en tiedä miksi tämän kirjoitan tänne
mutta ehkä tällä on jollekin jotain annettavaa
joten eilen illalla tapahtui seuraavaa:
minä menin nukkumaan ja rajalla- uneen vaipuessani
tunsin kädet käsissäni!!!! havahduin ja ajattelini " että kuka tai mikä on tämä?"
tiesin heti että mieheni se ei ole -kuulin hänen raskaan hengityksensä
en avannut silmiäni mutta silti näin luomieniläpi valoseinän
kädet pitivät kiinni käsistäni ja luovuttivat puhdasta rakkautta
tämän kesto oli noin (vaikea arvioida) parisenminuuttia
sitten ne liukenivat pois
minä huusin ajatuksissani että vie minut sinne kotiin -tule takaisin!!!!
ja tämän jälkeen en saanut unta pitkään aikaan vaan odotin "käsiä" takaisin
mutta ei niitä tullut , jäi vain onnellinen ja kaipaava olotila :-)
nämä kädet olivat niin todelliset kuin olla vain voi ja niiden kämmenpuoli otti
kiinni käsieni selkäpuolelta ja ne viestivät jotain -ainakin rakkautta -mutta myös jotain niin tuttua -vaan en tiedä mitä se on -outo fiilis ?!
jos olisin vielä kristinuskoinen sanoisin että se oli jeesus
joillekkin se olisi voinut olla enkeli
minä koen että se oli rakkaus ja minulle tuttu enkä luokittele sitä sen enempää
rajan takaa tuo kosketusviesti tuli ;-)
mutta mitä mieltä te olette?!
mutta ehkä tällä on jollekin jotain annettavaa
joten eilen illalla tapahtui seuraavaa:
minä menin nukkumaan ja rajalla- uneen vaipuessani
tunsin kädet käsissäni!!!! havahduin ja ajattelini " että kuka tai mikä on tämä?"
tiesin heti että mieheni se ei ole -kuulin hänen raskaan hengityksensä
en avannut silmiäni mutta silti näin luomieniläpi valoseinän
kädet pitivät kiinni käsistäni ja luovuttivat puhdasta rakkautta
tämän kesto oli noin (vaikea arvioida) parisenminuuttia
sitten ne liukenivat pois
minä huusin ajatuksissani että vie minut sinne kotiin -tule takaisin!!!!
ja tämän jälkeen en saanut unta pitkään aikaan vaan odotin "käsiä" takaisin
mutta ei niitä tullut , jäi vain onnellinen ja kaipaava olotila :-)
nämä kädet olivat niin todelliset kuin olla vain voi ja niiden kämmenpuoli otti
kiinni käsieni selkäpuolelta ja ne viestivät jotain -ainakin rakkautta -mutta myös jotain niin tuttua -vaan en tiedä mitä se on -outo fiilis ?!
jos olisin vielä kristinuskoinen sanoisin että se oli jeesus
joillekkin se olisi voinut olla enkeli
minä koen että se oli rakkaus ja minulle tuttu enkä luokittele sitä sen enempää
rajan takaa tuo kosketusviesti tuli ;-)
mutta mitä mieltä te olette?!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Rakkaus. :-)
Tiedän tunteen.
ja terveisiä sinulle Porista
(olin jazzeissa) kyllä se on kaunis kaupunki näin kesällä!
tiesitkö että Santana on "meikäläisiä" hän puhuu
konserteisaan mm.siitä että me olemme valoa ;-)
täältä löytyy hänen suosittelemat kirjat
http://www.santana.com/frameset.html
tulinpa vain iloiseksi hänen puheistaan konsertissa
minä kun pidän Santanan kitaran soundista
se soi niin puhtaasti -siinä on sielua ja valoa
ja siten vielä hänellä on samankaltainen näkemys asioista :-) yes!!!
tässä yksi kauneimmista
http://www.youtube.com/watch?v=weoGpyvIqP8
Minäkin pidän Santanasta. Minulla on Black Magic Woman jonka sain synttärilahjaksi joskus 70-luvulla kavereiltani Porissa. Itse asuin jo silloin Ruotsissa.
