Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne uskonnon puolelle. Kuuluisin ehkä tuonne mielenterveyteen, mutta kokeilen nyt tätäkin.
Minut on kasvatettu jonkin verran uskonnollisesti ja uskon Jumalaan. Käyn aika usein Tuomasmessuissa ja saan sieltä hyvän ja rauhallisen olon.
Kuitenkin olen ihan nuoresta tytöstä lähtien ollut kiinnostunut parapsykologiasta ja sen semmoisesta, eli tästä toisesta puolesta. Minusta onkin jo kauan tuntunut siltä, että ikään kuin minusta taistelisi hyvä ja paha. vai onko se jokin persoonallisuushäiriö, tai skitsofreniaa (?).
Käyn säännöllisesti psykiatrilla ja käytän psyykelääkkeitä.
Viime viikonloppuna oli semmoinen tapaus, että hyvä etten joutunut poliisin kynsiin. olin aika juovuksissa ja lähdin hakemaan poikaystääni bileistä, joihin minua ei oltu kutsuttu. Siellä minulle tuli raivokohtaus kutsujen emäntää kohtaan. Kävin hänen kimppuun ja kiroilin kun mikäkin. Olin kuulemma niin voimakas, että poikaystäväni ei voinut pidätellä minua. Tämän jälkeen huusin rappukäytävässä tytön kuolemaa ja sen jälkeen sanoin poikaystävälleni tappavani itseni. Kuljin autojen eteen ja sen sellaista.
Ennenkin on käynyt näin, olen viiltänyt itseäni humalassa, psykiatrini uskoo, että kuulen ääniä, mutta en itse ole sitä mieltä.
Kai tässä on taas mentävä Tuomasmessuun aneleen syntejä anteeksi. Onneksi kristinuskon mukaan kaikki synnit saa anteeksi.
Minut on kasvatettu jonkin verran uskonnollisesti ja uskon Jumalaan. Käyn aika usein Tuomasmessuissa ja saan sieltä hyvän ja rauhallisen olon.
Kuitenkin olen ihan nuoresta tytöstä lähtien ollut kiinnostunut parapsykologiasta ja sen semmoisesta, eli tästä toisesta puolesta. Minusta onkin jo kauan tuntunut siltä, että ikään kuin minusta taistelisi hyvä ja paha. vai onko se jokin persoonallisuushäiriö, tai skitsofreniaa (?).
Käyn säännöllisesti psykiatrilla ja käytän psyykelääkkeitä.
Viime viikonloppuna oli semmoinen tapaus, että hyvä etten joutunut poliisin kynsiin. olin aika juovuksissa ja lähdin hakemaan poikaystääni bileistä, joihin minua ei oltu kutsuttu. Siellä minulle tuli raivokohtaus kutsujen emäntää kohtaan. Kävin hänen kimppuun ja kiroilin kun mikäkin. Olin kuulemma niin voimakas, että poikaystäväni ei voinut pidätellä minua. Tämän jälkeen huusin rappukäytävässä tytön kuolemaa ja sen jälkeen sanoin poikaystävälleni tappavani itseni. Kuljin autojen eteen ja sen sellaista.
Ennenkin on käynyt näin, olen viiltänyt itseäni humalassa, psykiatrini uskoo, että kuulen ääniä, mutta en itse ole sitä mieltä.
Kai tässä on taas mentävä Tuomasmessuun aneleen syntejä anteeksi. Onneksi kristinuskon mukaan kaikki synnit saa anteeksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko tässä nyt tarkoitus pelotella kristittyjä parapsykologialla vai tavallisia ihmisiä kristinuskolla?
Umpikahjot kirjoittavat sekavampaa tekstiä kuin mitä sinun oli...
haista sinä saatana paska. jos et voi uskoa minun hätääni niin painu helvettiin. sinä et ole mikään jumalan palvelija.
olen nainen, joka käy psykiatrilla, mutta siitä huolimatta voi olla terve, vaikkei ole terve.
Jos olet todellinen kristitty, et puhu niin kuin puhuit.
Kyllä sinulla täytyy päässä olla vikaa, jos olet sekä uskovainen että rääväsuu.
