tartte armahtaa.
Tuossa äskettäin auton ratissa, töistä palatessani ja musiikkia kuunnellesani, pohdiskelin (tosin vähän väärä tilanne pohdiskella) paria juttua, ihan irtaantuakseni vaan.
Ekaksi aattelin tätä Ihmisoikeuksien Yleismaailmallista Julistusta, jonka tarkoituksen me nyt kaikki pääperiaateissaan kait tunnemme, ja jonka pohjalta koko ihmiskuntamme on sitoutunut tiettyihin Julistuksessa mainittuihin seikkoihin.
Ja siinä 18. artiklan kohdalla voinee miettiä, onko siinä ateismia otettu huomioon lainkaan?! Tässä kohdassahan 'julistetaan' uskonnon vapaudesta, joka sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen...
Tai sitten ateismi on sitä vakaumusta, mutta mitä tämä vakaumus sitten pitääkään sisällään/merkitseekään, kenties myös ateismin?!
Mutta oikeesti, yksi tärkeämpi juttu. Miten te ateistit koette, jos teidän oma lapsi/lapsenne/nuori/nuori aikuinen omaksuu omasta näkemyksestänne poikkeavan näkemyksen = uskonnollisen näkemyksen tai ateismin 'vastaisen' ideologian?
Kuinka tuette häntä tässä hänen näkemyksessään?
Osaatteko vastata kysymyksiin, jotka häntä askarruttavat siinä hänen omaksumassaan uskonnollisessa näkemyksessään? Tai koetteko olevanne kaksinaismoralisteja, jos ja kun 'joudutte' osallistumaan heidän kirkollisiin vihkimis- kaste- ymv. tilaisuuksiin.
Entä mitä ajattelette, kun astutte näitten tilaisuuksien 'pakottamina' kirkon ovesta sisään tai kun kenties joudutte 'näissä tilaisuuksissa' keskustelemaan papin tai seurakuntaan kuuluvan henkilöstön kanssa? Oletteko silloinkin kaksinaismoralisteja?
Ps. Kait te ateistit olette lähellä sydäntäni, kun tällaisia viittin edes pohdiskella, mutta pohdiskelempa nyt vaan (alkoholittoman oluen ääressä, löysin sitä vihdoin ja viimein!).
Tuossa äskettäin auton ratissa, töistä palatessani ja musiikkia kuunnellesani, pohdiskelin (tosin vähän väärä tilanne pohdiskella) paria juttua, ihan irtaantuakseni vaan.
Ekaksi aattelin tätä Ihmisoikeuksien Yleismaailmallista Julistusta, jonka tarkoituksen me nyt kaikki pääperiaateissaan kait tunnemme, ja jonka pohjalta koko ihmiskuntamme on sitoutunut tiettyihin Julistuksessa mainittuihin seikkoihin.
Ja siinä 18. artiklan kohdalla voinee miettiä, onko siinä ateismia otettu huomioon lainkaan?! Tässä kohdassahan 'julistetaan' uskonnon vapaudesta, joka sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen...
Tai sitten ateismi on sitä vakaumusta, mutta mitä tämä vakaumus sitten pitääkään sisällään/merkitseekään, kenties myös ateismin?!
Mutta oikeesti, yksi tärkeämpi juttu. Miten te ateistit koette, jos teidän oma lapsi/lapsenne/nuori/nuori aikuinen omaksuu omasta näkemyksestänne poikkeavan näkemyksen = uskonnollisen näkemyksen tai ateismin 'vastaisen' ideologian?
Kuinka tuette häntä tässä hänen näkemyksessään?
Osaatteko vastata kysymyksiin, jotka häntä askarruttavat siinä hänen omaksumassaan uskonnollisessa näkemyksessään? Tai koetteko olevanne kaksinaismoralisteja, jos ja kun 'joudutte' osallistumaan heidän kirkollisiin vihkimis- kaste- ymv. tilaisuuksiin.
Entä mitä ajattelette, kun astutte näitten tilaisuuksien 'pakottamina' kirkon ovesta sisään tai kun kenties joudutte 'näissä tilaisuuksissa' keskustelemaan papin tai seurakuntaan kuuluvan henkilöstön kanssa? Oletteko silloinkin kaksinaismoralisteja?
Ps. Kait te ateistit olette lähellä sydäntäni, kun tällaisia viittin edes pohdiskella, mutta pohdiskelempa nyt vaan (alkoholittoman oluen ääressä, löysin sitä vihdoin ja viimein!).
Vastaukset 29
Vanhimmat
tosin kyllähän mahdollinen hihhuloituminen on vain osa jatkumoa, joka on alkanut vajaapakkaisuudesta.
Nimittäin tuskin taikausko iskee ihmiseen joka elää ympäristössä joka ei sitä ole.
Joillekin jää jaossa lyhyt tikku kouraan, that´s life.
Sinä Nasse-Setä meinaat!?
Sinulla ei taida olla lapsia, vielä vähemmän nuoria tai nuoria aikuisia?
