Veljet ja sisaret Kristuksessa! Te kaikki muistatte varmasti Herramme Jeesuksen suurenmoisen ja koskettavan "jäähyväisrukouksen", joka löytyy Johanneksen evankeliumista. Kun luen näitä keskustelupalstoja, minulle nousee siitä erityisesti mieleen eräs kohta. Se, jossa Herra rukoilee seuraajiensa yhteyttä. Joh. 17:21: "että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt."
Nämä keskustelut kertovat monesti jostain aivan muusta kuin siitä, että me kristityt olemme yhtä. Täällä voi tietysti olla monenlaisia trolleja; kirjoitetaan kristittynä, vaikka ei oikeasti uskotakaan Kristukseen. Mutta tämä ei ole pelkästään näitten keskustelupalstojen ongelma, vaan myös kristillisten seurakuntien ja yhteisöjen ongelma. Syntyy tuhansia eri lahkoja, joitten jäsenet kiistelevät toisten lahkojen kanssa ja jopa keskenään.
Miksi tämä on niin tärkeä asia? Vastaus on tuossa samassa jakeessa: "niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt."
Kuulin erään henkilön liittyneen sen vuoksi jehovan todistajien yhteisöön, ettei hän ollut mistään muualta löytänyt niin suurta keskinäistä rakkautta, välittämistä ja yhteyttä.
Jeesus haluaa levittää seuraajiensa kautta rakkautta tähän maailmaan. Käskyistä suurin kuuluu (Mark. 12:30-31): "ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." Tätä rakkautta me kristityt tarvitsemme, jotta voisimme olla yhtä, ja jotta maailma meidän kauttamme uskoisi. Ja tämän rakkauden meille voi antaa yksin Jumala.
Pyydän kaikkia kristittyjä, jotka lukevat tämän viestin: rukoilkaa, että tämä Jeesuksen oma rukous toteutuisi! Ja mietitään, kuinka hyvin tämä yhteys toimii meidän itse kunkin omalla kohdalla. Tunnustan ettei minun kohdallani toimi läheskään niin hyvin kuin pitäisi.
Nämä keskustelut kertovat monesti jostain aivan muusta kuin siitä, että me kristityt olemme yhtä. Täällä voi tietysti olla monenlaisia trolleja; kirjoitetaan kristittynä, vaikka ei oikeasti uskotakaan Kristukseen. Mutta tämä ei ole pelkästään näitten keskustelupalstojen ongelma, vaan myös kristillisten seurakuntien ja yhteisöjen ongelma. Syntyy tuhansia eri lahkoja, joitten jäsenet kiistelevät toisten lahkojen kanssa ja jopa keskenään.
Miksi tämä on niin tärkeä asia? Vastaus on tuossa samassa jakeessa: "niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt."
Kuulin erään henkilön liittyneen sen vuoksi jehovan todistajien yhteisöön, ettei hän ollut mistään muualta löytänyt niin suurta keskinäistä rakkautta, välittämistä ja yhteyttä.
Jeesus haluaa levittää seuraajiensa kautta rakkautta tähän maailmaan. Käskyistä suurin kuuluu (Mark. 12:30-31): "ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." Tätä rakkautta me kristityt tarvitsemme, jotta voisimme olla yhtä, ja jotta maailma meidän kauttamme uskoisi. Ja tämän rakkauden meille voi antaa yksin Jumala.
Pyydän kaikkia kristittyjä, jotka lukevat tämän viestin: rukoilkaa, että tämä Jeesuksen oma rukous toteutuisi! Ja mietitään, kuinka hyvin tämä yhteys toimii meidän itse kunkin omalla kohdalla. Tunnustan ettei minun kohdallani toimi läheskään niin hyvin kuin pitäisi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei jaksa enempää tällästä hevonpaskaa...
Hevonpaskaa saat lapioitua itsellesi jonkun hevostallin lähettyviltä, ja ainakin ennenvanhaan mummot kävivät sitä itselleen kukkaruukkuun, että kukat kasvaisivat paremmin. Kannaattaa ottaa hyvä astia ja hansikkaat jos olet menossa...!
Kiva, selitit juuri kirkossa käynnin vertauskuvallisesti.
Ei ollut se vertauskuva, mutta jos luulet että kirkossa istuminen on tuollaista, olet kuunnelluthöpöjuttuja joiltakin uskon vastustajilta. Mene ihmeessä itse katsomaan, ettei sinulle jää asiasta vääristynyt käsitys. Oletko ikinä ollut jonku häissä tai rippijuhlissa? Oliko kokemus sinulle noin paha?
Olen käynyt häissä, rippijuhlissa, istunut kirkon penkeillä useammankin kertaa, minua kovasti kismittää että nuo kaikki on jonkun olemattoman herran nimissä, pärjätään me hyvin maailmassa ilman häitä tai jotai saakelin hevonpaska-leiriä.
Toiset ajatteleekin, ettei tarvitse häitä, mutta minä en uskokaan mihinkään hassuun ukkeliin, vaan Jumalaan, joka on henki, ja olen kristinuskovainen. Siis arvostan henkilökohtaisesti kyllä niitä häitä.
Arvostaisin jos sitä ei pidettäisi jonkun satukirjan nimessä
Luet sitä kuitenkin. Ihan mukavaa että vaivaudut lukemaan, vaikka et olekaan samaa mieltä kanssani.
Haluaisitko muuten kertoa, miksi tämä on sinun mielestäsi hevonpaskaa? En pahastu siitä, että ihmiset ilmaisevat mielipiteensä. Minusta olisi vain kiinnostavaa tietää, miksi he ajattelevat niin kuin ajattelevat.
Satukirjoja on vain lastenosastolla, jos näkökyky on hämärtynyt, olisiko aika mennä se testauttamaan? koska jos olet jo kauan ihmetellyt miksi hyllyistä joista luet, löytyy Peppi Pitkätossuja, olet kyllä erehtynyt lastenosastolle...
Olet oikeassa, onhan oikein, että kaikki saavat kuulla kristinuskosta, vaikka vastustajiakin löytyy. Vasta kun ihminen on tullut uskoon, hän ainakin silloin löytää niitä uskonsisaria tai veljiä, joilla on keskinäistä rakkautta. Harmi vain, ettei se yleensä näy maailmalle, ja kaikki eivät sellaisesta mitään edes tiedä. Niin monet uskovat vain sen minkä ovat sattuneet kuulemaan, ja tyytvät sitten siihen, ja uskonvastustajat heittävät vielä lisää vettä myllyyn, kun purkavat tännekkin omaa vihaansa.