Lissabonin sopimus on fasistinen susi.
Se ei lisää demokratiaa EU:ssa. Itse asiassa sopimus rajoittaisi parlamentin valtaa vielä nykyisestäkin, ja siirtäisi sitä ensi sijassa EU-komissiolle ja Euroopan Neuvostolle. Myös parlamentin oikeus valvoa komission ja EN:n toimintaa vähenisi, samoin kuin myös parlamentin oikeus valvoa EK:n ja EN:n asettamien salaisten valiokuntien päätösehdotusten valmistelua.
Lissabonin sopimus siirtää rikosoikeudellisen tuomiovallan Euroopan Unionille. Siinä missä meitä ennen suojeli omat perustuslakimme ja oikeusjärjestelmämme, meidät nyt tulee tuomitsemaan kasvottomat tuomarit Euroopan oikeudessa. Uuden terrorismia koskevan lain perusteella (jo voimassa oleva laki ja näin ollen osa tulevaa Lissabonin sopimusta) kukin valtio on velvollinen luovuttamaan kansalaisensa pelkän nimen perusteella maahan, joka esittää kyseisestä henkilöstä terrorismikytkösepäilyn (oli epäily miten hyvin perusteltu tai sitten ei).
Lissabonin sopimus tekee Euroopasta harvainvaltaisen imperiumine, sillä valta siirtyy pääasiassa Euroopan neuvostolle, ministerineuvostolle ja komissiolle. Näillä on valta kävellä mennen tullen yli sekä EU-parlamentin että kansallisten parlamenttien.
Euroopan Neuvoston presidentti valitaan yksityisissä/salaisissa neuvotteluissa, sen sijaan, että käytössä olisivat demokraattiset valintatavat. Lissabonin sopimuksen artikla 48 antaa 27:lle pääministerillä oikeuden muuttaa/korjata kaikki lakeja itsenäisesti parlamentista välittämättä.
EU-komissio koostuu ei-vaaleilla valituista virkamiehistä. Euroopan neuvoston 27 ministeriä valitsevat komission johtajan. Parlamentilla on vain muodollinen oikeus olla hyväksymättä häntä, mutta ei veto-oikeutta asiassa. Komission johtaja voi valita komissioon jäsenmaiden hallitusten ehdottamista virkamiehistä kenet hän haluaa. EU-parlamentti ei voi valita komissioon itse omaa edustajaansa.
Ministerineuvostot koostuu tavallisista ministereistä (kuten maatalousministeri jne.). EU:ssa kaikista laeista ei äänestetä, mutta, jos jokin laki vaaditaan äänestettäväksi äänestys on ehdollinen enemmistöäänestys, missä neljä suurinta jäsenmaata dominoivat. Äänestykset käydään suljettujen ovien takana eivätkä pöytäkirjat ministerineuvoston kokouksista ole EU parlamentin saatavilla.
EU-parlamentin jäsenillä on vähiten valtaa koko EU:n valtastruktuurissa. MEPit voivat tehdä korjaus- tai lisäysehdotuksia lakeihin, mutta eivät varsinaisia lakiehdotuksia, joiden suhteen valta vain komissiolla neuvostolla. Nämä ylemmät ei-demokraattisesti valitut elimet voivat mielivaltaisesti joko hylätä tai hyväksyä parlamentin jäsenten korjausehdotukset sen mukaan kuin ne katsovat asiassa omasta mielestään hyväksi tehdä. Mitä enemmän EU:ssa on jäsenmaita sitä vähemmän yksittäisellä pienellä maalla tai sen MEPeilla on valtaa parlamentissa(kaan).
Euroopan Neuvostolla, Komissiolla ja Ministerineuvostolla on yli 3000 salaista työryhmää, jotka koostuvat tuntemattomista jäsenistä. Näissä työryhmissä on valtava määrä valtaa, ja näissä ryhmissä päätetään 85 prosenttisesti kaikkien lakien käytännön toteutuksesta. Näiden "valiokuntien" esitykset uusiksi laeiksi menevät hyvin usein komission ja neuvoston päätöksillä läpi sellaisinaan. Europarlamentaarikoilla tai yleisöllä ei ole pääsyä näihin työryhmiin tai oikeutta saada tietoa heidän työstään.
Koska työryhmät ovat salaisia ja jäsenet tuntemattomia on aiheellista pelätä, että nämä salaiset lakeja luovat jäsenet hyötyvät taloudellisesti luomistaan laeista. Lissabonin sopimus tulee ojentamaan entistäkin enemmän valtaa Euroopan Unionille: Mikäli koskaan ilmenee minkäänlaista konfliktia EU lain tai kansallisen lain kesken, EU laki tulee voittamaan, tehden kansallisesta perustuslaista turhan. Lissabonin sopimuksen tarkoitus on siirtää valtaa pieniltä jäsenmailta suurille jäsenmaille, ja äänestäjiltä virkamiehille.