>Nimittäin tuskin taikausko iskee ihmiseen joka elää ympäristössä joka ei sitä ole.<
Sittenhän näet, kun ja jos Sinulla heitä (=lapsi=nuoria)joskus on, että heille syntyy aivan oma käsitys elinympäristöstään.
Ja jos tämän heiltä estät, niin mitäs se sitten tarkoittanee? Ymmärtääkseni aivopesua ja alistamista.
miksi minä petän itseäni ajattelemalla että totaalionen vajakkikin saattaisi joskus jotain tajuta?
Arvon Einri, avauksesssi loit olkiukkoja tyyliin "ateistin kaksinaismoraali", "kykenettekö selittämään" tms. täyttä paskaa.
Kun minä vastasin että on epätodennäköistä että täysjärkinen ihminen hurahtaa taikauskoon, varsinkin jos on saanut elää terveessä ympäristössä, mitä tekee hihu?
Lönkyttää paskaa luoden olkiukkoja vastaajan tilanteesta.
Sinä olet näistäö kaikista vajakeista typerin sitten Apostolitz:n aka 35:n.
Kerronmpa miksi. Sinä et ole vain tyytynyt luomaan itsellesi mielikuvituskaveria, vaan olet tehnyt itsestäsi jumaluuden.
Valita ylläpitoon, vajakki.
Sinä itseäsi petä, vaan lapsesi, jos et anna hänelle/heille mahdollisuutta muodostaa omaa, huom. siis omaa käsitystään tästä elämisestä.
Oletko ajatellut sitä mahdollisuutta, että kristilliset arvot voivat luoda/avata lapsillesi paremmat lähtökohdat rakentavaan yhteistyöhön eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa?
Tai kenties, eväätkö heiltä mahdollisuuden sen oman, sen täysin oman elämänsä rikastuttamiseen, jonka he kenties löytävätkin sen toisenlaisen 'mahdollisuuden' kautta?
>Sinä et ole vain tyytynyt luomaan itsellesi mielikuvituskaveria, vaan olet tehnyt itsestäsi jumaluuden.<
Jos näin aattelet, niin tiiätkö miten minä Sinusta aattelen? (=sensuroitu).
>Valita ylläpitoon, vajakki.<
Minun tietsikassani ei edelleenkään ole sitä nappia, joten valita Sinä, vaan.
ja taas sorrun vajakin kanssa keskusteluun mutta niin kai se menee jos hihulle vastaa.
"Et Sinä itseäsi petä, vaan lapsesi, jos et anna hänelle/heille mahdollisuutta muodostaa omaa, huom. siis omaa käsitystään tästä elämisestä. "
Niin, eikö lasten kannalta ole paras tilanne ettei heille valehdella jonkin taikauskon olevan totta tai loitsujen lukemisen ja riittien tekemisen oikeasti vaikuttavan johonkin asiaan? Eikö ole parasta ettei valehtele pilven reunan ukkeleista, ikuisesta elämästä, sielusta, yms?
Eikö rehellisyys ole juuri se paras lähtötilanne?
"Oletko ajatellut sitä mahdollisuutta, että kristilliset arvot voivat luoda/avata lapsillesi paremmat lähtökohdat rakentavaan yhteistyöhön eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa?"
En. Noin olisi mikäli kyseessä olisi jonkun hihun lapset, hihun joka uskoo vielä harhaisempaan satuun kuin krisselismi.
"Tai kenties, eväätkö heiltä mahdollisuuden sen oman, sen täysin oman elämänsä rikastuttamiseen, jonka he kenties löytävätkin sen toisenlaisen 'mahdollisuuden' kautta? "
Eikö hihu tajua että minä en ole eväämässä mitään? Se ei ole eväämistä jos ei indoktrinoi lapsia.
Et ilmeisesti kykene tajuamaan sitä että jos en tuputa jotain taikauskoa, se ei tarkoita että pyrkisin rajoittamaan lasten oman näkemyksen muodostumista eri mytologioista. Tai että pyrkisin rajoittamaan heidän luomistyötään, mitä jumaliin tulee :P
>Sinä et ole vain tyytynyt luomaan itsellesi mielikuvituskaveria, vaan olet tehnyt itsestäsi jumaluuden.<
"Jos näin aattelet, niin tiiätkö miten minä Sinusta aattelen? (=sensuroitu). "
Harhaisimpina hetkinä olet viesteissäsi tuonut selkeästi esille olevasi osa jumaluutta.
Vaikkakin kuljet krisuhihhulismin alla olet kuitenkin luonut sellaisen jumalan/jumalat, joita yksikään krisselilahko ei opeta.
Mikä siinän on vaikeaa hyväksyä? Niin tekevät melkein kaikki muutkin krisuhihut.
saarnaaja, annahan nyt jo pikkasen sijaa, muillekin.
Ekaksi, olet oikeassa, tässä kohtaa:
>Eikö rehellisyys ole juuri se paras lähtötilanne?<
Ja tämä rehellisyys kait tarkoittanee myös sitä, ettet Sinä lapsillesi tuputa sitä omaa näkemystäsi, alinomaa. Toki mainita voit ja toki mainita voit senkin, että muitakin 'mahdollisuuksia' on tarjottavana.