(Minä en ole kristitty, näkeehän sen jo nimestäkin.)
...ehtoollisviini lienee n.s. viisasten juoma - tyhmät siitä vain juopuvat iankaikkisen elämän toivoon ja ehkäpä jopa henkiseen-/mielenterveydelliseen kaaokseen ?!?
Vapaaehtoinen itsensä kirjauttaminen esim. hesperian osastolle auttanee,kö ?!?
lol
;-)
Moi! Lue nyt vaikka aluksi luuk 8:26-39. Tälläinen ilmiö on todellakin olemassa vielä tänäkin päivänä. On olemassa pahoja henkiä, demoneja, jotka ovat voineet päästä sitomaan ihmisen. Kuten itsekin olet huomannut, sinussa taistelee hyvä ja paha. Niinkuin edellisessä kertomusessakin, ns. riivatuilla saattaa olla yliluonnollisia voimia, jatkuva tunne siitä että kuinka itsessä on tavallaan kaksi jotka taistelevat (juuri ne hyvä ja paha) ja kuitenkin sellainen voimattomuus tämän asian edessä, on sellainen olo kuin joku ulkopuolinen ottaisi välillä aina vallan itsestään.
Mä tiedän että tää kaikki saattaa kulostaa tosi skitsolta, mutta saatana on todellakin olemassa, ja se yritää keinolla millä hyvänsä saada ihmiset pois mahdollisesta pelastuksesta, Jeesuksesta Kristuksesta. On hienoa että olet hakeutunut kirkkoon, ja koetkin että sielä tulee hyvä olo. Nyt sinun kannattaa vaan mennä vielä eteenpäin. Jos vaikka sielä kirkossa on jotain rukouspalvelua niin mene sinne, ja kerro murheesi. He voivat auttaa sinua. Tai jos he eivät voi, niin etsiydy johonkin helluntai-tai vapaakirkkoon. He varmasti osaavat auttaa (tämä on loppujen lopuksi aika yleistä tänäkin päivänä, monet eivät van tiedä mikä heitä vaivaa) Kuhan vain löydät todellisia uskovia, jotka uskovat Jeesukseen, ja nöyrtyvät Raamatun auktoriteetin alle.
Jeesus on ainut joka sinua voi auttaa. Todellakin, rukoile, huuda Jeesusta avuksesi, Hän on luvannut kuunnella ja auttaa!
Ala lukemaan Raamattua, se on Jumalan sana. Tämä kaikki tuntuu varmasti vaikealta, sillä saatana haluaa estää tämän hinnalla millä hyvänsä. Ja varmasti tulee muita, ja sanovat myös etä mitä sinun tulee tehdä. Mutta todellakin, usko Jeesukseen, niin löydät pelastuksen ja vapautuksen. Rukoilen puolestasi. Laitan tähän vielä jotain Raamatunkohtia joita voit lukea
Kol 1:13-14 Ef 1:7 Ef 4:22 Joh 8:51 Joh 14:6 Joh 3:16 Room 8:38 Room 6:16 Room 8:31-39
Oon ollut 10 v. uskossa ja saman verran kärsinyt mielenterveydenongelmista ja oon myös psykiatrin hoidossa. Sanon itseäni Jumalan hulluksi.
Olet siis ollut uskossa ja koko sen ajan sairas? Mahtaisiko olla että usko tekee sairaaksi?
Jeesusta sydämeesi asumaan. Huuda Jumalan puoleen ja myönnä Hänelle ja itsellesi, ettet pärjää itse, että tarvitset Jumalan apua.
Ja ota se Raamattu käteesi, lue joka päivä, vaikka vain yksi jae päivässä, mutta lue. Aloita Johanneksen evankeliumista. Rukoile, että pääset viinan kirouksesta eroon.
Muista, Jeesus rakastaa sinua.
Sinulla hyvä psykiatri?
Jos etsit rauhaa, se ei löydy itsestäsi. Tänään tuntuu tältä, ja kun iltaan ehdit, se ei kestä.
Tuomasmessu voi antaa fiilareita, mut ei sekään kestä.