Ja Porin jazzeilla en ole ollut aikoihin. :-( Nyt tuli ihan kaiho olo.
Isoisälläni (äidin isä jota kutsuin pappaksi) ja minulla oli tapana käydä Kirjurinluodossa joskus 60-luvulla. Se oli ihan erilainen paikka siihen aikaan, ei niin hoidettu, mutta niin ihana.
Emmekä tänä vuonnakaan ehtineet Suomeen. Hm!
Kiitos videosta, se on tosiaan kaunis. :-)
On Yksi ja muuttumaton, kaikkeuden täyttävä ja tosi.
Joku sukulainen kävi moikkamassa rajan takaa?
hyvin voinut olla isäni
mutta kun eivät ne kädet tuntuneet isän käsiltä
en saa otetta ,käsistä, hahaa eikun ko. asiasta
isäni olisi ilmaissut itseään toisin -hänet tuntien
olisi pitänyt esiintyä jotain humorillista
Unessa tai unen rajamailla eroaa minulla hieman tavallisesta fyysisestä kosketuksesta.
Ajattelin tänään iltapäivällä kysyä sinulta tästä kosketuksen tunnon erilaisuudesta, joka on senkaltainen minulla kuin jos hieman "puutuneella" kädellä koskettaa.
Aina näin ei ole.
Heh. joskus kohtasin ihmishahmon jota en oikein kunnolla nähnyt kun oli hämärää, ensin epäröin lähestyä mutta hahmo oli rauhoittavan ja turvallisen tuntuinen.
Niinpä menin lähemmäksi ja lähemmäksi sitten olin aivan lähellä vastakkain ja liikahdin vielä eteenpäin. "Menin hahmoon" tai hahmo sulautui minuun Minulle tuli tavattoman hyvä olo, hahmo katosi ja olin yksin mutta hyvänolontunteen tai tunnon muistan edelleen.
Ei ole helppo kirjoittaa kirjaimilla sitä mitä on todella nähnyt tai tuntenut.
kun kädet olivat/tuntuivat "lihallisilta"
siis aivan oikeilta ???
Tuo tuntu mitä kuvailit on myös tuttua minulle (hieman "puutuneella") kun valohahmo on silittänyt poskeani
Kokemuksesi sulautumisesta taitaa olla samaan sarjaan kuuluvaa kuin tämä käsikokemus
-visio on vain hieman eri ;-)
siis ei todellakaan ole helppoa pyrkiä sanoin selittämään näitä kokemuksia ja tuntoja mitä tähän liittyy
muuta muutenhan ne eivät tule julki jollei yritä
meidän on vain hyväksyttävä tämä vailinaisuus
kirjan nimeltä sielun matka,on hyvinkin mahdollista että siellä meidän unimaailmassamme ne kaikki vainajatkin ovat,keskustelemme heidänkanssaan ehkä joka yö muistamatta tapahtumista kuitenkaan juuri mitään.Paitsi joskus
Ja sinä uskot ja otat todesta kaiken mitä joku kirjaansa on kirjoittanut.
niinkään, sanoin että on mahdollista.
Hauska lukea hullujen juttuja..........
Millä perustella mitätöit toisen henkilön kokemusket ja leimaat ne hullujen jutuksi?
kun ne selvästi on hullujen juttuja
myös viisautta ;-)
en ymmärrä viestiäsi
oikeuttaako hulluksi nimittely sinusta
asian ignorointiin?!
jos näin on ?!
niin kovin yksinkertainen on päätelmäsi
jonka teet aloitukseni suhteen
mutta sinulla on sinun ajatuksesi
niin miksi yleensä vastaan tähän!
on se että ns. hullut eli psyykksisesti sairaat eivät ole ihmisinä sen alempi arvoisia kuin muut
joten hullu-sanan käyttö haukkumismielessä on ala-arvoista ja osoittaa kirjoittajan
mielenmaailman jonkin asteisen vinoutuman
Jos luet tai kuulet jotain joka ei sovi siihen, mitä sinä tiedät tai luulet tietäväsi, niin sen täytyy olla "hullujen juttuja"?