Mutta anna heille, siis anna heille edes valinnan mahdollisuus, ei se heistä vielä vajakkeja tee (mitähän toi vajakkikin tarkoittanee?).
No, noi seuraavat kaksi lausumaasi (joita en viitti edes lainata) menivät niin ristiin kuin sukset yleensä ristiin voivat mennä.
>Harhaisimpina hetkinä olet viesteissäsi tuonut selkeästi esille olevasi osa jumaluutta.<
Menenkin sinne 'nappilaatikolleni', sieltä näet löytyy nappeja joka lähtöön. On isoja ja pieniä ja kaikenvärisiä. Jospa ottaisin tuon pienen ja sinisen (=lempivärini). Pienen siksi, että se menisi myös kurkustani alas ja tulisi myös aikanaan alas. Tosin Sinä kait toivoisit, että ottaisin sen isoimman ja ruskeimman?
>Vaikkakin kuljet krisuhihhulismin alla olet kuitenkin luonut sellaisen jumalan/jumalat, joita yksikään krisselilahko ei opeta.<
Ei opetakkaan, koska se on minun juttuni, mutta muista pitää erilläsi sekin seikka, että minun juttuni ei ole jumala/jumalat, vaan jumaluus. Siinä on jommoinen ero.
>Mikä siinän on vaikeaa hyväksyä? Niin tekevät melkein kaikki muutkin krisuhihut.<
Siis missä? En ymmärtänyt viittaustasi, Sinun lienee parasta mennä nukkumaan.
varsinkin loppupuolen jutuissa.
Yhtä kohtaa kommentoin, muut eivät ole sen arvoisia.
Kirjoitit: "Ja tämä rehellisyys kait tarkoittanee myös sitä, ettet Sinä lapsillesi tuputa sitä omaa näkemystäsi, alinomaa. Toki mainita voit ja toki mainita voit senkin, että muitakin 'mahdollisuuksia' on tarjottavana. "
On ilmeisen vaikeaa hahmottaa että kun ei ole mitään tuputettavaa (taikauskoa), ei tarvitse tuputtaakkaan?
Vertauksena, en käytä huumeita, enkä niitä myöskään muksuille tuputa.
Ajatuskin on absurdi, huumeriippumaton kaveri vaahtoamassa muksuilleen päivästä toiseen huumeista. Heh.
Toki kysyttäessä kerron mielipiteeni molemmista pään sekoittamistavoista sekä hihhulismista että huumeista ja tietysti kannustan noin yleisesti päihtettömään elämään (tai ainakin kohtukäyttöön ja miedompiin)
Lopetan tähän, ehkä viittaamastasi nappikasasta ja yöunista saat taas vähän.
En minä osaa keulia, ja vielä vähemmän menen keulijan kyytiin. Sain tarpeekseni kun kerran tällainen keulija heitti minut ojaan, pää edeltä. Siitäköhän tämä minun sekoamiseni sai alkusytytyksensä?
Todella hyvä, että osaat käyttää vertauksia, koska vertausten kautta on helpompaa, paljon helpompaa ymmärtää.
>Ajatuskin on absurdi, huumeriippumaton kaveri vaahtoamassa muksuilleen päivästä toiseen huumeista. Heh.<
Todellakin, heh.
>Lopetan tähän, ehkä viittaamastasi nappikasasta ja yöunista saat taas vähän.<
Niinpä, lyhyestä virsi kaunis. Ja vähään tyytymättömänä sain siitä nappikasasta ja ennenkaikkea yöunista todella taas valtavaa energiaa.
Hyvä avaus. Kiitän sellaisesta. Niitä kun on kovin harvassa täällä.
Lainaus: "Miten te ateistit koette, jos teidän oma lapsi/lapsenne/nuori/nuori aikuinen omaksuu omasta näkemyksestänne poikkeavan näkemyksen = uskonnollisen näkemyksen tai ateismin 'vastaisen' ideologian?"
En tiedä uskotko, mutta mielestäni lapsellani on tähän oikeus ja minun tulee hänen näkemystään kunnioittaa. Aivan kuten hänen tulee kunnoittaa minun. Jos lapseni jonain päivänä sanoo haluavansa kirkkoon, voin hänet autolla sinne vaikka viedä.
Lainaus: "Kuinka tuette häntä tässä hänen näkemyksessään?"
En voi oikeastaan kuin opastaa hänet vaikkapa kylämme papin luokse saamaan vastauksia kysymyksiinsä. En voi tietää kaikkea, vaikka olenkin hänen isänsä.
Lainaus: "Osaatteko vastata kysymyksiin, jotka häntä askarruttavat siinä hänen omaksumassaan uskonnollisessa näkemyksessään?"
En osaa. Lue edellinen vastaus.
Lainaus: "Tai koetteko olevanne kaksinaismoralisteja, jos ja kun 'joudutte' osallistumaan heidän kirkollisiin vihkimis- kaste- ymv. tilaisuuksiin."
En koe. Jos lapselleni on tärkeää mennä vaikkapa kirkossa naimisiin, tulen siellä muiden joukossa seisomaan. Ylpeänä isänä.
