää luopumala Jumalasta.

Mielestäni kukaan, joka tuntee Jeesuksen opetuksen ja on rehellinen ei voi pitää itseään parempana kuin muut. Ja ainakin jos minussa on jotain hyvää, se on Jumalasta lähtöisin, eikä minusta, eikä siis minun ansiota. Pidän itseäni armahdettuna ja uskon, että se on muillekkin mahdollista.

Jeesus kehoitti olemaan parempia kuin pakanat tai lainoppineet ja rakastamaan vihollista ja tekemään hyvää, vaikka siitä ei saisi mitään. Tämä ei tarkoita, että on joku sääntö, että pitää tehdä, vaan jokainen kristitty haluaa tehdä Jumalan tahdon, koska tietää, että se on hyvä ja sen mielellään haluaa tehdä, myös kiitoksena kaikesta Jumalan tekemästä hyvästä, jonka on ansiotta saanut.

Itse voin sanua että "kannattaisin" edelleen omaa uskoani.Syynä tähän on se että olen saanut uskostani niin paljon ja elämäni on uskoontulon myötä helpompaa ja turvallisempaa kuin ennen.

Uskon Jeesukseen parantajanani. Hänen antaman rakkautensa turvissa en enää kännää. En usko Jeesukseen sen vuoksi, että pääsisin taivaaseen. Minusta tuntuu jo nyt, että olen taivaassa, kun vapauduin viinan kahleista. Kiitos Jeesukselle rakkauden voimasta. Hän ei hyljännyt, kun oli vaikeita jaksoja. Ihmiset kyllä hylkäsivät.

Kuoleman jälkeen ei tarvitse olla mitään. Vain uskovainen tietää sen. Sinä et. Palkinnoksi saat tehdä kuperkeikan tyhmyydestäsi oman valintasi mukaan.

Me uskovaiset rakastamme, koska Jeesus on ensin rakastanut meitä. Hän on maksanut niin suuren hinnan ristillä, että en itse pysty sitä kunnolla edes ajattelemaankaan, ja maksoi uskovaisten synnit omalla verellään.
Hän sanoi ristillä: se on täytetty!