Ongelmani on tämä: Olen liian kiltti, ja yritän aina auttaa kaikkia, ja pelastaa kaikki. Jos jollakulla lähipiiristäni, tai vaikka tuntemattomallakin on ongelmia, minun on pakko puuttua niihin, ja yrittää keinolla millä hyvänsä korjata heidän tilannettaan ja tehdä heille paremman olon.
Tästä seuraa, että menetän jotain itsestäni. Saatan teeskennellä avuliaampaa ja ystävällisempää kuin todellisuudessa olen. En ole oikea "minäni". Kuuntelen loputtomiin muiden huolia ja valituksia vaikka en oikeasti ehkä välittäisi paskaakaan, mutta ellen tekisi näin, minusta tuntuisi suunnattoman pahalta, olisin huono ihminen, ja kamala ystävä, ellen piittaisi.
Teen itsestäni liian helposti marttyyrin.
Mikäli jossain tilanteessa tulen itse loukanneeksi jotakuta ihmistä, asia vaivaa minua suunnattomasti. Tämä johtuu siitä, että olen sitä mieltä että kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään tai kokemaan mielipahaa vuokseni, koska minä olen täysin arvoton olento.
Syytän kaikista negatiivisista sattumuksista ja tilanteista itseäni, kaikki on aina minun vikani, koska kyseessä on minun elämäni, ja minun valintani. Siksi vihaan itseäni jatkuvasti, kun en kykene valitsemaan paremmin, tai auttamaan muita tai itseäni tarpeeksi. En pysty siihen mitä vaadin itseltäni, olen mielestäni heikko ja paha ihminen.
Olen myös syvällä sisimmässäni yksinäinen, koska kukaan ei oikeastaan tunne todellista "minua", ainoastaan ne sadat eri roolit, joita käytän puuttuessani muiden elämään, tai joutuessani ylipäätään sosiaalisiin tilanteisiin.
MITÄ VOIN TEHDÄ lopettaakseni tällaisen ajattelutavan, mistään ei tunnu seuraavan mitään hyvää, ja olen masentunut jo kuudetta kuukautta putkeen.
MITEN tällainen tila ylipäätään luokitellaan, mikä minua vaivaa..? jos olisi jonkinlainen diagnoosi, osaisin ehkä auttaa itseni pois tästä tilanteesta.
Tästä seuraa, että menetän jotain itsestäni. Saatan teeskennellä avuliaampaa ja ystävällisempää kuin todellisuudessa olen. En ole oikea "minäni". Kuuntelen loputtomiin muiden huolia ja valituksia vaikka en oikeasti ehkä välittäisi paskaakaan, mutta ellen tekisi näin, minusta tuntuisi suunnattoman pahalta, olisin huono ihminen, ja kamala ystävä, ellen piittaisi.
Teen itsestäni liian helposti marttyyrin.
Mikäli jossain tilanteessa tulen itse loukanneeksi jotakuta ihmistä, asia vaivaa minua suunnattomasti. Tämä johtuu siitä, että olen sitä mieltä että kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään tai kokemaan mielipahaa vuokseni, koska minä olen täysin arvoton olento.
Syytän kaikista negatiivisista sattumuksista ja tilanteista itseäni, kaikki on aina minun vikani, koska kyseessä on minun elämäni, ja minun valintani. Siksi vihaan itseäni jatkuvasti, kun en kykene valitsemaan paremmin, tai auttamaan muita tai itseäni tarpeeksi. En pysty siihen mitä vaadin itseltäni, olen mielestäni heikko ja paha ihminen.
Olen myös syvällä sisimmässäni yksinäinen, koska kukaan ei oikeastaan tunne todellista "minua", ainoastaan ne sadat eri roolit, joita käytän puuttuessani muiden elämään, tai joutuessani ylipäätään sosiaalisiin tilanteisiin.
MITÄ VOIN TEHDÄ lopettaakseni tällaisen ajattelutavan, mistään ei tunnu seuraavan mitään hyvää, ja olen masentunut jo kuudetta kuukautta putkeen.
MITEN tällainen tila ylipäätään luokitellaan, mikä minua vaivaa..? jos olisi jonkinlainen diagnoosi, osaisin ehkä auttaa itseni pois tästä tilanteesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.