Niin kauan kuin 'leikit' parapsykologisten asioiden kanssa, kiusaat itseäsi Jumalalla.
On totta, että hyvä ja paha taistelevat. Ei se ole sinun ongelmasi. Alkoholi itsessään ei ole vahingoksi, mutta se laskee impulssikontrollia, ja saa sinut assosioimaan (=vapauttaa mielleyhtymät) asioita, joita ei aina voi selittää loppuun asti. Psykiatrisi auttaa.
Uskonasioiden harrastelu on petollista, ellei halua antautua Jeesukselle. Saatana on todellinen, eikä lakkaa rääkkäämästä. Sillä on konstinsa. Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika, joka yksin on voittanut kaiken pahan, mikä syyttää ja kietoo. Kaikki psykiatrit eivät tiedä Jeesuksesta, mutta so what. Jos tunnet ihmisen, joka uskoo Jeesukseen, pyydä häntä rukoilemaan puolestasi. (Rukoilen myös.) ;)
Yleensä ajatellaan että on itsestäänselvyys että saadaan synnit anteeksi mutta pitäisi tuntea Raamatun Jumala ennenkuin sanoo mitään, pitäisi olla henkilökohtainen suhde häneen. Jumala ei halua palvelijoita vaan lapsia joista hän voi nauttia ja iloita.
Kuka sinut haluaa: Jeesus haluaa sinut sinä olet hänen hän on luonut sinut ja lunastanut sinut mutta sinä olet langennut ja et ole ottanut häntä vastaan.
Hei Anne!
Elämäntarinassasi on paljon samoja piirteitä kuin omassani.
Kiinnostuin parapsykologiasta 6-7 vuotiaana eli heti sen jälkeen kun olin oppinut lukemaan. Luin paljon näitä kirjoja ja hain aktiivisesti yhteyttä henkimaailmaan, rikoin Raamatun selvää käskyä olla ottamatta yhteyttä tietäjähenkiin ym.
Tästä johtuen jouduin kosketuksiin saatanan henkivaltojen kanssa jotka sitoivat minut enenevässä määrin mm. seksuaaliset perversiot alkoivat kiinnostaa todella voimakkaasti vaikkei edes sukupuolinen kehitys ollut vielä alkanut.
Luin hiljattain päiväkirjaa nuoruusajoilta ja kirjoitin juuri samalla tavoin: "on kuin minussa taistelisi hyvä ja paha, en ymmärrä mitä tapahtuu"
Tulin uskoon 12-13 vuotiaana keskellä pimeää talvista maantietä, tuo varmuus että olen saanut
syntini anteeksi on jäänyt muistoihini pysyvästi yhtenä ihanimmista hetkistä elämässäni.
Tein kuitenkin väärin: luovuin Jeesuksesta.
Seuraavat kymmenisen vuotta olin varjojen maassa:
viinaa,seksuaalista nöyryytystä (josta jäi pysyvät fyysiset arvet),ääniä, syvenevää henkistä rappeutumista jne.jne. Luulin olevani jotenkin uskovainen ihminen ja välillä minulla oli jopa kausia jolloin yritin elää "oikein" ja puhuin Jumalasta muillekin, se ei kuitenkaan kestänyt koska se oli uskonnollisuutta ( olin saanut myös uskonnollisen kasvatuksen) ei USKOA jonka Jumala antaa. Vuosi takaperin ymmärsin viimein etten hallitse omaa elämääni ja minun on saatava apua...lähdin siis etsimään Jeesusta ja kuten jokainen joka etsii löytää, niin minäkin löysin.
HÄN ELÄÄ.
Anne, rukoile Jeesusta. Hän antaa uuden,iankaikkisen elämän johon kuolemalla ei ole valtaa,Hän on riisunut kaikki vallat ja voimat aseista ja saattanut ne häpeään jo parituhatta ajanlaskumme vuotta sitten,hän on tuonut avun minulle ja monelle tuntemalleni ihmiselle jotka menneisyydessään ovat joutuneet vastatusten näiden asioiden kanssa. Hän ELÄÄ ja rakastaa sinua, anna elämäsi Hänelle. Rukoilen puolestasi!