Se ei lisää demokratiaa EU:ssa. Itse asiassa sopimus rajoittaisi parlamentin valtaa vielä nykyisestäkin, ja siirtäisi sitä ensi sijassa EU-komissiolle ja Euroopan Neuvostolle. Myös parlamentin oikeus valvoa komission ja EN:n toimintaa vähenisi, samoin kuin myös parlamentin oikeus valvoa EK:n ja EN:n asettamien salaisten valiokuntien päätösehdotusten valmistelua.
Lissabonin sopimus siirtää rikosoikeudellisen tuomiovallan Euroopan Unionille. Siinä missä meitä ennen suojeli omat perustuslakimme ja oikeusjärjestelmämme, meidät nyt tulee tuomitsemaan kasvottomat tuomarit Euroopan oikeudessa. Uuden terrorismia koskevan lain perusteella (jo voimassa oleva laki ja näin ollen osa tulevaa Lissabonin sopimusta) kukin valtio on velvollinen luovuttamaan kansalaisensa pelkän nimen perusteella maahan, joka esittää kyseisestä henkilöstä terrorismikytkösepäilyn (oli epäily miten hyvin perusteltu tai sitten ei).
Lissabonin sopimus tekee Euroopasta harvainvaltaisen imperiumine, sillä valta siirtyy pääasiassa Euroopan neuvostolle, ministerineuvostolle ja komissiolle. Näillä on valta kävellä mennen tullen yli sekä EU-parlamentin että kansallisten parlamenttien.
Euroopan Neuvoston presidentti valitaan yksityisissä/salaisissa neuvotteluissa, sen sijaan, että käytössä olisivat demokraattiset valintatavat. Lissabonin sopimuksen artikla 48 antaa 27:lle pääministerillä oikeuden muuttaa/korjata kaikki lakeja itsenäisesti parlamentista välittämättä.
EU-komissio koostuu ei-vaaleilla valituista virkamiehistä. Euroopan neuvoston 27 ministeriä valitsevat komission johtajan. Parlamentilla on vain muodollinen oikeus olla hyväksymättä häntä, mutta ei veto-oikeutta asiassa. Komission johtaja voi valita komissioon jäsenmaiden hallitusten ehdottamista virkamiehistä kenet hän haluaa. EU-parlamentti ei voi valita komissioon itse omaa edustajaansa.
Ministerineuvostot koostuu tavallisista ministereistä (kuten maatalousministeri jne.). EU:ssa kaikista laeista ei äänestetä, mutta, jos jokin laki vaaditaan äänestettäväksi äänestys on ehdollinen enemmistöäänestys, missä neljä suurinta jäsenmaata dominoivat. Äänestykset käydään suljettujen ovien takana eivätkä pöytäkirjat ministerineuvoston kokouksista ole EU parlamentin saatavilla.
EU-parlamentin jäsenillä on vähiten valtaa koko EU:n valtastruktuurissa. MEPit voivat tehdä korjaus- tai lisäysehdotuksia lakeihin, mutta eivät varsinaisia lakiehdotuksia, joiden suhteen valta vain komissiolla neuvostolla. Nämä ylemmät ei-demokraattisesti valitut elimet voivat mielivaltaisesti joko hylätä tai hyväksyä parlamentin jäsenten korjausehdotukset sen mukaan kuin ne katsovat asiassa omasta mielestään hyväksi tehdä. Mitä enemmän EU:ssa on jäsenmaita sitä vähemmän yksittäisellä pienellä maalla tai sen MEPeilla on valtaa parlamentissa(kaan).
Euroopan Neuvostolla, Komissiolla ja Ministerineuvostolla on yli 3000 salaista työryhmää, jotka koostuvat tuntemattomista jäsenistä. Näissä työryhmissä on valtava määrä valtaa, ja näissä ryhmissä päätetään 85 prosenttisesti kaikkien lakien käytännön toteutuksesta. Näiden "valiokuntien" esitykset uusiksi laeiksi menevät hyvin usein komission ja neuvoston päätöksillä läpi sellaisinaan. Europarlamentaarikoilla tai yleisöllä ei ole pääsyä näihin työryhmiin tai oikeutta saada tietoa heidän työstään.
Koska työryhmät ovat salaisia ja jäsenet tuntemattomia on aiheellista pelätä, että nämä salaiset lakeja luovat jäsenet hyötyvät taloudellisesti luomistaan laeista. Lissabonin sopimus tulee ojentamaan entistäkin enemmän valtaa Euroopan Unionille: Mikäli koskaan ilmenee minkäänlaista konfliktia EU lain tai kansallisen lain kesken, EU laki tulee voittamaan, tehden kansallisesta perustuslaista turhan. Lissabonin sopimuksen tarkoitus on siirtää valtaa pieniltä jäsenmailta suurille jäsenmaille, ja äänestäjiltä virkamiehille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.