Lainaus: "Entä mitä ajattelette, kun astutte näitten tilaisuuksien 'pakottamina' kirkon ovesta sisään tai kun kenties joudutte 'näissä tilaisuuksissa' keskustelemaan papin tai seurakuntaan kuuluvan henkilöstön kanssa?"
En katso olevani silloin pakotettu. Menen sinne lapseni takia, en uskonnon. Voin keskustella myös papin kanssa. Ei minulle ole ongelma jutella minkään uskonnon edustajan kanssa jos hän ei yritä käännyttää tai moralisoida minua.
Lainaus: "Oletteko silloinkin kaksinaismoralisteja?"
En ole. Voin kunnioittaakseni tytärtäni suorittaa minkälaisia uskonnollisia rituaaleja tahansa, kunhan en joudu tunnustamaan uskoani johonkin johon en usko. Toivoakseni tyttärestäni kasvaa ihminen joka ymmärtää tämän. En kuitenkaan tee niitä uskonnollisia rituaaleja uskonnon, vaan tyttäreni takia.
uskon, jos näin lausut. Sillä emmehän me lastamme/lapsiamme voi omia, vaan tietyissä rajoissa heille on annettava mahdollisuus kasvaa 'omiin mittoihinsa'.
Ja se heidän nimenomainen oikeutensa, koska emme me heitä omista, heidän vanhempinaankaan. (Vaikka luopuminen heistä on joskus rankkaakin).
Toi loppu juttusi sai minut jopa herkistymään. Toivon ja uskon , että näin kykenet myös toimimaan.
Suurin vaikuttaja kriittisyyteeni uskontoja kohtaan on juurikin se että niissä ihmiselle ei kuitenkaan anneta reilua vapautta saada itse kokea, ja sitä mukaa päättää oman tahtonsa mukaisesti mihin uskoo, vai jättääkö uskomatta.
Mielestäni vaikkapa Liisa 5v:n ei tarvitse vielä tietää jumalasta tai jumalattomuudesta. Leikkikööt nukeilla vielä rauhassa.
Näin taannoin sellaisen ohjelman kuin kid nation (tms).
Siinä lapset ovat pienessä kylässä keskenään ja ratkovat yksinkertaisia asioita kuten miten hakea päivittäinen vesi kaivosta vähän matkan päästä jne.
Jaksossa jonka näin, lapsia kehoitettiin pitämään jonkinlainen jumalanpalvelus tai rukoushetki. ns. "johtajat", jotka siis olivat ehkä 8-10v, fiksuina ehdottivat tilaisuutta jossa jokainen voisi kertoa hieman omasta uskonnostaan ja sitten jokainen voisi tahoillaan rukoilla, kuka sitten mitäkin jumalaa.
Jotkut jopa innostuivat asiasta, koska halusivat kuulla muidenkin jumalista ja uskonnoista.
En viitsi kertoa miten tarina päättyi, koska rähinä oli aikamoinen, kun otetaan huomioon että kyseessä olivat lapset. Loppu oli kuitenkin onneksi vielä jotenkuten onnellinen.
Mielestäni 9v lapsi joka huutaa ja rähjää ettei voi rukoilla samassa huoneessa vääräuskoisten kanssa on jo jotain varsin kamalaa katsottavaa.
Annetaan lapsien olla lapsia, ehtivät kyllä myöhemminkin murehtimaan aikuisten keskinäisiä ongelmia kuten mikä on oikea ja mikä väärä uskonto.
tätä allaolevaa lausumaasi minäkin tässä vielä näin aamutuimaan pohdiskelin:
>Suurin vaikuttaja kriittisyyteeni uskontoja kohtaan on juurikin se että niissä ihmiselle ei kuitenkaan anneta reilua vapautta saada itse kokea, ja sitä mukaa päättää oman tahtonsa mukaisesti mihin uskoo, vai jättääkö uskomatta.<
Tosin sen verran vielä lisäisin, ettei näitä juttuja, siis juttuja joissa on kyse lapsen 'oikeudesta' omaksua jokin katsomus, tule yksinomaan rajata uskontoihin. Kyllä tämä asia on laajennettava koskemaan kaikkia ideologejakin.
Sillä eikös me kaikki vanhemmat vähän niin kuin luonnostaan siirrä sitä omaa katsomustamme lapsellemme, koska kyllähän lasten on siinä saman katon alla pyörittävä jommosen pitkä aika.
Ja toisaalta otetaanhan lapset usein mukaan niihin omiin uskonnollisiin tai ideologisiin rientoihinkin (esim. puolue- tai jopa mielenosoitustilaisuuksiin). Eli kyllä me kaikki tahoillamme tavallaan tietämättämme/tietoisesti sosiaalistetaan lapsemme siihen omaan 'uskomusjärjestelmäämme'?
Muutekseen mietiskelin vielä sellaistakin asiaa, tosin ei koskettane meitä suomalaisia, mutta maita joissa moniavioisuus on sallittua. Minkälaisenhan perustan näistä avioliitoista syntyneet lapset saavat omalle katsomukselleen. Kenties rikkaamman ja monipuolisemman?
