"Jos joku sanoo, ettei hänellä ole syntiä, on hän valehtelija!"
" Jos joku lankeaa syntiin, on meillä puolustaja Jeesus Kristus,joka on vanhurskas. Ja hän on sovinto synteimme edestä, ei ainoastaan meidän, vaan kaiken maailman edestä!"
"Älkäät olko turhan kunnian tavoittelijoita!"
"Jos joku ei voi hillitä itseään, menköön naimisiin!"
Lutherin neuvo on, että nuorten pitäisi mennä naimisiin 20 vuotiaana!
Luther oli varmaankin oikeassa tuossa asiassa!
Onnellinen ratkaisu tuo!
Löytyneekö onnea tuon ajan jälkeen!?
" Jos joku lankeaa syntiin, on meillä puolustaja Jeesus Kristus,joka on vanhurskas. Ja hän on sovinto synteimme edestä, ei ainoastaan meidän, vaan kaiken maailman edestä!"
"Älkäät olko turhan kunnian tavoittelijoita!"
"Jos joku ei voi hillitä itseään, menköön naimisiin!"
Lutherin neuvo on, että nuorten pitäisi mennä naimisiin 20 vuotiaana!
Luther oli varmaankin oikeassa tuossa asiassa!
Onnellinen ratkaisu tuo!
Löytyneekö onnea tuon ajan jälkeen!?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistäs se taruolento pelastaa? Siitä uskovaisten ihan itse kuvittelemasta ikuisesta kadotuksesta? Siis siitä, jolla pelotellaan niin lapsia, kuin aikuisia? Paikasta, jota ei ole olemassakaan muualla, kuin uskovaisten omissa kuvitelmissa!
Ja miten ihmeessä joskus 2000 v sitten kuollut on sovittanut jotain- vaikkapa minun - minun tekosia? Tekosia, joista ei edes silloin tiedetty? Ja miten ihmeessä tuo Jeesus tietää kenen uskonlahkon syntejä sitä on tullut sovitetuksi; Verenluovutusta? Hunnutta kulkemista? Sähköompelukoneen käyttöä? Vääräuskoisten tappamista?
Pitäiskös Sinunkin aloittaa ajatteleminen ihan omilla aivoilla?
Mietippä asiaa vaikka näin, että joku Matti kuoli pari tuhatta vuotta sitten ja kun hän paranti PALJON sairaita, herätti kuolleita, julisti Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan, teki monia ihmeitä ja vastasi täysin kaikkia profetioita jotka Jumalan miehet oli profetoineet satoja vuosia ennen hänen syntymäänsä. Näitä profetioita joita on muitakinn maailman tapahtumista Raamatussa on toteutunut meidänkin aikana.
No jatketaan tätä olettelua...Matin joka on aivan tavallinen ihminen, niin hänen mukaansa alettiin laskea päiviä ja ajankulua(kalenteri, vuodet). Joulua vietetään myös tämän Matin muistoksi. Ja muita juhlia Häneen liittyen. Sadat miljoonat ihmiset Muistelevat mattia jouluna joka kuoli pari tuhatta vuotta sitten. Miljoonat ihmiset saavat rauhan sisimpäänsä kun antavat elämänsä Matille, Monet paranevat ja pääsevät vaikka minkälaisista riippuvuuksista koska He uskovat että Matti Parantaa heidät ja Matin iskä.
Eikö kuulostakkin aika oudolta ja tyhmältä ja niin olisikin jos tämä olisi Matti, mutta Hän ei ole Matti vaan JEESUS KRISTUS ELÄVÄN JUMALAN POIKA JOKA KUOLI MYÖS SINUN SYNTIESI VUOKSI.
Voit olla itsesi mielestä fiksu ja haukkua niitä, jotka uskovat, mutta vastaat siitä Jumalalle, Sinun Luojallesi. Joten mieti tarkkaan, koska huomenna voi olla jo liian myöhäistä katua.
Niin - jos uskoo kaikkeen tuohon tarinaan: "Joka kuoli ..."
En ole haukkunut uskovaisia täällä, mutta uskovaiset ovat minut monesti tuominneet, kuka minkäkin kirjan kertomusten pohjalta.
Minut on tuomittu, kuten olen jo aikaisemmin maininnut, hyvästä teosta lähimmäiselle (verenluovutus), johonkin kadotukseen. Olen saanut syntisen tuomion joskus asuessani avoliitossa. Eräs pappi sanoi kerran:"Ei semmoset naiset, jotka ovat avoliitossa olleet ja siitä eronneet, enää mitään kunnon miehiä saakaan." Näin se lähimmäsenrakkaus, armo ja totuus asuvat uskovaisen mielessä...
En ole myöskään väittänyt olevani fiksumpi - miten sekin sitten mitattaisiin...
Mutta totuus ei suinkaan ole se, mitä eri uskonlahkot ovat kukin kirjoihinsa kirjoittaneet tai se, mitä ne kukin julistavat. Uskomisessa on pelkästään kyse - nimensä mukaisesti - uskomisesta, ei totuudesta eli faktasta. Minä en, kuten ei miljoonat muutkaan, usko eri kirkkokuntien oppeihin ja julistuksiin. Enkä joudu asioistani vastaamaan yhdenkään lahkon jumalalle, olkoon se sitten Jehova, Allah, Buddha tai vaikkapa Aurinko! En, vaikka kuinka minua yritetään näin pelotella!
Mietipä asiaa näin: Hanhiemon Satuaarteet -kirjassa oli itsestään puuroa tekevä pata. Eräässä toisesa kirjassa kerrotaan ruokitun 5000 miestä parilla leivällä ja kalalla. Satukirjassa kerrotan uunissa paistetusta piparkakusta, joka heräsi henkiin. Sinus tarinakirjassa kerrotan jostain kuolleesta, joka myös heräsi henkiin.
Mitähän varten minä en usko kumpaankaan? No kai siksi, että osaan ihan itse ajatella omilla aivoillani ilman, että siihen tarvitsen muita.
Huomisen katumisista en sano mitään, huominen tuo sen tullessaan mitä tuo. Myös Sinulle.
Jos minä onneton sanon ja vakuutan sinulle jotain, vakuutan oikein omantunnon ja isäni haudan kautta ja vedän siihen jumalat ja taivaan vallat lisänä mukaan, riittääkö se sinulle todistamaan, että se asia mitä vakuutan on totta, en usko.
Mutta, jos minun juttuni on myös sinun juttusi, eli vetoan sinussa samaan, joka vetosi minussa samaan, homma pelaa.
Alat pelkäämään samoja asioita, toivoa saman-kaltaista ihanuutta etc., miksi, siksi että meissä on jotain samankaltaista.
On oleellista selvittää mikä tuon 'saman-kaltaisuuden' ideana on, miksi se toimii, mihin vetoaminen vaikuttaa, mitkä ovat motiivit, mitkä ovat ne mekanismit jotka vääntävät ihmisen vaikka solmuun muiden käskyttäessä, eli vedotessa saman-kaltaisuuden mekanismeihin.
Kun nämä mekanismit tuntee, eli tuntee jo hieman Itseään, vapautuu varmasti peloista, eikä tuo vapautuminen ole "synnillisyyttä!", vaan tietoisuutta näiden alistavien mekasnismien olemassaolosta.
Tästä eteenpäin voidaan edetä niille alueille, jossa hieman balanasoitu mieli voidaan rauhtoittaa ilman "synnin-tuntoa".
Tämä merkitsee pelottomuuden, mutta toki myös turhien minä-ite-ensin-toiveiden hautautuessa, aivan uusien asioiden pintaa nousua, sanoisin jopa heräämistä.