Hautausmaa

Tällöin kai tulivat käyttöön myös hautakivet yms muistomerkit, penkit haudoilla, hiekkakäytävät, hoidetut nurmikot ja kukkaistutukset.

Ortodokseilla oli ortodoksisessa Karjalassa ennen luonnontilaisia kyläkalmistoja joka kylässä. Ne sijaitsivat usein saarissa tai metsäaukeilla ja niillä saattoi olla tsasouna eli kylän rukoushuone. Niissä oli hautamuistomerkkeinä vain puuristejä ja krobuja. Krobu on pieni hirsimökki, joka on rakennettu haudalle. Talvella sellainen saattoi toimia ruumiin väliaikaisena sijoituspaikkana, kunnes roudan sulettua vainaja haudattiin maahan. Maailmansotien välisenä aikana myös kyläkalmistoja alettiin hoitaa ja siivota seurakuntalaisten talkootyönä. En tiedä, onko aivan luonnontilaisia kalmistoja enää olemassa. Tuskinpa vain. Eiköhän niitä sentään jotenkin raivattane?

Ennen toista maailmansotaa ortodokseilla oli tapana viedä ruokaa haudoille ja viettää siellä muistoaterioita. Tämä tapa on nykyisin häviämään päin. Nykyisin viedään haudoille kukkia ja kynttilöitä.

Luterilainen kirkko oli Pohjois-Karjalassa kieltänyt kyläkalmistot jo 1600-luvulla. Usein vainajaa ei kuitenkaan heti voitu kuljettaa kirkolle, joten se haudattiin ensin väliaikaisesti tai säilytettiin esim vajassa talven yli, ja vesien auettua vietiin sitten venekyydillä kirkolle. Kirkko saattoi olla 50:n tai 100:nkin kilometrin päässä.

Luterilaisilla oli koko Suomessa käytössä myös kirkon lattian alle hautaaminen, mutta se kiellettiin 1800-luvun alussa, kun vainajat haisivat kirkon lattian alla niin, että kesäsunnuntaisin kirkossa kävijöitä pyörrytti.

Tietenkään vanhat luterilaisetkaan hautausmaat eivät olleet nykyisenkaltaisia kauniita hoidettuja jumalanpuistoja, mutta ehkä hautausmaita luterilaisella puolella on alettu hoitaa vähän aikaisemmin kuin ortodoksisia maalaiskalmistoja.