Maailmankaikkeuden

Tarkalleen ottaen mikään ei ole todistus mistään jumalista. Se, että hotellihuoneesi sängyllä on karkki, ei kerro siellä vierailleesta siivoojasta, vaan se on vain sattuma.

Se että palvelijasi jäljiltä kaappisi on järjestyksessä, ei kerro siitä että sinulla olisi palvelija, ne kamat ovat voineet mennä itsekin sattumalta järjestykseen.

Se, että kotisi näyttää siivotulta, ei tarkoita että kukaan olisi siivonnut sitä. Se on voinut olla siisti jo maailman synnystä lähtien.

Kauanko me uskomme tähän? Varmasti uskomme tähän kunnes joku tuo jumalan meidän yöpöydällemme ja näyttää, että tässä se jumala on.

Valiettavasti sellainen ei voi olla oikea Jumala. Oikea Jumala löydetään vasta kun luovutaan itsestä, eikä sekään aina auta. Oikea Jumala ei ole käskettävissä. Ei noudettavissa, eikä puettavissa.

Elämme räjähtävästi laajenevassa Universumissa.
Aurinkokuntamme sijaitsee kierteisgalaksimme Orionin haarassa; ulkopuolelta katsottuna
keskellä muita samanlaisia avaruudenkohteita.

Olisi reteetä olla kosmoksen isähahmo, sen tekijä ja haltija. Kiireitä riittäisi
kaavoitusosastolla.
Jo 10 sekunnin kuluttua kirjuri voisi todeta isännän tontin laajenneen lähes 3 milj kilometriä. Tuskinpa näin menee:
Räjähdys jatkuu taukoamattomana mitä sen katsotaan tehneen jo miljardeja vuosia.

Kaikki tuntemamme materia elollinen luonto kasveineen, ötököineen ihminen siinä mukana
ovat jo käyneet miljoonien celsiusasteiden lämpötilat usempaan kertaan.

Materia, josta aurinkokuntamme kehittyi on peräisin aikaisemmista tähdistä.
Supernova pelmautti energiansa loppuunpalaneen(neiden) tähtien jämät lähiavaruuteen.
Aikojen kuluessa pölypilvi tiivistyi uudeksi tähdeksi, auringoksemme.
Silläkin on elinkaarensa. Ydinfuusio kuluttaa energiansa taas kerran uuteen jakoon.

Elämä Maapallolla on niin monien sattumien summa, ettei vastaavanlainen ole aivan
'taulukkojuttuja'.
Lukemattomilla taivaankappaleilla on omat kapeat elämänvyöhykkeensä.
Huikeat välimatkat eivät silti estä tutkimasta Kosmosta nykytekniikan kehittämillä laitteilla.

...ja muuta pohdintaa.

Maailman kaikkeuden järjestyksen perustana on jonkinlainen energia ja kuten yleisesti tiedetään niin kaikki ainekin on pohjimmiltaan energiaa. Tiedetään myös, että kvanttitasolla on havaittu tietoisuutta. On siis oletettavaa, että kaiken perustana oleva energia on tietoista energiaa.

Panteistisen jumalakuvan mukaan kaikkeus on Jumala - tai jumaluus on kaikkialla, mutta jumalauskossa on kyse konkreettisemmistakin asioista joista voi saada aavistuksen esim. Urantia-kirjan kautta.

Miksi monet ihmiset rajoittavat maailmankuvansa ja ajattelunsa hyvin kapeaksi ja ahtaaksi?
Maailmankaikkeus on kuitenkin lähes ääretön näkyvältä osinkin (kuulemma pimeää ainetta on noin 21% ja täysin tuntematonta pimeää energiaa yli 70%) ja oletettavasti monimutkainenkin.

Miksi monet ihmiset eivät edes pyru ymmärtämään totuutta? En vastaa tähän kysymykseen mutta seuraavassa muutamia yleisiä ihmistyyppejä luokiteltuna uskonnollisten ja ei-uskonnollisten
maailmankatsomustensa ja asenteidensa mukaan. Ihmisiä ei yleensä voi luokitella tällä tavoin
ehdottoman pysyvällä tavalla, koska muutosta, kehitystä ja oppimista tapahtuu jatkuvasti - ainakin joidenkin ihmisten kohdalla - mutta tiettyjä ryhmiä on kuitenkin havaittavissa.

