Sisällissotien luonne on karmea. Koska aihe on omakohtainen ja läheinen, aatteet ja sukujen asenteet painolastina, on vaikea tutkia rikosten syvintä olemusta yksinkertaisesti tapana käydä sotaa. Sodan etiikka on yksinkertaista. Sitä ei ole: munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia.
Ei pidä olla naiivi.
Mietitään, kuka aloitti, miksi punaiset suorittivat terroria ja miksi valkoiset alkoivat suorastaan luokkapuhdistuksen ja miksi ei rangaistu jne. Huudetaan laillisuuden perään.
Oli sota.
Miksi hallitus ja presidentti sitten antoivat amnestian? Koska he tiesivät, miksi tapahtui kuten tapahtui.
"Mikään kosto ei silloin olisi saanut tulla kysymykseen vaan ainoastaan pelkkä "laillisuuden" palauttaminen maahan", puhui Korppi alempana ketjussa.
Laillisuus palautettiin täysin tietoisin toimin ja tietoisesti valitulla jyrkkyydellä: ampumalla se henki kuiviin vähäksi aikaa. Punaisuus haluttiin kitkeä juurineen pois.
Olen kuullut molemmilta puolilta mukana olleiden kertomuksia - kaikki sukulaisia. Sisällissodassa murha on metodi. Punainen vaari sanoi, että koston ja kaunan vuoksi rikoksia tehtiin aika vähän verrattuna tietoiseen välttämättömyyteen. Tiedettiin, että kun tullaan jollekin alueelle ja tuon ja tuon napamiehen pää katkaistaan, aloitekyky ja vasta-aktiviteetti alueella loppuu siihen. Pienillä joukoilla liikuttaessa se helpotti valvontaa. Terrori syntyi hallinnan tarpeesta ja se oli osa sodankäyntiä.
Sama toisin päin. Kun valkoiset etenivät esim. Päijänteen länsireunaa, Hans Kalmin porukka eteni todella nopeasti jättäen monta "punaista aluetta" toisensa jälkeen taakseen. Aivan sama juttu: mitään vartiointia ei tarvita: ammutaan pelotteeksi ja tarpeeksi. Kukaan ei saa luulla, että naiset ja lapset olisivat turvassa, jos jotakin kyytemppuja tapahtuu.
Vankileirillä alkoi sodan toinen vaihe: punaisen pään ei pidä nousta. Ajatelkaa sitä miesjoukkoa siellä aidan takana ja vartijoiden määrää. Miten vähän vartijoita! Miksi eivät kävele pois? Pääsisvät, jos haluaisivat kymmenet tuhannet muutaman vartijan yli. Mutta eivät enää lähde mihinkään.
Konekiväärit laulavat montulla.
Tästä on kysymys.
Vaarieni raporttien lisäksi voin kertoa, että ihan samaa olen nähnyt kahdesti, mutta en Suomessa. Enempää en jatka tätä puhetta.
Ei pidä olla naiivi.
Mietitään, kuka aloitti, miksi punaiset suorittivat terroria ja miksi valkoiset alkoivat suorastaan luokkapuhdistuksen ja miksi ei rangaistu jne. Huudetaan laillisuuden perään.
Oli sota.
Miksi hallitus ja presidentti sitten antoivat amnestian? Koska he tiesivät, miksi tapahtui kuten tapahtui.
"Mikään kosto ei silloin olisi saanut tulla kysymykseen vaan ainoastaan pelkkä "laillisuuden" palauttaminen maahan", puhui Korppi alempana ketjussa.
Laillisuus palautettiin täysin tietoisin toimin ja tietoisesti valitulla jyrkkyydellä: ampumalla se henki kuiviin vähäksi aikaa. Punaisuus haluttiin kitkeä juurineen pois.
Olen kuullut molemmilta puolilta mukana olleiden kertomuksia - kaikki sukulaisia. Sisällissodassa murha on metodi. Punainen vaari sanoi, että koston ja kaunan vuoksi rikoksia tehtiin aika vähän verrattuna tietoiseen välttämättömyyteen. Tiedettiin, että kun tullaan jollekin alueelle ja tuon ja tuon napamiehen pää katkaistaan, aloitekyky ja vasta-aktiviteetti alueella loppuu siihen. Pienillä joukoilla liikuttaessa se helpotti valvontaa. Terrori syntyi hallinnan tarpeesta ja se oli osa sodankäyntiä.
Sama toisin päin. Kun valkoiset etenivät esim. Päijänteen länsireunaa, Hans Kalmin porukka eteni todella nopeasti jättäen monta "punaista aluetta" toisensa jälkeen taakseen. Aivan sama juttu: mitään vartiointia ei tarvita: ammutaan pelotteeksi ja tarpeeksi. Kukaan ei saa luulla, että naiset ja lapset olisivat turvassa, jos jotakin kyytemppuja tapahtuu.
Vankileirillä alkoi sodan toinen vaihe: punaisen pään ei pidä nousta. Ajatelkaa sitä miesjoukkoa siellä aidan takana ja vartijoiden määrää. Miten vähän vartijoita! Miksi eivät kävele pois? Pääsisvät, jos haluaisivat kymmenet tuhannet muutaman vartijan yli. Mutta eivät enää lähde mihinkään.
