Helluntailaiset

skeidaa kuin kaikki muukin hömppä.

En uskovaisuusaikoinakaan digannut hellareista, vaikka kirkkoon kuuluin. Kokoukset ovat saarnojen ulkopuolella yhtä sekamelskaa. Kielilläpuhuminen on täyttä siansaksaaa, ihmiset huutelee ja luulevat joukkohurmoksen olevan jumalallista. Sitten ne raiskaa lasten mielet. Sytytän ainakin kerran elämäni aikana helluntaikirkon tuleen.

mutta olen saanut sellaisen käsityksen että siellä on jotain hurmosta ilmassa. Eikös ne oli kovin nauravaista sakkia?

Luin muuten Hymystä artikkelin lestadiolaisista otsikolla: "Suviseurojen toiset kasvot. Lähikauppa tyhjenee oluesta ja kortsuista!"

Alkollakin on kuulemma vuoden vilkkaimmat päivät.

Täysin samaan kastiin menee kaikkien muidenkin lahkojen kanssa.

Ennen kuin sanon itse helluntailaisuudesta mitään, niin naapureinani asui vuosikausia hellariperhe. Mukavia ihmisiä, heistä ei koskaan ollut mitään haittaa, eivätkä he koskaan tuputtaneet uskon asioita (mitä nyt heidän ala-asteikäinen poikansa tivasi meiltä silloin myös lapsilta uskommeko Jeesukseen ja miten joudumme helvettiin jos emme usko).

Mutta sitten itse oppiin, miksi pidän sitä vaarallisimmasta päästä kristinuskon suuntauksista:
1) Naisilla ei ole mitään asiaa seurakuntien johtoon päättämään yhteisistä asioista. Perinteinen näkemys, jonka mukaan mies on perheen pää ja nainen alamainen.
2) Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen erittäin kielteinen, jopa passiivis-aggressiivinen.
3) Kymmenyksien keräys seurakuntalaisilta, on aina vaarallista kun raha ja uskonto sotketaan keskenään.
4) Irrationaalinen hurmos "tupailtamissa" ->joukkopsykoosi ei ole hyvä juttu.
5) Soraäänet ja toisinajattelijat vaiennetaan äkkiä.
6) Raamatun fundamentalistinen tulkinta mm. luomisopin kannalta, aiheuttaa vakavaa paranoiaa tiedemaailman suhteen.
7) Jotkus ko. suuntauksen jäsenistä uskovat ihan tosissaan kaikenmaailman riivaajahenkiin ja demoneihin, mikä on hirvittävän kätevä henkisen väkivallan muoto.
8) Kielteinen suhtautuminen aborttiin, rikkoo räikeästi lasten ehkä tärkeintä oikeutta, syntyä toivottuna lapsena, josta on edellytykset huolehtia.
9) Esiaviollisen seksin demonisointi. Seksuaalisuus on osa ihmisen hyvinvointia, on erittäin kyseenalaista leimata ihmisen perustarve saastaiseksi, jos tätä tarvetta ei toteuta tietyn kaavan mukaan.