Seuraavaa asiaa sivuttiin äskettäin tämän portaalin kielipalstalla, ilman että siihen olisi tullut selvyyttä:
Kristillisdemokraattien puheenjohtajana toimii Pohjanmaan ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta kotoisin oleva Bjarne Kallis. Suomalaiseen korvaan hänen sukunimensä Kallis kuulostaa adjektiivilta "kallis", ts. halvan tai huokean vastakohdalta. Kalliksen äidinkieli on kuitenkin ymmärtääkseni ruotsi. Hänen sukunimensä lienee siksi käsitettävä tältä pohjalta: "kall" = kylmä ja "is" = jää.
En muista kuulleeni nimeä lausuttavan ruotsalaisvoittoisesti ja merkitystä korostavasti, ts. siten, että alkuosa "Kall" ja loppuosa "is" lausutaan hieman erillään ja loppuosan i saa myös hieman painoa ja pitenee.
On tuttua, että suomenkielisiä erisnimiä taivutetaan usein toisin kuin vastaavia yleiskielen sanoja. Jos nimi Kallis tulisi suomenkielisestä adjektiivista "kallis", olisivat nyt käytössä olevat taivutusmuodot "Kalliksen", "Kallikselle" jne. aivan ymmärrettäviä. Kun nimi kuitenkin on ruotsalaisperäinen, kehottaisi minun (täysin suomalaisperäinen) kielitajuni taivuttamaan sitä suomeksi "Kallisin", "Kallisille" jne.
Voisiko joku tietäväinen valaista minulle, miten nykyiseen taivutuskäytäntöön oikein on päädytty?
Kristillisdemokraattien puheenjohtajana toimii Pohjanmaan ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta kotoisin oleva Bjarne Kallis. Suomalaiseen korvaan hänen sukunimensä Kallis kuulostaa adjektiivilta "kallis", ts. halvan tai huokean vastakohdalta. Kalliksen äidinkieli on kuitenkin ymmärtääkseni ruotsi. Hänen sukunimensä lienee siksi käsitettävä tältä pohjalta: "kall" = kylmä ja "is" = jää.
En muista kuulleeni nimeä lausuttavan ruotsalaisvoittoisesti ja merkitystä korostavasti, ts. siten, että alkuosa "Kall" ja loppuosa "is" lausutaan hieman erillään ja loppuosan i saa myös hieman painoa ja pitenee.
On tuttua, että suomenkielisiä erisnimiä taivutetaan usein toisin kuin vastaavia yleiskielen sanoja. Jos nimi Kallis tulisi suomenkielisestä adjektiivista "kallis", olisivat nyt käytössä olevat taivutusmuodot "Kalliksen", "Kallikselle" jne. aivan ymmärrettäviä. Kun nimi kuitenkin on ruotsalaisperäinen, kehottaisi minun (täysin suomalaisperäinen) kielitajuni taivuttamaan sitä suomeksi "Kallisin", "Kallisille" jne.
Voisiko joku tietäväinen valaista minulle, miten nykyiseen taivutuskäytäntöön oikein on päädytty?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Bjarne Kalliksen nimi on todellakin ruotsinkielinen, mutta se ei tarkoita mitään "kylmää jäätä".
Nimen pohjana on ennemmin erisnimi Kalli genetiivipääte s. Kalli on vanha Karl-nimisten miesten kutsumanimi, nykyisin Kalle on sen syrjäyttänyt. Miehen etunimestä ja siihen liitetystä genetiivipäätteestä muodostetut talonnimet ovat Pohjanmaan ruotsinkielisellä alueella melko yleisiä. Jotkut sukunimet on muodostettu samaan tapaan ammattinimikkeestä ja genetiivin ässästä.
Tuonkaltaisille sukunimille on aivan looginen selitys. Länsi-Suomessahan ei ollut käytössä sukunimiä ennen viime vuosisataa, vaan niiden sijasta käytettiin talon eli tilan nimiä. Talot nimettiin asiakirjoihin joskus 1500-luvun lopulta alkaen vaikkapa paikallisen veronkantajan tai kirkkoherran toimesta erilaisin perustein, muun muassa silloisen isännän etunimen tai ammatin pohjalta.
Näin ollen suomenkielisiin pitäjiin syntyi talonnimiä Kallela, Simola, Heikkilä, Seppälä, Lukkarila jne., ruotsinkielisiin pitäjiin talonnimiä Kallis (gård), Simons (gård), Henriks (gård), Smeds (hus), Klockars (hus).
Sitä en osaa sanoa, onko tuolta pohjalta muodostettu nimi Kallis oikeampaa taivuttaa suomeksi "Kalliksen" tai "Kallisin". Arvelisin, että molemmat tavat ovat yhtä oikeita. Mutta yhdestä asiasta olen varma: nimittäin jos se tulisi suomenkielisestä adjektiivista "kallis", silloin oikea taivutusmuoto olisi "Kalliin". :-)