Konekiväärit laulavat montulla.
Tästä on kysymys.
Vaarieni raporttien lisäksi voin kertoa, että ihan samaa olen nähnyt kahdesti, mutta en Suomessa. Enempää en jatka tätä puhetta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tynkäeduskunta ja valtionhoitaja Svinhufvud säätämällä armahduslain, joka koski kaikkia ( myös sinänsä laittomia) toimia järjestyksen palauttamisessa. Suomi ei ollut tasavalta ennen kesää 1919. Sen aikana ei tällaista väkivaltaa tapahtunut.
Näin on.
Terrori ei ollut aikalaisille mielivaltaa, vaan osa sotaa. Terroriksi nämä teot muuttuivat vasta rauhan palattua, kun alkoi sodan jälkipuinti ja keskustelu siitä, kuka oli syyllistynyt "ylilyönteihin," ikään kuin sisällissota voisi olla muuta kuin ylilyöntejä ja julmaa tappamista.
Väitöskirjassaan Marko Tikka - Kenttä-oikeudet (SKS 2004) on osoittanut, että Suomen sisällissodassa kummankin sodan osapuolen sotavoimien päällystöllä oli vastuu terrorista. Armeijoiden takana olevien hallitusten
ja yksilöiden vastuu terrorista on sen sijaan monimutkaisempi asia.
Yhtä käsitystä poikkeusolojen oikeudenkäytöstä ei 1918 ollut, Valkoinen armeija turvautui rankaisutoimissaan - siis teoissa, joita kutsutaan myös valkoiseksi terroriksi - sortovuosina annettuun venäläiseen sotatilalakiin.
Valkoisen armeijan korkeat upseerit olivat pääosin saaneet venäläisen sotilaskoulutuksen ja tunsivat sotatilalain sisällis-sodankäyntiin sopivaksi, jopa tarpeelliseksi. He halusivat turvata armeijan selustan.
Se taas voitiin tehdä, kuten valkoisten ylipäällikkö muistelmissaankin aikanaan totesi, ampumalla vangittujen kapinallisjoukkojen päälliköt ja laskemalla rivimiehet kotiin.
Poliitikot jäivät rintamalinjan kummallakin puolella sodan sivustakatsojiksi, koska niin punakaarti kuin valkoinen armeijakin kävivät sisällissotaa tavalla, jolla se pyrittiin voittamaan. Punainen ja valkoinen terrori olivat
sisällissodan sodankäyntitaktiikkaa.
Olisi myös tärkeä ymmärtää, että valkoisten kenttäoikeudet toteuttivat valkoisen väestön oikeustajun mukaista oikeutta. Punaiset olivat syyllistyneet omaisuuden anastamisiin, tuhotöihin ja raakoihin surmatekoihin, jotka vaativat rangaistusta. Tässä tilanteessa valkoinen yhteisö tuki kenttäoikeuksia, koska se katsoi ne oikeustajunsa kannalta välttämättömiksi.
Ellei näin olisi ollut, olisi jäänyt jäljelle vain täysin summittainen kosto.
Valkoiset uskoivat vakaasti toimivansa rankaisutoimissa lain mukaan. Toiseksi: sisällissodassa kummankin puolen sotavoima syrjäytti poliittisen tahdon.
Punainen terrori kumpusi kylläkin paljon selvemmin alhaalta rivimiehistä kuin valkoinen terrori, joka oli päällystön ylhäältä päin käskyttämää organisoitua toimintaa. Tässä mielessä puhe molemmista terroreista valittuna sodankäyntitapana ja johtavana metodina on harhaanjohtavaa.
Punainen terrori on paljon läheisempää sukua tavanomaiselle rauhanajan henkirikollisuudelle, jota äärimmäiseen ahdinkoon joutuneet ihmiset harjoittavat, kun taas valkoinen terrori täyttää selvästi organisoidun sotarikoksen tuntomerkit. Kansanvaltuuskunta ja punapäälliköt antoivat sodan aikana useita määräyksiä terroria vastaan ja joitain murhamiehiä punaiset jopa itse teloittivat. Valkoisella puolella ei nähty mitään vastaavaa. Se kertoo veritekojen taustojen ja perussyiden huomattavista eroavuuksista osapuolten välillä.
Punaiset tekivät kapinaa. Siinä lähtökohtien ja lopputuloksen ero. Punaisten jälkijättöiset kannattajat eivät vieläkään kykene myöntämään aloittaneensa ja hävinneensä.
Punaiset eivät aloittaneet sitä vuosisataista sortoa, josta kapina oli looginen seuraus. Vielä vähemmän he aloittivat mitään sellaista organisoitua terroria, jollaista valkoinen terrori oli ja joka olisi oikeuttanut valkoisen terrorin.
Valtiopetos ja siihen liittyvä murhaaminen, väkivalta ja uhkailu, on äärimmäisen halveksittava rikos aina ja iankaikkisesti...aamen!
Natsikrikos à la valkoinen terrori on vielä halveksuttavampi.
"Natsi-Saksaan liittymättömässä uutisryhmäkeskustelussa Hitlerin tai natsit ensimmäisenä maininnutta pidetään argumentoinnin hävinneenä osapuolena."
"Godwinin lakia käytetään usein väärin hyväksyttävienkin vertailujen kumoamiseksi."