"On paljon tärkeämpää sietää sunnuntaita, Herran päivää kuin nauttia yhdestä lepopäivästä. Se saa ihmisen kasvamaan ja voittamaan jokainen päivä, ja tämä saattaa olla meidän - evankelisadventistien- tärkein työmme."
" En osaa koskaan viettää lepopäivää oikein, paitsi silloin kuin huudan täyttä kurkkua Jumalani puoleen. Ja kuin tarkoituksella, se mikä on otettu pois tuleekin silloin osakseni. Enkä tarkoita tällä jotain näkyvää, toimista tietyllä tavoin tai tapaa pyhittää jotain.
Ei pyhä ja pyhittäminen ole itsesäänselvyyksiä. Ihmisellä on vain häivähdys tietoa tosi pyhästä. Ehkä näkyvimmin pyhyys tulee esiin juuri tavasta jolla Jumala lepäsi seitsemännen päivän, itsesään, ilman ihmistä. Ja sellaista itsensä pyhittämistä on ihmisen mahdoton saavuttaa."
"Lepopäivä, Jumalan sisällä. Miten kaunis ajatus. Ajatellapa vain, sen muistaminen, muista pyhittää lepopäivä. Jos pyhitämmekin, saamme aikaan vain typerämpää sekasortoa."
"Sapatinlepo, usein minä ajattelen, että se olisi yhtä riemua. Jospa ihminen vain tietäisi, mitä häneltä odotetaan?"
"Älä koskaan ole huolissasi, jos et osaa pyhittää lepopäivääsi: ei se mitään merkitse.
Jeesus opetti ja paransi sapattina, antoi levon vaikka kukaan ei pyhittänyt."
"Muista pyhittää lepopäivä, on minulle aina raskain osuus ja se on käytävä läpi pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Mitä tarkoittaa, että sapattina iloitaan ja sunnuntaina muistellaan ylösnousemusta? Laahustat silti päivästä päivään, iloitset siinä ja ylösnousemusvoima antaa sinulle apua juuri sen verran, että jaksat. Yksikään sapatti tai sunnuntai ei auta sinua näkemään, missä menet. Mutta tältä tieltä ei ainakaan tarvitse tulla takaisin. Aika ei kulu hukkaan jos odottaa kärsivällisesti."
"On tavattoman monia jotka tehdään puhtaiksi ja jotka pääsevat sapatinlepoon. Minäkin olen lähestulkoon vapaa paitsi etten ole vielä täysin työn ja kuormien uuvuttama."
"Kun ajattelee mitä Jeeus on meille sanonut: Minä annan teille levon. Luulisi sen tyhjentävän ihmisestä kaiken epäuskon, mutta niin ei olekkaan.Ihminen etsii tälle lupaukselle komeat ovenpielet ja asentaa oveen suuren lukon.
Itse näen tälle lauseelle käytännönläheisen toimintamallin: Tulkaa minun luokseni."
"Israelin lapset eivät koonneet mannaa sapattina. Ja nyt me kokoamme sitä kirjan kannet täyteen ja luemme sitä ääneen saleissamme. Eikö lepo ilman tekoja ole manna itsessään?" Todellinen pyhittäminen on levon mannaa"
" En osaa koskaan viettää lepopäivää oikein, paitsi silloin kuin huudan täyttä kurkkua Jumalani puoleen. Ja kuin tarkoituksella, se mikä on otettu pois tuleekin silloin osakseni. Enkä tarkoita tällä jotain näkyvää, toimista tietyllä tavoin tai tapaa pyhittää jotain.
Ei pyhä ja pyhittäminen ole itsesäänselvyyksiä. Ihmisellä on vain häivähdys tietoa tosi pyhästä. Ehkä näkyvimmin pyhyys tulee esiin juuri tavasta jolla Jumala lepäsi seitsemännen päivän, itsesään, ilman ihmistä. Ja sellaista itsensä pyhittämistä on ihmisen mahdoton saavuttaa."
"Lepopäivä, Jumalan sisällä. Miten kaunis ajatus. Ajatellapa vain, sen muistaminen, muista pyhittää lepopäivä. Jos pyhitämmekin, saamme aikaan vain typerämpää sekasortoa."
"Sapatinlepo, usein minä ajattelen, että se olisi yhtä riemua. Jospa ihminen vain tietäisi, mitä häneltä odotetaan?"
"Älä koskaan ole huolissasi, jos et osaa pyhittää lepopäivääsi: ei se mitään merkitse.
Jeesus opetti ja paransi sapattina, antoi levon vaikka kukaan ei pyhittänyt."
"Muista pyhittää lepopäivä, on minulle aina raskain osuus ja se on käytävä läpi pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Mitä tarkoittaa, että sapattina iloitaan ja sunnuntaina muistellaan ylösnousemusta? Laahustat silti päivästä päivään, iloitset siinä ja ylösnousemusvoima antaa sinulle apua juuri sen verran, että jaksat. Yksikään sapatti tai sunnuntai ei auta sinua näkemään, missä menet. Mutta tältä tieltä ei ainakaan tarvitse tulla takaisin. Aika ei kulu hukkaan jos odottaa kärsivällisesti."
"On tavattoman monia jotka tehdään puhtaiksi ja jotka pääsevat sapatinlepoon. Minäkin olen lähestulkoon vapaa paitsi etten ole vielä täysin työn ja kuormien uuvuttama."
"Kun ajattelee mitä Jeeus on meille sanonut: Minä annan teille levon. Luulisi sen tyhjentävän ihmisestä kaiken epäuskon, mutta niin ei olekkaan.Ihminen etsii tälle lupaukselle komeat ovenpielet ja asentaa oveen suuren lukon.
Itse näen tälle lauseelle käytännönläheisen toimintamallin: Tulkaa minun luokseni."
"Israelin lapset eivät koonneet mannaa sapattina. Ja nyt me kokoamme sitä kirjan kannet täyteen ja luemme sitä ääneen saleissamme. Eikö lepo ilman tekoja ole manna itsessään?" Todellinen pyhittäminen on levon mannaa"
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000036940985
Tuokin ...
"Ehkä näkyvimmin pyhyys tulee esiin juuri tavasta jolla Jumala lepäsi seitsemännen päivän, itsesään, ilman ihmistä."
Kun Jeesus sanoi, että sapatti on IHMISTÄ varten,
niin yllä oleva myös huomioiden, voidaan sanoa,
että kukin ihmisyksilö voipi kaksin Jumalan kanssa
viettää sapattia - - Herra tulee aterialle
sinne sisimpään. Sillä sisäinen sapatinlepo on
ihmisyksilön ja Herran välinen asia.