"Tai koetteko olevanne kaksinaismoralisteja, jos ja kun 'joudutte' osallistumaan heidän kirkollisiin vihkimis- kaste- ymv. tilaisuuksiin."
En ole ateisti, vaan enemmänkin agnostiikko, mutta haitanneeko tuo? Ei minulle ainakaan tuota mitään ongelmaa osallistua kirkollisiin tilaisuuksiin. En tosin osallistu rukouksiin enkä laula virsiä, vaan seison/istun tuppisuuna paikallani. En kuitenkaan mitenkään mielenosoituksen omaisesti, vaan tilaisuuden henkeä kunnioittaen. Katson kuitenkin olevani kirkossa hääparin (tai mikä tilaisuus nyt sitten onkaan kyseessä) vuoksi, en uskonnollisista syistä.
Ei minulla ole myöskään mitään ongelmia keskustella pappien tai muiden seurakunnan työntekijöiden kanssa. Ihmisiä he ovat kuten kuka tahansa muukin.
Lastani ei liitetty kirkkoon. Hän kävi et-tunneilla, mutta halusi mennä rippileirille. No hän meni ja liittyi kirkkoon. So what.
Rippijuhliin en mennyt, koska siskoni järjesti ne, eikä me olla väleissä. Eikä minua siis edes sinne kutsuttu.
Lapseni ratkaisu oli hänen omansa, ei minun. Saanen vielä huomauttaa, että koulussa hän vaihtoi välillä uskonnontunneille, kun mukava et-opettaja vaihtui ei niin mukavaan. Näin päin se on mahdollista. Toisin päin ei.
Ei minun äitini hautajaisissa tarvinnut kenenkään papin kanssa jutella. Miksi olisi. Et kai vaan väitä, että olen kaksinaismoralisti, kun osallistuin äitini kristillisiin hautajaisiin? Toivottavasti et sentään sellaista väitä.
et-tunti tarkoittaa, kenties 'ei teisti'?
>Rippijuhliin en mennyt, koska siskoni järjesti ne, eikä me olla väleissä. Eikä minua siis edes sinne kutsuttu.<
Siis mitä? Nyt en kyllä ymmärrä muuta kuin sen, ettet Sinä itse halunnut lapsesi rippijuhlia järjestää, kenties ateismisisi 'varjolla'. Ei tällaisia juttuja siskojen järjestettäviksi muutoin heitellä?
Tai jos heitelläänkin, niin miltä luulet lapsestasi tuntuneen, kun iskä ei tullutkaan tilaisuuteen, joka hänelle oli siinä hetkessä, hänen 'ainutlaatuinen' hetkensä? (Sukuriidoilla ei pitäne olla tällaisissa asioissa mitään sijaansa).
Niin uskomaton juttu, että fiktiota koko juttu.
>Et kai vaan väitä, että olen kaksinaismoralisti, kun osallistuin äitini kristillisiin hautajaisiin?<
Oletppas Sinä tarkka tuosta ateismistasi, ettei vaan ateistinen egosi kärvenny.
Kouluissa on uskonnontuntien vaihtoehtona sellainen oppiaine kuin elämänkatsomustieto, josta käytetään lyehnnettä ET.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elämänkatsomustieto
kouluopetuksesta. Et-opetus on siis elämänkatsomustietoa.
http://www.edu.fi/page.asp?path=498,1329,1522,24436,38750
Ei, en halunnut järjestää rippijuhlia, koska en näitä uskissukulaisia tänne halunnut ja sisareni halusi ne lapselleni järjestää. Minä en niitä kenekään järjestettäväksi heitellyt. Minulta ei edes kysytty.
Sinä et tiedä minusta mitään ja nyt alat kauhistelemaan.
Sanonpa vaan, että sinä olet kyllä aikamoinen kusipää, kun esität muka vilpitöntä kysymystä ja sitten kun sinulle vastaa, niin alat solvaamaan.
aina kaikkea voi tietää tai muistaa.
Nyt toki yritän sen muistaa, että jotkut teistä ateisteista oli niitä pikkasen herkkänahkaisempia. Tosin minun pitää sekin muistaa, etten minä itse alennu vastauksissani 'riiviön -kaltaisuuteen'.
Muutekseen tuo sana 'vakaumus' on loppujen lopuksi jokseenkin tulkinnallinen. Netissä olikin yllättävän paljon tästä käsitteestä juttua.
Lähinnä pohdiskelin tätä asiaa lain ja lain ateismille antaman 'turvan' kannalta. En oikein saanut tolkkua, muuta kuin sen, että oliko se nyt Bulgarian perustuslaki (=ainoa sellainen), jossa on erikseen mainittu ateisminvapaus.
Suomen perustulaissa puhutaan uskonnon ja omantunnon vapaudesta (11 §) näin: "Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus..."
Eli tätäkin lausumaa voi pikkasen tulkita?
Olet ylimielisyydessäsi käsittämättömän kuvottava. Suhtaudut alentaen täällä kirjoitteleviin ihmisiin, etkä taida ymmärtää omien kirjoitustesi vähättelevää sävyä ja loukkaavuutta. Kunnioituksesi kanssaihmisiä kohtaan näyttää olevan alentunut, jos keskustelukumppanillasi ei ole samaa mielikuvitusystävää kuin sinulla.