1. Epärehelliset "uskovat" ihmiset.

Tekopyhät teeskentelijät eivät oikeastaan ole uskonnollisia ihmisiä lainkaan, koska heillä ei ole uskonnollisia ja HENKISIÄ ARVOJA. Rehellisyyys ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeimpiä aitoon henkisyyteen kuuluvia arvoja. Lähes jokainen tuntee tai tietää tekopyhiä ja epäaitoja uskonnollisia ihmisiä.

2. Rajoittuneen maailmankuvan omaavat uskovat.

Monet uskovat ihmiset ovat omasta mielestään ainoan oikean totuuden haltijoita ja tuomitsevat toisella tavalla ajattelevia ja uskovia harhauskoisiksi tms. He uskovat moniin järjettömyyksiin, kuten esimerkiksi siihen, että maaplaneetta on 6 000 vuoden ikäinen - päinvastaisista todisteista huolimatta. Heidän on vaikea kohdata uutta oman maailmankatsomuksensa kanssa ristiriidassa olevaa tietoa avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Tähän ryhmään kuuluu runsaasti ahdasmielisiä, tietämättömiä ja pelokkaita ihmisiä, mutta monet heistä ovat hyväntahtoisia ja rehellisiä ihmisiä.

3. Rehelliset uskovat ihmiset.

He uskovat esimerkiksi sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaoloon ja jumalalliseen tarkkailuun ja jumalalliseen oikeuteen, mutta he eivät usko ja väitä tietävänsä totuutta läheskään kaikesta henkisyyteen ja uskonnollisuuteen liittyvästä, kuten 2. ryhmään kuuluvat usein tekevät. Tässäkin ryhmässä ahdasmielisyyttä ja kapeakatseisuutta kuitenkin jonkin verran esiintyy.

Ihmisessä tärkeintä kuitenkin on oikeamielisyys ja oikeamieliset uskovat ihmiset uskovat HYVÄÄN - ja heidän asenteensa tulevaisuuteen on toiveikas - eli he uskovat kuoleman jälkeiseen elämään, Jumalaan tai Korkeampaan Voimaan, Taivaaseen jne. Monilla uskovilla on omakohtaisia kokemuksia mm. enkeleistä ja kokemukset ovat vahvistaneet heidän uskoaan.

4. Jyrkän linjan ateistit.

Kieltävät mm sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon mahdollisuudenkin ja Jumalan ja jumalolentojen olemassaolon mahdollisuudenkin. Sellainen asenne ei kuitenkaan ole järkiperäistä ja loogisuuteen perustuvaa. Kyse on älyllisestä epärehellisyydestä.

Ateisteissa on runsaasti alemmuudentuntoisia ihmisiä joille uskonnollisuuden ja henkisyyden vastustaminen on paitsi ideologinen, niin myös henkilökohtaisesta huonommuuden tunteesta johtuva valinta. He tiedostavat epärehellisyytensä, eivätkä arvosta aidosti itseään ihmisenä ja siitä johtunee heidän jyrkkä suhtautumisensa muunmuassa sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaoloon (olemattomuuteen). Oman ja muiden ihmisten sielullisuuden kieltämällä ei tarvitse pohtia syvällisemmin moraalikysymyksia esimerkiksi oman elämänsä suhteen. Kaikki eivät haluakaan muuttua esimerkiksi paremmiksi ihmisiksi.

Tietynlaisen uskonnollisuuden vastustaminen ja kritisoiminen on ymmärrettävää, mutta jyrkän linjan ateisteilta jää usein havaitsematta se tosiasia, että he itse ovat fundamentalistisen jäykkiä maailmankatsomuksessaan ja uskossaan (uskovat, että jumalolentoja ei ole olemassa, uskovat, että sielua ei ole olemassa jne).

Ateismi on jyrkimmissä muodoissaan jonkinlaista negatiivista käänteisuskonnollisuutta.

Monet ateistit ehkä uskovat rehellisesti, että sielua ja henkiolentoja ei ole olemassa, mutta etenkin korkeasti koulutettujen kohdalla kyse ei ole tietämättömyydestä, vaan jostain ihan muusta. Ainakin ateismin epäloogisuuden he yleensä kyllä ymmärtävät.

Kärjitetysti voidaan sanoa, että ateistit uskovat pahaan (=epärehellisyyteen, itsekkyyteen jne) ja Henkisyyteen ja AITOON uskonnollisuuteen suuntautuneet ihmiset uskovat hyvään (= rehellisyyteen, oikeamielisyyteen jne). Lähes kaiken pahuuden takanahan on mm. ihmisen esineellistävä materialistis-ateistinen maailmankatsomus.

