Lievästi kehitysvammaisella tyttärelläni oli tänään neuvolakäynti ja neuvola"täti" pyysi, että toisimme hänen sairaalasta saamansa epikriisit näytille neuvolalääkäriä varten. Eilen alkuillasta aloin laittamaan tavaroita valmiiksi aamua varten ja kuinka ollakaan kirjekuorta, jossa epikriisit olivat ei löytynytkään kirjahyllystä. Aloin penkomaan kirjahyllyjä ja muitakin kaappeja ja katsoin myös kaappien takaa, ovatko ne tippuneet lattialle (toisessa kirjahyllyssä takaseinä on vähän huonosti kiinni) ja kirjekuorta ei löytynyt mistään, vaikka kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat oli tutkittu ja rukoiltukin oli jo 3-4 kertaa asian puolesta. Tuli aamu ja tutkin vielä kerran kirjahyllyjä. Ei mitään. Sanoin Jumalalle, että luovutan etsimisen, on jo lähdettävä neuvolaan. Silloin tunsin kehoituksen katsoa ison kirjahyllyn taakse vielä kerran. Sinne ei oikein hyvin päässyt kurkistamaan, mutta katsoin sinne vielä kerran uudestaan, kunhan ensin olin kohotellut sieltä tulevia johtoja... Siellä näkyikin olevan jotakin paperia ja äkkiä otin alalaudan pois kirjahyllystä ja siellähän ne kaivatut paperit olivat. Aikaa neuvolaan lähtöön jäi ruhtinaalliset viisi minuuttia! Kiitos Herralle siitä, että Hän auttoi minua, vaikka jälleen kerran (kasvatuksellisista syistä?) apu tuli viime tipassa, sen jälkeen, kun olin itse jo luovuttanut.
Psalmi 50:15,23: "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden".
Parhain auttaja on Jeesus, ystävää ei parempaa, huolensa kun hälle tuoda rukouksen tietä saa. Usein menettää voi rauhan, turhaa huolta kantaa saa, kun ei avuksensa huuda auttajaansa Jumalaa.
Jos et yksin jaksa kantaa huolias´ ja murheitas´, kerro rukouksen tietä Jumalalle asias´, Ystäväsi muut kun pettää, hän on uskollinen ain´. Hänen yhteydessänsä täyden levon löydät vain.
Psalmi 50:15,23: "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden".
Parhain auttaja on Jeesus, ystävää ei parempaa, huolensa kun hälle tuoda rukouksen tietä saa. Usein menettää voi rauhan, turhaa huolta kantaa saa, kun ei avuksensa huuda auttajaansa Jumalaa.
Jos et yksin jaksa kantaa huolias´ ja murheitas´, kerro rukouksen tietä Jumalalle asias´, Ystäväsi muut kun pettää, hän on uskollinen ain´. Hänen yhteydessänsä täyden levon löydät vain.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hän pitää sinusta ja perheestäsi huolta.
Muistan kerran kun olin menossa tyttöjen kanssa menossa laulamaan iltahartauteen Hopeaniemeen.Minulla oli kitaran kaulanauha hukassa. Iltahartauden alkuun oli 15 min. Tytöt soitteli jo,että etkö jo tule.
Sanoin että laittakaa kädet nyt kyynärpäitä myöten ristiin ja rukoilkaa.
Kun etsin ja rukoilin,ääni sisälläni kysyi:"Muistatko missä eilen soittelit kitaraa?"
Siinä samassa muistin että takapihallahan minä. Kiitin Jeesusta mennessäni hakemaan sitä.Siellähän se oli seinän vieressä se kitaran kaulanauha. Ehdin iltahartauteen. Tästä asunnolta kävelee 5 min. Hoppikseen.
Kyllä Jeesus vastaa rukouksiin.
Monesti muulloinkin minulla on ollut tavaroita hukassa ja snon aina Jeesukselle,että sinä tiedät missä se on,auta minua nyt!
JEESUS tuo aina avun oikeaan aikaan.
Tapaan myös rukoilla vastaavanlaisissa tapauksissa ja aina se auttaa:)
Tässä on todistus eräästä kerrasta, kun minulle tuli kova synnintunto. Kirjoitan siksi, jos se voisi auttaa jotakin lukijaa, ja todistuksena siitä, että Jeesus-nimessä on voima:
Kävi niin, että kun tyttäreni oli pieni, suutuin häneen, kun hän ei totellut. Minulle tuli sen jälkeen niin paha mieli, että ajattelin silloin, että tätä syntiä en saa anteeksi. Hän oli ottanut jugurttipurkin pöydältä ja juoksi sen kanssa, vaikka olin sanonut, että syö se jugurtti siinä pöydän ääressä. Jugurttipurkki tippui häneltä, levisi pitkin lattiaa, hän kompastui siihen ja löi pään.