Ja jos tämä nyt tuntui sinusta väärään osoitteeseen menneeltä palautteelta, ja jopa sellaiselta viestiltä mistä juuri sinua arvostelin ... ei voi mitään, jonkun täytyy kertoa jepelle, kun jeppe käyttäytyy typerästi.
minä tai siis näen.
Oksenna Sinä ihan rauhassa, jos vatsassa kiertää.
Toki voin myöntää sen, etten ymmärrä montaakaan juttua, mutta toki pyrin ymmärtämään. Ja minulla onkin sellainen mielikuvitusystävä, että oksat pois. Tosin siitä saarnipuusta ei oksia niin vaan otettakaan, koska se oli siellä kalliosaarella ihan ittekseen.
Ja olenko minä jeppe? Mitä se tarkoittaa?
Ehkä se saattaisi tuntua pahalta, jos lapsi valitsisi jonkun muunlaisen maailmankatsomuksen kuin ateismin, mutta jokaisella pilvellä on hopeareunus... Ehkä voisin iloita edes siitä että olen onnistunut kasvattajana olemaan tuputtamatta omaa maailmankatsomustani lapselle, vaan hän on itse valinnut sellaisen jonka hän kokee omakseen. Tämä siis teoriassa. Eihän minulla lapsia edes ole joten mistä minä tiedän mitä sitten tapahtuu kun tilaisuus tulee kohdalle. Jos teoreettinen jälkikasvu sattuisi nyt hurahtamaan islamiin, mormonismiin tai johonkin muuhun paskauskontoon niin sitten voisin jo pari kyyneltä tirauttaa, mutta jos sekaantuu vain johonkin tapauskontoon kuten evlut, niin siitä vaan, antaa mennä. Saatan oman mielipiteeni kerran sanoa, mutta mikä minä olisin sitä kieltämäänkään.
Asiasta toiseen, sain juuri kutsun ystäväni lapsen ristiäisiin, kirkkoon pitää mennä, hyvä etteivät sentään kummiksi pyytäneet. Ei minusta tunnu ristiriitaiselta osallistua tilaisuuteen, koska osallistumalla heidän iloiseen juhlaansa minä voin ilahduttaa heitä. Koen että jäämällä pois tilaisuudesta vain siksi että se pidetään kirkossa olisin kamalan itsekäs. Omista juhlistani voin päättää, että niitä ei pidetä kirkossa, mutta ystävieni ja lähimmäisteni kirkollisiin tilaisuuksiin osallistun, ainoastaan ilahduttaakseni heitä. En aio kirkossa rukoilla, enkä yhtäkään virttä laulaa, mutta ainakin tulen paikalle ja iloitsen heidän onnestaan omalta osaltani, ja tuen heitä sillä tavalla. Ei se ole minulle ongelma. Totisesti vain toivon että en joudu juttusille pappien kanssa! Se voisi olla jo melko nihkeää... :)
En myöskään tuputa näkemystäni lähipiirilleni. Minä olen valinnut oman tieni, ja olen siitä iloinen, mutta se ei kuulu minulle lainkaan mitä tietä muut elämän polkuja tallaavat. Eräs ystäväni on ulkomaalainen ja hyvin uskonnollinen, ja tuo toisinaan näkemystään esille hyvin vahvasti. Annan hänen puhua minkä on puhuakseen, ja annan juttujen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän tietää kyllä että minä olen uskonnoton, mutta ei hän minua siitä ole koskaan moralisoinut, enkä minäkään ole hänen näkemyksiään kyseenalaistanut. Kykenen kunnioittamaan lähipiirini ihmisten henkilökohtaisia vakaumuksia aivan hyvin, ja iloitsen siitä että hekin kunnioittavat minun vakaumustani.
Niin, kyllä minä voisin luokitella ateismin vakaumukseksi, tai maailmankatsomukseksi. En ihan tarkkaa tiedä miten vakaumus on määritelty, mutta kuvittelisin että ateismia voi vakaumuksena pitää.
lisäänny kamalasti, niin meillä on pian taas uskonnollinen maailmankaikkeus. Halleluja.
On se sitten kummaa että muihin jumaliin uskovat eivät aiheuta yhtään vitututusta teille uskoville, vaan ainoastana me ateistit. Eli ilmeisesti minkä tahansa uskonnon edustajat ovat parempia kuin ateistit, oli uskonto sitten shintolaisuus, jainalaisuus, buddhalaisuus tai islam tai mikä vaan. Ihan sama ilmeisesti mitä jumalaa pitää palvoa, kunhan jotain vaan palvoo? Mutta me ateistit olemme teille kauhistus, kun emme kumarra yhtäkään jumalaa. Onko se niin vieras ajatus että se ihan oikeasti pelottaa? Onko paljon turvallisempaa asustella fanaattisen islamistin naapurina, joka kieltää jahven olemassaolon, uskoo allahiin, tekee kunniamurhia, orjuuttaa vääräuskoiset ja tappaa ateistit? Sekö on sinusta turvallisempi naapuri, kuin ateisti?