5. Vähemmän jyrkän ateismin kannattajat.

He eivät väitä tietävänsä, että mm. sielua ja jumalolentoja ei ole olemassa, mutta HALUAVAT USKOA, että niitä ei ole olemassa. Tässä ryhmässä on runsaasti tietämättömiä ja pelokkaita, mutta hyväntahtoisia ja rehellisiä ihmisiä. Toisaalta joukossa on myöskin älyllisesti epärehellisiä ihmisiä joille ateismi ja jumalien kieltäminen (koko universumista) on jonkinlainen pakkomielle.

6. Agnostikot ja välinpitämättömät

Agnostismi on jonkinlainen heikon ateismin vieläkin heikompi muoto jossa jumalolennoista todetaan, "että ei voida tietää". Agnostismissa kuitenkin todetaan, että "tietoa jumalolennoista ei voida saadakaan", mikä ei pidä paikkaansa.

Välinpitämättömien - ainakin näennäisesti - ihmisten ryhmä on melko suuri ja nimi- ja tapakristityt muodostavat erään suuren ryhmän. Myös monet itsensä ateisteiksi mieltävät
ovat myös melko välinpitämättömiä henkisten asioiden suhteen. Tämä johtuu suurelta osin oikean tiedon puutteesta. Välinpitämättömien määrä on kuitenkin laskemassa voimakkaasti
ja kiinnostus henkisiä asioita kohtaan lisääntyy nopeasti.

7. Ideologioihin ja aatteisiin sitoutumattomat henkisyyteen suuntautuneet ihmiset.

Tämä on tervejärkisimpien ja viisaimpien ihmisten ryhmä. Henkisyyteen ja hyvyyteen suuntautuneet rehelliset ihmiset tiedostavat ennenkaikkea sen kuinka vähän he monista asioista tietävät ja ymmärtävät. Toisaalta he samanaikaiseti yleensä ovat tietoisia - esimerkiksi kokemustensa kautta - monista henkisistä totuuksista (esim. sielun olemassaolosta). He tiedostavat ja ymmärtävät selvästi sen, että ideologiat ja ovat ihmisille yleensä vain haitallisia, koska niillä on usein hyvin vähän - jos lainkaan - tekemistä totuuden
ja oikeudenmukaisuuden kanssa, kuten historiakin osoittaa. Ja vaikka ideologia periaatteessa saattaakin kuulostaa hyvältä, niin aina ovat pahat ja itsekeskeiset ihmiset väärinkäyttäneet niitä pahojen ja itsekkäiden tarkoitusperiensä toteuttamiseksi (ihmisryhmien vastakkainasettelua lisäten tai muulla tavoin).

Tähän ryhmään kuuluville ihmisille TOTUUS ja OIKEUDENMUKAISUUS ovat tärkeimmät arvot - myös käytännössä.

Ihminen voi kuulua tähän ryhmään ja toimia esimerkiksi uskonnollisessa organisaatiossa, mutta hän ei voi olla voimakkaan ehdottomasti sitoutunut mihinkään oppijärjestelmään, koska ehdotonta totuutta mikään (tämän planeetan) uskonnollinen oppijärjestelmä ei tarjoa. Uskonnollisuuden ydinsanoma ja arvot voivat kuitenkin olla terveitä ja vakaalla pohjalla - ainakin joillakin uskonnollisuutta edustavilla yksilöillä.

Nykypäivänä realitettit tiedostetaan aiempaa paremmin ja uskonnollisuudessa tavanomaisia rajoja täytyy laajentaa mm. maakeskeisyyden suhteen. Maailmankaikkeus on käsittämättömän suuri ja varmasti monimutkainen kokonaisuus ja ymmärtääksen siitä edes jotain, täytyy tunnustaa itselleen ensin oma tietämättömyys ja oma pienuus suuren kokonaisuuden rinnalla.

* * * * *

En tiedä vastasiko tämä kirjoitus avaajan pohdintoihin älykkäästä suunnittelusta, mutta toivottavasti tämä herättää joitain ajatuksia ja ehkä keskusteluakin.

fysiikan lait? Eikö itse Jumala. Eihän tuollaiset lait osaa itsestään tulla? Vai oletko tyhmä?