Edwin Linkomies, Vaikea aika, s.86:
"Jos näet Suomi olisi tahtonut säilyttää rauhan, olisi ollut luonnollista, että ennen kuin ryhdyttiin toteamaan sodan syttyminen, olisi käännytty Neuvostoliiton hallituksen puoleen tiedustelemalla sen tarkoituksia. Sellaiseen tiedusteluun ei kuitenkaan ryhdytty, eikä Moskovan-lähettiläämme ministeri Hynnisen sähkösanomaan, johon sisältyi Suomen asennetta koskeva Molotovin kysymys, lähetetty minkäänlaista vastausta, vaan päinvastoin kiirehdittiin eduskunnalle tiedottamaan sodan syttyneen. Hallitukselle oli siis tärkeää mahdollisimman nopeasti käyttää hyväkseen Neuvostoliiton ilmavoimien toimittamia pommituksia muodollisen sodanjulistuksen antamiseen. Myöhemmin ilmeni, että hallituksen tarkoituksena vielä 25. päivänä aamulla oli ollut antaa eduskunnalle tiedonanto, jossa ei olisi tehty viimeistä johtopäätöstä sodasta, mutta päivän kuluessa suunnitelma oli muuttunut. Mielestäni tätä ei voi selittää muulla tavoin kuin että saatuaan Hynnisen sähkeen hallitus - tai paremminkin sanoen sen sisärengas - alkoi pelätä etteivät venäläiset ehkä jatkaisikaan sotatoimiaan. Vieläpä olisi ollut mahdollista, että jos olisi ryhdytty diplomaattiseen ajatustenvaihtoon, olisi voinut syntyä tilanne, jossa Suomi ei olisi enää saanut tilaisuutta työntää syytä suhteiden katkeamisesta Neuvostoliitolle. On siis historiallisen totuuden nimessä todettava, että Suomen hallitus tahtoi sodan syttymistä."
Linkomies oli siis tämän palstan kriteerien mukaan änkyrästalinisti.
"Jos näet Suomi olisi tahtonut säilyttää rauhan, olisi ollut luonnollista, että ennen kuin ryhdyttiin toteamaan sodan syttyminen, olisi käännytty Neuvostoliiton hallituksen puoleen tiedustelemalla sen tarkoituksia. Sellaiseen tiedusteluun ei kuitenkaan ryhdytty, eikä Moskovan-lähettiläämme ministeri Hynnisen sähkösanomaan, johon sisältyi Suomen asennetta koskeva Molotovin kysymys, lähetetty minkäänlaista vastausta, vaan päinvastoin kiirehdittiin eduskunnalle tiedottamaan sodan syttyneen. Hallitukselle oli siis tärkeää mahdollisimman nopeasti käyttää hyväkseen Neuvostoliiton ilmavoimien toimittamia pommituksia muodollisen sodanjulistuksen antamiseen. Myöhemmin ilmeni, että hallituksen tarkoituksena vielä 25. päivänä aamulla oli ollut antaa eduskunnalle tiedonanto, jossa ei olisi tehty viimeistä johtopäätöstä sodasta, mutta päivän kuluessa suunnitelma oli muuttunut. Mielestäni tätä ei voi selittää muulla tavoin kuin että saatuaan Hynnisen sähkeen hallitus - tai paremminkin sanoen sen sisärengas - alkoi pelätä etteivät venäläiset ehkä jatkaisikaan sotatoimiaan. Vieläpä olisi ollut mahdollista, että jos olisi ryhdytty diplomaattiseen ajatustenvaihtoon, olisi voinut syntyä tilanne, jossa Suomi ei olisi enää saanut tilaisuutta työntää syytä suhteiden katkeamisesta Neuvostoliitolle. On siis historiallisen totuuden nimessä todettava, että Suomen hallitus tahtoi sodan syttymistä."
Linkomies oli siis tämän palstan kriteerien mukaan änkyrästalinisti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näinhän se varmaan oli ...
Oli täysin selvää, että mikäli Suomi halusi Talvisodassa menettämänsä alueet takaisin, niin varminta oli ottaa ne itse ensin haltuun, jolloin mikään muu valtio ei voisi niitä ottaa haltuunsa.
Kun kerran N-liitto oli aloittanut sotatoimet, niin miksi hukata hyvä tilaisuus.
Saksan tappio sodassa selvisi vasta myöhemmin, se että Saksa tuhoutuu täysin, taisi olla monelle yllätys, valtaosa ilmeisesti kuvitteli että tulee jonkunlainen rauhanfoorumi, missä sitten asiat sovitaan uudestaan ...
Tätä foorumia tai konferenssia silmälläpitäen, oli tärkeää ottaa omat alueet haltuun, silloin kun siihen oli tilaisuus.
Kun tätä foorumia ei sitten tarvittu, vaan Saksa sortui liittoutuneiden edessä, niin Suomikin irtautui sodasta, varsin lievin tappioin.
