Adventismi Pyhän hengen voimassa voittoon

sato korjataan aikanaan:)

adventisti. kirjoitti:

sato korjataan aikanaan:)

sato se on kai mitätönkin sato. Pääasia että saadaan rahaa jenkkeihin.

Tyly ja torjuva asenne vammaisia tai muuten vajavaisia ihmisiä kohtaan jumalanpalveluksessa. Vammaiset (papit) eivät kelpaa uhraamaan Herralle. Eräät sairaudet ja vammat "häpäisevät Herralle pyhää". 3 Ms. 21:16-23 säätää:

"Sano Aaronille: Kukaan jälkeläisesi, jolla on jokin ruumiinvamma, ei saa milloinkaan tulla uhraamaan ruokaa Jumalalle. Uhraamaan ei saa tulla kukaan, joka on sokea, rampa tai kasvoiltaan tai ruumiiltaan epämuodostunut, kukaan, jolta on katkennut jalka tai käsi, joka on kyttyräselkäinen tai kitukasvuinen, jonka silmäterä on samentunut tai jolla on ihottuma, rupitauti tai vialliset kivekset. Kukaan pappi Aaronin suvun jäsen, jolla on jokin vamma, ei saa astua uhraamaan Herralle kuuluvia tuliuhreja; vammansa takia hän on kelpaamaton uhraamaan ruokaa Jumalalle. Hän saa silti syödä Jumalan ruokaa, sekä erityisen pyhää että pyhää, mutta väliverhon luo tai alttarin ääreen hän ei saa vammansa vuoksi astua, ettei hän häpäisisi mitään, minkä minä, Herra, olen julistanut pyhäksi".

5 Ms. 23:1 kieltää ottamasta ylipäätään "Herran kansaan" tietyllä tavalla fyysisesti vajavaisia.

Ketään, jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi."

Kuohituillekaan ei ollut asiaa armollisen ja rakastavan Herran kansaan. Vammaisuus siis "häpäisee Jahven pyhäkön" eikä ihotautisiakaan tai silmäsairaita pappeja Jahve sallinut lähelleen - näin paljon Jahvella on "rakkautta, sääliä ja armoa" vammaisia ihmisiä kohtaan.

5 Ms.23:3-7 luetellaan lisää syrjinnän kohteeksi joutuneita ihmisryhmiä, jotka eivät kelpaa seurakuntaan. Pysyväismääräys ammonilaisia ja moobilaisia vastaan, jotta heidän hyvinvointiaan ei edistettäisi mitenkään koskaan.

"Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon. "Ketään ammonilaista tai moabilaista ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Kukaan heidän jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei pääse Herran kansan joukkoon. He eivät antaneet teille ruokaa eivätkä juomaa, kun te olitte tulossa Egyptistä, vaan palkkasivat Bileamin, Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroamaan teidät. Mutta Herra, teidän Jumalanne, ei suostunut kuulemaan Bileamia, vaan muutti kirouksen siunaukseksi, koska hän rakastaa teitä. Älkää milloinkaan koko elinaikananne tehkö mitään, mikä edistää heidän menestystään ja hyvinvointiaan.

3 Ms.21:9
Julma polttamis-rangaistus papin tyttärille:

"Jos papin tytär häpäisee itsensä harjoittamalla haureutta, hän samalla häpäisee isänsä; siksi hänet on poltettava."

Huomattakoon, että pojille ei säädetä vastaavasta asiasta ko. laissa mitään rangaistusta - siis tyttöjä sortava kaksoisstandardi tässä "vanhurskaassa laissa". 3 Ms.20 luvussa on lisää ihmisiä, jotka piti Jahven käskyn mukaan tappaa: tappamisen syyksi riitti mm.

* äidin tai isän herjaaminen,
* aviorikos,
* kuukautistilassa olevan naisen kanssa makaaminen,
* Jahvesta luopuminen,
* uhrilihan syöminen kolmantena päivänä uhraamisesta (3 Ms.19:6-8),
* vanhempiensa lyömisestä tai kiroaminen.

5 Ms.22:13-21 käskee kivittämään kuoliaaksi tytön, joka ei ole "neitsyt" - tutkinnan perusteella, mikä sekin jo on nöyryyttävää. Tässäkään laissa ei säädetä mitään rangaistusta pojille, jotka ovat sen neitsyyden viemisessä tehneet keskeisen työn, joten jälleen Jahven laissa ilmenee tuplastandardi eri sukupuolille (ja nimenomaan tyttöjä sortavasti ja nöyryyttävästi).