Olin ollut hänelle vihainen jo siitä, kun hän otti sen purkin. Mutta syytin itseäni siitä, kun hän sitten kaatui, koska ajattelin, että jos olisin ollut rauhallinen, hän ei olisi kaatunut. Kaikki, jotka ovat hoitaneet pikkulapsia, ymmärtävät kyllä, miten se vaatii pitkäpinnaisuutta.
Rukoilin Jumalaa, itkin ja polvillani rukoilin ja rukoilin. Ajattelin, että nyt Jumala hylkää minut! Miehenikin oli silloin kotona kyllä, mutta hän ei varmaan tiennyt missä mennään. Siinä itkiessäni ja rukoillessani sydämeeni tuli yhtäkkiä valtava rauha, ja nämä sanat tulivat mieleeni, aivan kuin minun sisältäni joku olisi ne minulle sanonut:
"Minun ruumiini ja vereni - sinun edestäsi annettu!"
Tämä on vain yksi pieni todistus, mutta todistaa kyllä Jeesuksen anteeksiantamuksesta ja siitä, että Hän ELÄÄ!
Sydämeeni laskeutui taivaan rauha, kaikki itsesyytös oli poissa. Tyttö oli myös lakannut itkemästä ja kaikki oli hyvin.
Pikkulasten äideille tahdon sanoa tämän lohdutuksen: Sinä selviät siitä päivän vain ja hetken kerrallansa:) Minäkin selvisin, sinäkin selviät!
Kaikki omaishoitotyö vaatii tosi pitkää pinnaa. Hattua saa nostaa omaishoitajille!
Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
(Luuk.22:19-20.)
jää katsomaan kasvojansa. Siinä hiljaa himmenee maalliset eessä armon ja kunniansa.
http://www.youtube.com/watch?v=nO4uIyz_d90&feature =related
Kiitos rohkaisun sanoista. Todellakin päivä ja hetki kerrallaan lasten kanssa on mentävä. Meilläkin molemmat lapset ovat kehitysvammaisia, joten haastetta riittää. Hain omaishoitajuutta alkukesällä, mutta en päässyt, koska suuremmissa kaupungeissa vain vaikeavammaisten lasten vanhempi voi päästä omaishoitajaksi. Mutta heillä molemmilla on kohta uusi tutkimusviikko sairaalassa (syyskuun alussa) ja sen jälkeen pääsevät erityisneuvolan asiakkaaksi. Se tulee helpottamaan lasten hoitoa jonkin verran, taloudellisesti ja muutenkin. Mutta, kun Jeesus on elämässä mukana, ei näistä ajallisista asioista tarvitse ottaa turhaa stressiä. Uskon, että tämän elämän jälkeen saan nähdä lapseni terveenä Jumalan valtakunnassa. Kiitos Jeesukselle!
Olen etsinyt ja etsinyt, löytämättä, vasta kun olen hädissäni kääntynyt Jeesuksen puoleen, on apu löytynyt.
Samoin me etsimme ehkä pelastustakin omin voimin, mutta kun myönnämme heikkoutemme ja käännymme Jeesuksen puoleen avuttomina ja kaiken menettäneinä, Hän ottaa meidät syliinsä ja kantaa päivän matkan kerrallaan.
Siunausta elämääsi Stork ja Jumala antakoon sinulle voimia lapsesi(lastesi?) kanssa. Lapset ovat Herran lahja ja jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Uskon ja toivon, että tulet vielä saamaan paljon iloa tyttärestäsi.
ja neuvonantaja.
Kerran olin antamassa eräälle ihmiselle sataa markkaa, oli vielä markka aika ja tiesin, että minulla on lomsassa sen verran rahaa, mutta ei löytynyt silloin, kun olisin sen avun halunnut antaa. Ei vaikka kuinka katsoin moneen kertaan lomsani. Ihmettelin, että mihin se raha on hävinnyt ja pahoittelin tälle avuntarpeessa olevalle, että näyttää siltä, että ei ole käteistä tähän tilanteeseen.
Heti, kun tämän avun tarpeessa olevan ja minun tiet erosivat sain vaikutuksen katsoa lomsaan ja raha oli aivan selvästi näkyvillä.
Kerroin tästä asiasta myöhemmin tälle avun tarpeessa olevalle ja hän alkoi kiittämään Jeesusta ja kertoi miksi tätä rahaa ei ollut saanut hänelle antaa, mutta en voi sitä tässä alkaa kertomaan.
Ihmeellinen neuvonantaja, joka pitää huolen myös meidän anneistamme, että osaamme antaa apumme oikeaan aikaan ja oikeaan osoitteeseen.