Paukapäät hiljaa.
Jos sinulla on ONGELMIA käsittää jotain, minkä muut käsittää ei se tarkoita että ne muut olisivat hulluja. Se tarkoittaa sitä että sinä olet kaitakatseinen (=skeptikko).
Kuolleet ei aivan varmasti pysty ottamaan yhteyttä keneenkään, ei eläviin eikä kuolleisiin.
jos sinä et sitä usko
ole uskomatta ;-)
ei sen ole niin väliä
minä en aloituksessani väittänytkäään ensisijaisesti käsien olevan kuolleen sielun
siis kenen (tai minkä) olivat kädet?!
ja kyllä olomuotonsa muuttaneiden kanssa pystyy kommunikoimaan
(ihmisen kuollessa sielu irtautuu ruumiista ja siihen sisältyvästä persoonallisuudesta -mutta sielu jää ja on elävä)
minä olen niin tehnyt
Lopetetaan harhaluulot, kuolleisiin voi ottaa yhteyttä ja ne voi ottaa yhteyttä meihin eläviin.
Kokemusta on.
laiturilla ja katselin itseäni, fyysinen ruumiini oli selällään vedessä noin puolimetriä vedenpinnan alla (vettä paikalla noin 3 metriä).
Siis MINÄ katsoin ITSEÄNI.
Minä katsoin hukkuvaa 4 vuotiasta poikaa.
Ja Itseäni joka seisoi laiturilla.
Vaan eipä hätää tuli joku mies polvistui laiturille otti jalastani kiinni ja veti ylös.
Ja täällä ollaan.
Yritän nyt vielä tarkentaa.
Fyysinen vedessä.
Itse/sielu laiturilla.
Minuus/henki katselee kauempaa sielua.
MINÄ VAIN ON.
Huh,
Ja minä heräämässä eräänä aamuna siihen, että palaan kehooni. Ennen kehooni paluuta, tiedostin kaiken.. huoneeni..olin kaikki. :) Tämä tapahtui v. 2002 tai v.2003
Heippa, ei muuta.
Halaus...
.. samoin ja suukkokin poskelle :-*
Olen kokenut melkein samanlaisen v.2000, mutta kädet olivat pääni päällä herätessäni aamulla. Olin vuoteessani yksin, joten ihmisen kädet ne eivät olleet. En jäänyt pohtimaan asiaa sen pidempään. Elämäni muuttui tuolloin radikaalisti!
Arvelen, että niin käy sinullekin. :)
niin tervetuloa vain muutokset :-)
jippiii!!
oli kiva "kuulla" että muillakin on samankaltaisia kokemuksia
kunhan ihmiset vain enemmän uskaltaisivat kertoa näistä jutuista niin näitä ei koettaisi niin outoina.
Ehkä niistä ei tarvitsekaan kertoa kenellekään. Tapahtuneet ovat kuitenkin niin henk.koht., ettei kaikki halua puhua niistä. Eikä tarvitsekaan. Minulla on motto: voit puhua asiasta tai olla hiljaa. Kumpikin on sallittua.
Miksi sinun mielestäsi tämänkaltaisista pitäisi puhua enemmän? Muukin syy kuin se, ettei niitä koettaisi outoina.
Mielestäni itselleni tapahtuneet asiat eivät ole outoja, ne vaan tapahtuvat. Jos laitan tapahtumalle leimaksi "outo", se on negatiivinen. Jos laitan sille leimaksi "jännittävä", niin se kuulostaa positiiviselta. Tapahtumat vain tapahtuvat, me laitamme niille erilaisia leimoja. Miksi tapahtumia pitäisi arvottaa? Nehän tulevat ja menevät.. ja taas tulee uusi tapahtuma.. ja taas.. ja taas.. Ne vaan tapahtuvat.