Kannattaa pitää mielessä se että kristittyjä täällä on vain viidesosa. Jos ateisteista pääsisittekin eroon, vieläkin kristityt olisivat vainpikkuriikkinen vähemmistö koko maailman uskonnoissa. Mitäpä siitä tuumailet? Eikö olisi muka syytä myös päästä eroon hinduista, buddhalaisista, muslimeista ja juutalaisista?
Kristityt ovat sen verran fiksuja jotta tietävät ettei kannata islamin päälle käymän, koska turpiin tulee ja pahasti.
Mielummin sitten äijäilevät täällä meidän kimpussa.
Menee kyllä täysin off topiikiksi mutta koska tilaisuus on näin mainio, käytän sen törkiästä hyväkseni.
Ehkä tässä ketjussa annetut vastaukset ateistien toimesta ovat mainio esimerkki, kuinka mahdotonta on ateisteja lokeroida samaan laatikkoon? Vaikka me emme uskokaan jumalaan/jumaliin, niin näkemyksemme asioista ovat hyvinkin erilaisia.
Mielestäni mainio esimerkki, miksi ateisteja toisinaan jopa vituttaa kun mainitaan "te ateistit". Me kun olemme loppujen lopuksi hyvinkin erilaisia ihmisiä, erilaisine arvoineen ja näkemyksineen.
Toisaalta, niin ovat uskovaisetkin. Ikävä kyllä, kumpikaan asia ei tahdo pysyä muistissa tällaisilla palstoilla.
Taidanpa kanssa ottaa yhden (non-alcoholic) olusen jotta kroppa viilenee saunan jäljiltä.
Kysele vain jatkossakin rohkeasti, ei sinun tarvitse häpeillä kiinnostustasi.
Tuota artiklaa ehkä olisi syytä tarkentaa, mutta toisaalta tuollaisenaankin se tuo esiin vapauden uskoa - jos on vapaus uskoa, ei pakko, niin käytännössähän se turvaa ateistinkin. Saa olla uskomattakin. Mutta hyvä pointti, tarkennustahan se vaatii koska aina on niitä, jotka haluavat tulkita laillasi.
Minun ei tarvitse jossitella tuota; minulla on kolme lasta joista nuorin on uskovainen. Ei lapsista voi olettaa tulevan jonkin muotin mukaisia. Uskovaisella lapsellani on täysi oikeus uskoa, ihan yhtä lailla kuin minulla ja muilla lapsillani olla uskomatta.
Kenenkään maailmankatsomusta ei mielestäni kuulu 'tukea' vaan jos sitä kyseenalaistaa, niin sitten kyseenalaistaa. Sinä ilmeisesti tarkoitit, että pitäisi jotenkin tukea häntä pysymään siinä uskossa? Miksi? En minä tue muita lapsiani pysymään ateismissakaan.
Kysymyksiä toki pystyn hänen kanssaan käsittelemään, tunnenhan raamatun hyvinkin. Keskustelemme paljon.
Miksi olisi kaksinaismoralismia mennä ehkä joskus tyttäreni häihin kirkkoon? En nyt ymmärrä. Enhän minä kirkon ovesta sisään astuessani väitä uskovani sen kirkon jumalaan - jos tyttäreni siihen uskoo ja haluaa kanssani juhlahetkensä jakaa, niin ei kai nyt tuollainen seikka minun läsnäoloani estä. Ihan ihme ajatus...
Mitenpä itse suhtautuisit ateistilapseesi? Voit vastata omiin kysymyksiisi siltä pohjalta.
kiehtoo niin kauan, kunnes jokin palanen tältäkin osin loksahtaa paikalleen, siis ymmärryksessäni. Ja aika lähellä jo olenkin.
Ja nimenomaan tämä edellyttää, että kyselen, olenpa sitten vaikka mimmonen kiusanhenki tahansa. Minä kun en näet niin kauheasti niihin/näihin teorioihin perusta. Toki apujahan niistä aina saa, kun vaan ehtisi lukemaan. Tosin toisaalta minua on alkanut kiinnostamaan kaikki muutkin maailman valtauskonnot, mutta heikoilla jäillä olen niitten suhteen, ainaskin vielä, jossain mielessä.
>Mutta hyvä pointti, tarkennustahan se vaatii koska aina on niitä, jotka haluavat tulkita laillasi.<
Nimenomaan, laki on lähes tulkoon aina kuitenkin 'vaan' laki, jota sitten ainaskin kiperimmissä jutuissa aina vaan tulkitaan. Onhan näistä esimerkkejä, uskomustenkin kannalta tarkasteltuna, mutta se siitä.
>Sinä ilmeisesti tarkoitit, että pitäisi jotenkin tukea häntä pysymään siinä uskossa?<
Nimenomaan tätä en tarkoittanut, vaan kenties paremminkin tarkoitin sitä, että meillä vanhempilla tulisi olla just ja nimenomaan kykyä hyväksyä lastemme 'omaksuma' elämänkatsomus. Ja toisaalta kait meillä ainaskin jossain tilanteissa tulisi, näin aikuisina, osata myös vastata heille heidän omaan uskomukseensa liittyvissä kysymyksissä. Ja mitähän tämä vaatii? Tietämyksen lisäämistä, jollain tasolla. Vaikee juttu selittää.
