minkälaisiin luonnonhenkiin uskot?
Ei ihan "Enkelipalstan" aihe ,
mutta täällä kun noita herkkiä ihmisiä on.
Ei ihan "Enkelipalstan" aihe ,
mutta täällä kun noita herkkiä ihmisiä on.
luonnonhenget
kuolematon sielu
171277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mutta kun eläimistä ja niiden sieluista huolehditaan niin kutsutaanko näitä enkeleitä luonnonhengiksi?
Olen 50 vuotias ja ihan tavanomainen ihminen. Perheellinen, nyt työtön, mutta minulla on kohtuullinen koulutus (jopa useampaan ammattiin).En ole mitenkään henkisesti höyrähtänyt.
No niin, se oli alkupuhe.
Minä uskon menninkäisiin, niin uskoo miehenikin ja yksi lapsenlapsemme. Emme ole varsinaisesti nähneet kaveria mutta hän on ilmaissut itsensä meille.Tiedän että ei varsinaisesti minulle, mutta pääsin kokemukseen osalliseksi muiden mukana.Tunnen kuitenkin miehen joka on nähnytkin hänet.Tulisi liian pitkä juttu kertoa kaikki siitä joten se jää nyt vaan tämän varaan.
Mutta uskon menninkäisiin, voinko siis olla uskomatta muihinkaan. En tietenkään. On olemassa jonkunlainen toinen mailma tämän meidän mailmamme
rinnalla(huono sana mutta en osaa muutenkaan kuvata sitä).Voimme nähdä siitä vilauksia ja näemmekin, mutta emme usko näkemäämme, joten emme näe sitä.Mutta olemassa se on, usko pois.Ja, mikä parasta, kun haluamme niin näemme sen.
Sinäkin olet tainnut nähdä siitä vilauksia kysymyksestäsi päätellen.
ukkoshenkien kanssa. :-)
Sanon niille että voisitteko kiertää tämän meidän paikan ja pysytellä vaikkapa järven päällä ja niin sitten käy.
Kerran en ollut kotona ja kun tulin kotiin oli siellä julmettu ukonilma. :-)
uskon keijuihin ja menninkäisiin..:)
tässä samalla rekkaamassa nimeni,joten täytyy testata heti! :)
Ok. luonnonhenkiä tai henkiä yleensä on olemassa, mutta niistä on parasta pysyä erossa.
Raamattu varoittaa hyvin selkeästi siitä.
Jumala on antanut suojaksi suojelusenkelin
ja hänen suojeluksensa saamme pitää, jos
elämme Jumalan rakkauden ohjeiden mukaan.
Yhteydenotto muihin henkiin tai esim. vainajahenkiin on ihmiselle vaarallista,
johtaa hänet harhaan.
Jossakin vaiheessa uskonelämää Jumala opetti näistä alueista, näytti henkiä ja niiden toiminta-aloja, kuinka ne saavat aikaan hämminkiä
ihmisten elämässä. Itse ainakin yritän pysyä niistä mahdollismman kaukana. Joitakin näistä mainitaan nimeltäkin Ramatussa, englanninkielinen Raamattu ainakin tuntee olion nimeltä goat-creature, eli vuohihenki, joka
asustaa hyljätyissä erämaissa ja saa aikaan kaikenlaista hämminkiä, takkuisuutta ja sekasotkua päästessään ihmisten kanssa tekemisiin. Ei oikein asiat eikä normaali järjestys suju.
Mutta laidasta laitaan koko jengi on sellaista, että parempi pysyä mahdollisimman kaukana!
minkä raamattu hyväksyisi?
Luonnonhenkien kanssa olemme tekemisissä halusimmepa tai emme koko ajan. He ovat ympärillämme ja pystymme kommunikoimaan heidän kanssaan. He ovat vain onnellisia jos jollakin on sellainen kyky että pystyy näkemään heidät. He eivät ole vaarallisia.
Luultavasti raamatun vuohihenki on vain huuhaata.
mutta luulen, että kolmimetrinen valkopukuinen ja kultavöinen enkeli ei ehkä herättäisi samanlaisia tuntoja villieläimissä tai luottamusta. Ehkä pieni tonttu on parempi vaihtoehto eläimille.
oli tallissa tonttu. Se oli vajaan metrin korkuinen ja harmaa.
Keijuihin...
Luonnossa on paljon elementaalihenkiä...Jokaisella omansa on esim.ruusuilla,kuusilla,männyillä, ja niillä on myös temppeleitä ja ne käy koulua...
luonto on täynnä henkiä ja muita olentoja,pahoja ja hyviä,mutta ne ovat siellä neljännessä ulottuvuudessa,astraalimaailmassa...
Herkemmät ihmiset näkee ne ,mutta kaikilla meillä on ne aistit ,mutta ne on niin huonossa kunnossa suurimmalla osalla...ja jos meet kertoileen niistä ,niin hyvin herkästi ihmiset tuomitsee...
Niinpä siinä kysymys. Olen taipuvainen uskomaan, että ksikilla elävillä, niin kasvikuntaan kuin eläinkuntaan, sieniin, jopa kiviin kuuluu oma henkensä.
Minä kuulun niihin "kivien kantajiin" joilla on aina jokin kivi taskussa ja joskus isompi kädessä jonka vien sinne mihin sen kiven on tarkoitus mennä. Ihmeekseni olen huomannut, että niillä kantamillani ja uuteen paikkaan viemilläni kivillä on taipumus lähteä jatkamaan matkaansa. Olen joskus yrittänyt seurailla, kuka on se joka jatkaa minun kiveni kantamista, mutta en ole tavannut ketään. Sitävastoin olen tavannut monta ihmistä jotka keräävät minunlailani kiviä ja joiden taskuista läytyy kivi aina. Ei siksi, että niitä heitettäisiin jonnekin, vaan ne usein päätyvät kotiin muiden kivien kasaan tai koristamaan kukkapurkkeja.
kerään kiviä silloin tällöin.
Ja suurin juhla oli kun muutimme tänne missä asumme nyt ja täällä on pihassa isoja kallion palasia. Yksi kivi on oikein suuri ja sitä käyn joskus silittelemässä. :-)
Pienenä uskoin keijuihin, maahisiin, haltioihin ja etenkin peikkoihin. Rakastin peikko-poikaa (se oli mielikuvituksessani)
Nyt kun kysyit, tajusin, että olen unohtanut heidät. Minusta on tullut liian aikuinen ja kaupunkilainen.
Pakko lähteä luontoretkelle siskoni maatilalle. hitto vaan, kun pelkään susiakin, ja niitä siellä metsissä vaeltaa.
Tulisitko turvakseni?
ai että ihan susiaki vilisee suomen mettissä, voitat ennemmin lottopotin ku sellasen otuksen pääset näkemään, on muute aika arkoja ja harvassa.Ja tontunkin ennemmin näät, on se metsä pelottava ja jännittävä paikka
uskoo nähneensä maahisia omalla tilallaan. Hänellä on vanha hevostila ja 11 hehtaarin pelto metsä pläntti. Varmasti niitä siellä on, jos on.
Metrinpituisia maalaispoikia ja naisiahan ne ovat.
http://www.youtube.com/watch?v=Tt5lB-RoAi4