Jos tuollaisia lakeja noudatettaisiin nykyajassa pitäisi ihmisiä tappaa miljoonittain jatkuvasti (on viitteitä siitä, että israelilaiset itsekään eivät näitä kaikkia lakeja käytännössä noudattaneet, eli jumalanpalvelijat olivat "suvaitsevaisempia" kuin Jumalansa). 5 Ms.21:18-21 vaatii tappamaan kivittämällä pojat, jotka ovat

"uppiniskaisia ja tottelemattomia ja on kevytmielinen sekä juopotteleva"

Kaiken epähumaanin lainsäädännön vastapainoksi Toorassa oli inhimillisyyttä teroittavia lakeja kuten 5 Ms.24:6-25.

5. Ms. 23:3
Etnistä syrjintää ja israelilaisten sumeilematonta suosintaa eikä hyväntekeväisyyttäkään sallita eräitä kansoja kohtaan:

"Ketään ammonilaista tai moabilaista ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Kukaan heidän jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei pääse Herran kansan joukkoon…Älkää milloinkaan koko elinaikananne tehkö mitään, mikä edistää heidän menestystään ja hyvinvointiaan."

Miten oikeudenmukaista ja rakastavaa tämä Israelin Jumalan tahto on (edomilaisia ja egyptiläisiä ei kuitenkaan saanut vieroksua ja jopa kolmannesta sukupolvesta heidän jälkeläisiään sai ottaa seurakuntaan)?
Jahve vaatii tekemään täydellisen kansanmurhan lapsia ja naisia säälimättä

Jahven tapa käsitellä israelilaisten vihollisia: lapset ja naiset eivät saa armoa, vaan Jahve vaatii tekemään totaalisen etnisen puhdistuksen ja kansanmurhan:

5 Ms. 20:16-17


"Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt".


1. Sam. 15:3


"Näin sanoo Herra Sebaot: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit".

Jumala itse tuottaa onnettomuudet eikä saatana
Aam. 3:6 sanotaan

"Puhalletaanko pasuunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy? Tahi tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut?"

Jumalan ilmoitetaan yksikäsitteisesti olevan onnettomuuksien aiheuttaja - tämä käsitys edustaa Israelin uskonnon alkuperäistä monismia eli Jumala on sekä hyvän että pahan aiheuttaja eikä ole mitään erillistä persoonallista paholaista, joka tuottaa pahaa ja vastustaa Jumalaa. Jumala on täysin suvereeni toimija vailla kilpailijaa ja vastustajaa. Oppi saatanasta Jumalan vastustajana on persialaista perua 500-400-luvuilta eaa. ja lainatavaraa Raamatussa sekä juutalaisuudessa ja kristinuskossa, jossa satanologia (oppi saatanasta) kehitettiin huippuunsa, ja saatanasta tehtiin "tämän maailman jumala", joka hallitsee kaikkien ihmisten "henkeä" elleivät he usko Jumalaan Kristuksen kautta. VT ei tuntenut sellaista teologiaa ollenkaan, saatana oli VT:ssä harvoin mainittu ja marginaalinen olento. "Saatana" on jo sanana heprean kielessä lainattu persian kielestä. Paholainen eli saatana on myyttinen hahmo, jonka uskontohistoriallinen alkuperä ja hidas teologinen jalostuminen tavallisista inhimillisistä sotilaallisista vastustajista aina uusitestamentilliseksi ylimaalliseksi "tämän maailman jumalaksi" on tunnettua.

Noiden esimerkkien – enemmänkin on Raamatussa vastaavanlaisia - valossa näyttää olevan niin, että Raamatun Jumala päättää mielivaltaisesti mikä on hyvää ja oikein - jokin on "oikein" koska Jumala niin käskee (eikä siis niin että Jumala tekisi oikein, koska se ja se on oikein). Miten Jumala voisi olla mikään luotettava varma absoluuttinen moraalin mittapuu sanomaan, mikä on hyvää ja oikein, sillä ei ole mitään riippumatonta mittapuuta Jumalan käskyjen ja tekojen eettisyyden arvioimiseksi objektiivisesti – on vain Jumalan oma ”tahto” ja määräykset tehdä tai olla tekemättä jotain? Entä miten voidaan edes olla varmoja jumaluuden - jos oletetaan väitteen vuoksi jumalan olemassaolo - hyväntahtoisuudesta ihmisiä kohtaan tai siitä, että jumalaa kiinnostaisi ihmisten elämänmeno? Maailman todellisuus suorastaa huutaa sitä vastaan, että olisi jotain "rakastavaa" jumalolentoa, "joka ruokkii korpin poikaset" ja "varjelee hurskaansa pahalta".

Lue lisää
http://www.uskontokritiikki.argumentti.fi/jumalan_raamatun_moraali.php?id=70