>..Ihan ihme ajatus...<
Kait nämä ihmeajatukset syntyvätkin/kytevätkin vain ja juuri vain siksi, kun emme jaksa laajentaa tätä omaa perspektiiviämme, kuten emme yleensäkään missään asiassa/asioissa. Ja kyllä minä pyrin tätä 'ihmeajatustani' loiventamaan tässä ateismissakin. (Joskus vähän vaikeeta, ihan hiljaa lausun).
>Mitenpä itse suhtautuisit ateistilapseesi?<
Hyvä kysymys. Ja jos nyt oikein tarkkaan mietin, niin kyllä minullakin voi olla yksi ateistilapsi. Siinä mielessä, että häntä eivät tällaiset kysymykset jumaluudesta yksinkertaisesti kiinnosta, aineskaan vielä.
Tai oikeammin en tiedä, koska en ole koskaan hänen kanssaan näistä asioista keskustellut. En silloinkaan, kun hänen yksi lähes bestiksensä kuoli. Toisaalta en tiiä, pitäskö tätäkin puolta joskus jollain tavalla tökkiä?
Taasko sinä olet täällä julistamassa pohdintojasi, joista paistaa ylimielisyys ja vastapuolen halveksunta läpi niin selvästi, että tulee väkisinkin ihmeteltyä, mikä sinut todellisuudessa tänne ajaa. Odotatko edes esittämiisi kysymyksiisi vastausta, vai haluatko vain luoda myrskyn vesilasissa? Taannoin aloittamasi viestiketju jo pääsi silloisen viikon top-listalle Suomi24n etusivulle, mikä on kunnioitettava suoritus.
Etkö myöskään muista, että kerroin jo tuolloin, että tämä maailma täällä bittihelvetissä ei ole todellinen. Älä vaan tee sitä virhettä, että tuomitset koko ihmiskunnan tämän foorumin perusteella.
Minäkin olen työllistetty ihminen, autoa tosin en omista. Olen myös absolutisti, joten ainakaan minuun et tee vaikutusta tuolla alkoholittoman oluen juomisella.
Ettet pääsisi huomauttamaan, vastaan kuitenkin pohdintoihisi. Täällä saatan nimimerkkini takana moukaroida ihmiskunnalle vaarallisiksi kokemiani uskontoja, mutta todellisessa elämässä rakastan lähimmäisiäni ja toivon heille ainoastaan hyvää, vakaumuksesta riippumatta.
Haista (toki maltoin mieleni) mitä lystäät.
>Taasko sinä olet täällä julistamassa pohdintojasi, joista paistaa ylimielisyys ja vastapuolen halveksunta läpi niin selvästi<
Ei Sinun näitä juttujani tartte lukea eikä sen paremmin kommentoidakaan, jos ei oikeesti kiinnosta.
>Taannoin aloittamasi viestiketju jo pääsi silloisen viikon top-listalle Suomi24n etusivulle, mikä on kunnioitettava suoritus.<
Ja mikä (taasen maltoin mieleni) viestiketjuni ja mikä (taasen maltoin mieleni) top-lista täälläkin on menossa? Kas kummaa. Ei minua kiinnosta, siis asia sinällään. (Ja vieläkin maltoin mieleni).
>Älä vaan tee sitä virhettä, että tuomitset koko ihmiskunnan tämän foorumin perusteella.<
Luuletko näin? Kait jo Sinunkin järkesi 'puhuu'. Ja toisekseen, ei kaikki ihmiset ole ateisteja alkuunsakaan, oikeesti aika harvat, jos olleskaan.
>Olen myös absolutisti, joten ainakaan minuun et tee vaikutusta tuolla alkoholittoman oluen juomisella.<
Minä en ole absolutisti minkään asian suhteen. Juon kaljaa, ja oikeesti en ole koskaan juonut 'niin sanottua' alkoholitontonta olutta enkä tule juomaankaan, että se siitä. Ja vielä senkin sanon, että tupakkakin maistuu, joskus enempi, joskus vähempi ja joskus ei olleskaan. Ja mitä vielä uupuu absolutistin mittarista? En tiiä, todennäköisesti kaikkea absolutistin 'vastaista' olen kuiteskin tehnyt.
Eikä tämäkään minua haittaa, ja parhainta siinä onkin se, ettei tämä minua haittaa. Jos muita haittaa, niin mitä sitten?
>Täällä saatan nimimerkkini takana moukaroida ihmiskunnalle vaarallisiksi kokemiani uskontoja, mutta todellisessa elämässä rakastan lähimmäisiäni ja toivon heille ainoastaan hyvää, vakaumuksesta riippumatta.<
Siitä vaan, täällähän on niin helppo moukaroida, sorrunhan tähän minä itsekkin. Mutta täällä reaalielmässä ei vaan valitettavasti riitä, että toivoo, täällä pitäisi vaan myös toimia. Kukin kykyjensä mukaan.