peräänkuulutan tälläkin saralla -siksi :-)
nimenomaan se että ne koetaa "outoina asioina" (siis en minä)ja jopa kielletään
tyyliin "uskottelet vain"
tuovat sen negatiivisuuden tämänkaltaisiin asioihin
Kyllä asioita tapahtuu -mutta miksi??!!
aina on syy miksi jokin tapahtuu
ja totta se mitä kirjoitit että nämä ovat henk.koht. asioita ja kukin päättäköön mitä haluaa kertoa
"Miksi tapahtumia pitäisi arvottaa"
kyllä mielestäni tapahtumia voidaan arvottaa
ja sekin on henkilökohtaista kuka arvottaa mitäkin
mikä on tärkeää itselle ei ole sitä toiselle
niinkuim nyt tämäkin asia ;-)
minä haluaisin että ihmiset puhuisivat näistä enemmän jotta "outousleima" häviäisi
ja sinä kyseenalaistat sen
kaikki se on ok :-)
Syy miksi näitä tapahtuu, on kasvaminen rakastamaan. Ei siinä varmaan sen ihmeempää syytä ole. Kun kohtaan toisen ihmisen, jolla on erilainen uskomusmaailma kuin minulla, kysymys kuuluu: mitä teen? Miten kohtaan tuon toisen, jolla saattaa omasta mielestäni olla "kummallinen ajattelutapa"? Jääkö kohtaamisesta sellainen olo, että "olipa mielenkiintoista" vai "voi p....le mikä vouhottaja" tai jotain muuta. Se, millainen "fiilis" jää kohtaamisesta on melko hyvä mittari siitä mitä on tapahtunut. Omat "fiiliksensä" kyllä tietää tarkalleen, mutta ei toisen. Olen törmännyt täällä sellaiseen ilmiöön, että toinen kirjoittaja siirtää tunteensa minun tunteiksi: esim. olen kirjoittanut rauhallisella mielellä ajatuksiani ja joku vastaa, että "oletpa töykeä ja egoistinen". Mieleeni tulee välittömästi, että omia tunteitaan ja piirteitään siinä juuri luetteli. Ihminenhän tunnistaa omat tunteensa heti, muttei voi tietää toisen tunteista mitään ellei kysy. Täällä ihmiset siirtävät omia tunteitaan minuun, mutta en ole moksiskaan ja sekös "riemastuttaa".
paitsi minun täytyy kyllä itsestäni sanoa se että en aina tiedä tai tunnista omia tunteitani!!!
se vie joskus pitkänkin ajan
kun mietin jotain asiaa "tunteettomasti" ikäänkuin matemaattisesti ja kirjoitan siitä
ja sitten hölmistyn kun saan jonkin negatiivisen tunnelatausryöpyn kohdistuen kirjoittamaani
myönnän kyllä sen että itseltänikin joskus palaa pinna ja anna takaisin jos siltä tuntuu
hölmöä eikä niin viisasta mutta...joskus lapsettaa
ja ei sen väliä
olisi hyvä olla armollinen itselleen -eikö?
Niinkin sen voi ilmaista.
Niin, armollinen itselle ja toisille. Kun oppii tunnistamaan pikkuhiljaa ajatuksiaan ja tunteitaan, oppii tietämään mistä asioista koostuu kokonaisuutena. Ja oppimista/ löytämistä on vieläkin.
Kun tunnistan esim. häpeän, niin tiedän, että se vei lapsuuteeni saakka. Käyn asian läpi ja annan anteeksi sekä itselleni että asiaan liittyneille aikuisille. Anteeksiantaminen ja -saaminen on tärkeää. Siten olen oppinut olemaan joustavampi kuin ennen. Häpeä muuttuukin rohkeudeksi olla oma itsensä, ei piilottele itseään enää, vaan on saanut luvan olla olemassa ja näkyvä. Moni suomalainen on häpeän lapsi, kuten Ben Malinen kirjoittaa kirjassaan Häpeän monet kasvot.