"Kun kerran N-liitto oli aloittanut sotatoimet, niin miksi hukata hyvä tilaisuus. "
Neuvostoliitto tosiaan suoritti 25. päivä vihdoin sotatoimen, josta saatiin riittävä tekosyy sodan julistukselle. Todellisuudessahan Suomi oli edustajiensa suulla jo keväällä Saksan kanssa käydyissä neuvotteluissa esittänyt toivovansa, että Saksan toimet Suomen alueelta käsin provosoisivat Neuvostoliiton hyökkäämään. Tästä on tallessa ikävä maininta näiden sotilasneuvottelujen saksalaisessa muistiossa. Barbarossan alettua 22. päivä Suomen hallituksen sisäpiirissä oltiin kuin kuumilla hiilillä koska NL ei hyökännytkään heti, eikä antanut siten kansaan menevää syytä sodalle, vaikka siihen oli jo kesäkuun puolivälissä lupauduttu mukaan Saksan rinnalla.
Kukaan ei tuossa vaiheessa voinut tietää, että Saksa häviää valtiona kokonaan ja aluekkin jaetaan voittajien kesken.
Suomi pyrki saaman omansa pois, silloin kun siihen ilmenisi tilaisuus ja Saksa näytti vahvimmalta osapuolelta.
Suomi olisi todennäköisesti sotkettu sotatoimiin mukaan jokatapauksessa, olisi se sitä halunnut tai ei, eli siinä mielessä oli parempi heti alussa liittoutua ja aseistaa oma armeija, joka sodan kävisi.
Talvisodan yksinjääminen oli vielä liian hyvässä muistissa ...
Eipä auttanut Linkomiehen ajattelut yhtään, kun valvontakomission miehet marssi Helsinkiin. Linkomies sai sotasyyllisyystuomioistuimessa viis ja puol vuotta kakkua nautiskeltavakseen. Että sen verran hyötyä tosta linjasta oli. Tai sitten sotasyyllisyystuomio säikäytti vanhan miehen, joka heittäytyi paatoksella neuvostolinjan taakse kirjoitelmissaan, ettei saisi sitten lopullista tuomiota, kun taistolaiset ja muut saisivat maassa vallan käsiinsä. Turhaa työtä moinen nuoleskelu joka tapauksessa, ei Neuvostoliitto miestä mitenkään kiitellyt.
Konservatiivi ja U.K;n pääministeri 1937-1940.
Solmittuaan Munchenin sopimuksen Adolf Hitlerin kanssa vuonna 1938 ja palattuaan Englantiin, Chamberlain lausui klassiset sanansa: "Rauha meidän ajallemme". Sopimus antoi oikeuden Saksalle liittää Tšekkoslovakian saksankieliset Sudeettialueet Saksaan. Se avasi myös Saksalle tien vallata vallata koko Tšekkoslovakian. Sopimusta onkin pidetty yhtenä askeleena kohti toista maailmansotaa. Chamberlain solmi puolustusliiton Saksan uhkaaman Puolan kanssa, muttei voinut suoraan tehdä mitään Puolan auttamiseksi Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939.
Suomen ja Saksan välillä jo paljon aiemmin.
Suomalaisten sodan alun käsityksiä ei usko kukaan muu kuin muutamat suomalaiset.
Sodan alku ja sotaan valmistelu on ollut niin läpinäkyvää, että käsitys asioista on itsepetosta. Sitä on jatkunut jo vuosikymmeniä.
Liittoutuneissa on naureskeltu suomalaisten selityksille. Ei Suomea ole koskaan uskottu, suomalaiset ovat olleet satusetiä selityksineen.
Suomi oli heinäkuusta 1940 alkaen liukunut vähittäin Saksan leiriin.Sitoutuminen oli käytännössä selvä jo helmikuussa 1941, kuten mm. Jokipii on esittänyt. NL oli armotta myöhässä. Jos se olisi halunnut saada Suomen irti Saksasta olsii kelkka pitänyt kääntää esimerkiksi syksyllä 1940, kun Saksan kanssa alkoi tulla ryppyjä rakkauteen. NL ei kuitenkaan uskonut Saksan hyökkäävän, joten Suomea painostettiin mitä törkeimmin.Linkomies on tietysti stallarilinjoilla siinä, että kuvittelee jälkikäteen voitavan muuttaa tapahtunutta. Hänethän oli nimenomaan valittu pääministeriksi hankkimaan rauhaa, mutta saikin sotasyyllisyyden niskaansa.
Sinänsä Suomen puolenvalinta oli tuolloin täysin ymmärrettävä ja NL:n politiikasta johtuen käytännössä ainoa mahdollinen. Ei liitossa Saksan kanssa mitään ihmeellistä ole. Sitähän oli NL myös.Se pakkaa unohtumaan liittoutuneilta ja stallareilta kaiken naureskelun keskellä.