Tunteita on valtava määrä. Eräässä tilaisuudessa puhuja kertoi kirjasta, jonka takaosaan oli kirjattu tunteiden nimikkeet. Hän sanoi, muistaakseni, että tunteita on parisen sataa. Nyt en muista edes enää kirjan nimeä, koska siitä on yli 2 vuotta aikaa, kun kuulin asiasta. En ole lukenut ko. kirjaa, mutta voisi olla mielenkiintoinen.
Kun tunteensa on nimennyt ja oppii sen vastaisuudessakin tunnistamaan, ei enää kiinnitä siihen niin huomiota. Yleensähän kyse on negatiivisesta tunteesta. Tunteen saa aikaiseksi ajatus, joka on negatiivinen. Eli negatiivinen ajatus, negatiivinen tunne.
Jos joku syyttää minua egoistiseksi, niin ajatus ei ole minun vaan sanojan. On hyvä erottaa omat ajatukset toisten ajatuksista ja omat tunteensa toisten tunteista. Yleensä lapsi, joka ei ole vielä eriytynyt omaksi itsekseen, samastuu vanhempaansa luullen, että he ovat yksi ja sama ihminen. Näinhän ei ole, vaan lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen.
Monet eivät täällä foorumissa näytä ymmärtävän tätä erillisyyttä, että olemme eri ihmisiä, joilla on omat ajatuksensa ja tunteensa.
Täällä näyttää siltä, että moni samastuu kirjoittajaan niin voimakkaasti, että luulee kirjoittajan ajatuksia omiksi. Ja kun osaa erottaa itsensä muista, saa ryöpyn niskaansa.
Siis haasteena on erottaa itsensä toisista.
Aivan, moksiskaan. Tiedän nimittäin sen, etteivät ihmiset tunne minua vielä, joten he ymmärtävät minut automaattisesti väärin ja suoltavat sellaista tekstiä niskaani, ettei mitään määrää. Tiedän, että heidän elämänsä on tuonut heille sen ymmärryksen, mikä heillä on tällä hetkellä ja sehän on erilainen kuin minun.
Miksi siis väitellä omista henk.koht. käsityksistä? Siitähän tulee tappelu, koska käytämme sanoja eri tavoilla. Vaikka kirjoittaisin mitä ja selittäisin asiaani, se ymmärretään väärin ja eri tavalla kuin minä sen ymmärrän. Vaikka sanat ovat yhteiset, ymmärrys on eri.
Se, että kirjoittaa ajatuksiaan tarkoittaa vain sitä, että kirjoittaa niistä. Se, mikä tunne niistä kenellekin tulee, on hänen omansa, ei minun, sillä minä kirjoitan yleensä rauha sisimmässäni, koska tiedän mitä ihmisessä on.
Joskus olen herännyt keskellä yötä siihen tunteeseen että joku pitää minusta niin lujaa kiinni etten voi liikkua ollenkaan. Olen täysin valveilla ja tilanne on pelottava. Minun kohdallani se on ollut ihan luonnollista unihalvausta.
olen kokenut sen
ja tämä ei ole sitä samaa
eli ei selittyne sillä
Eräänä iltana ennen nukahtamista ilmestyi eteeni
Kaksi hahmoa jotka painoivat minut sänkyyn niin etten voinut liikahtaakaan.
Nämä hahmot eivät olleet "hyviä" vaan aistin pahuuden. (Tunnen pahuuden tason)siitä joskus toiste.
Hahmot siis lamauttivat minut täydellisesti, näin jälkeenpäin tuntuu siltä etten voinut hengittääkään, ainoastaan voin ajatella ja tuntea.
Pelkoa tunsin ensin mutta en mitään suurenpaa hätääntymistä vaan ajattelin kuinkahan näistä vapaaksi pääsen.
Mitään rukouksia en silloin osannut, mieleen tuli Kristus. Niinpä pyysin yksinkertaisesti:
Kristus auta minua nyt.
Hahmot häipyivät, enkä samoja ole sen jälkeen nähnyt. Unihalvauksen olen nähnyt täällä mainittavan mutta en sellaisesta ole koskaan lukenut enkä kuullut.Täytyypä ottaa selvää.