Olen lukenut vasta vähän Raamattua enkä löydä kohtia, jotka puhuvat mitä tapahtuu kuolemisen jälkeen.. Olen vähän hukassa. Joku sanoi, että menemme taivaaseen kuoleman jälkeen ja toinen sanoi, että kuolleet nukkuvat ja odottavat Jeesuksen tuloa.
Mitkä ne Raamatun kohdat, jotka kertovat asian, ovatkaan? Voisiko joku ystävällisesti kertoa.. olen nimittäin ihan hukassa.
Mitkä ne Raamatun kohdat, jotka kertovat asian, ovatkaan? Voisiko joku ystävällisesti kertoa.. olen nimittäin ihan hukassa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Johanneksen evankeliumi:
11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
22:31 Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:
22:32 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."
joka ei usko siis kuolee. Aabrahan, Iisak ja Jaakob nähtävästi uskoivat kun ovat elossa.
Onko siis olemassa erikseen kuolleitten Jumala ja elävien Jumala?
tekstit: Dan 12:1-2, Joh 5:28-29, 1Kor 15:51-55, 1Tess 4:13-18.
maailmassa on noin 1500 erilaista kristinuskon suuntaa joten älä pane MITÄÄN omiasi lukemaasi.
Eräs kysymys nousi mieleeni, kun luin Dan.12:1-2 Siinä puhuttiin "kirjoitettu kirjaan". En löytänyt lähellä olevista jakeista tietoa kirjasta. Mikähän kirja oli kyseessä? Elämän kirja?
kenen jumalaan sinä haluat uskoa?
Olisiko adventistien miikael-jumala hyvä vai joku kristittyjen lahkojumala?
jo ennen lukemista päättää mihin uskoo?
Ei uskova voi muuttaa hänelle kerran totuutena syötettyä oppia, vaikka se olisi kuinka pielessä.
Oma uskon polkuni on varsin kummallinen, joten Jumalakin on vaihtunut:
v.2000 uskoin new age -jumalaan
v.2004 uskoin Citysrk:n jumalaan
v.2005 uskoin Vapaasrk:n jumalaan
v.2007 uskoin Adventistien jumalaan ja
nykyään uskon Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, Herraani, joka on Rakkaus.
Oliko tämä tyhjentävästi vastattu?
Kuolema on unta. Kuolema ei merkitse täydellistä tyhjäksi tekemistä, tuhoutumista; se on vain väliaikainen tiedottomuuden tila ennen ylösnousemusta. Raamattu nimittää toistuvasti tätä välitilaa uneksi.
Kun Vanha testamentti viittaa Daavidin, Salomon ja muiden Israelin ja Juudan kuninkaiden kuolemaan, se puhuu heidän menemisestään lepoon isiensä luo (1.Kun. 2:10; 11:43; 14:20,31; 15:8; 2.Aikak. 21:1; 26:23; jne.). Job kuvailee kuolemaa uneksi (Job 14:10 - 12), Daavid nukkumiseksi (Ps. 13:4), Jeremia uneen vaipumiseksi (Jer. 51:39,57) ja Daniel nukkumiseksi (Dan. 12:2).
Uusi testamentti käyttää samaa kuvakieltä. Kuvatessaan Jairuksen kuolleen tyttären tilaa Jeesus sanoi, että "hän nukkuu" (Matt. 9:24; Mark. 5:39). Hän viittasi kuolleeseen Lasarukseen samalla tavoin (Joh. 11:11 - 14). Matteus mainitsee, että Jeesuksen kuollessa "monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös" (Matt. 27:52), ja Luukas kirjoittaa Stefanuksen marttyyrikuolemaa kuvatessaan, että "hän nukkui pois" (Ap.t. 7:60). Sekä Paavali että Pietari nimittivät kuolemaa nukkumiseksi (1.Tess. 4:13 - 17; 2.Piet. 3:4).
Raamatullinen esitys kuolemasta unena sopii hyvin kuoleman luonteeseen, kuten seuraavat vertailut osoittavat: 1. Nukkuvat ovat tiedottomassa tilassa. "Kuolleet eivät tiedä mitään" (Saarn. 9:5). 2. Unessa tietoinen ajattelu lakkaa. "Hänen henkensä lähtee, - - ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat" (Ps. 146:4). 3. Uni merkitsee kaikkien päivän toimien päättymistä. "Tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta" (Saarn. 9:10). 4. Uni eristää meidät niistä, jotka ovat valveilla. "Eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla" (Saarn. 9:6). 5. Normaalissa unessa tunnemaailmakin on lepotilassa. "Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt" (Saarn. 9:6). 6. Nukkuva ei ylistä Jumalaa. "Eivät kuolleet ylistä Herraa" (Ps. 115:17). 7. Uni edellyttää heräämistä. "Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä" (Joh. 5:28).
Kuolleitten asuinpaikka. Vanha testamentti nimittää sitä paikkaa, mihin ihmiset menevät kuollessaan, nimellä sheol (hepreaa); Uusi testamentti käyttää vastaavasta paikasta nimitystä hades (kreikkaa). Raamatussa sheol useinmiten tarkoittaa yksinkertaisesti hautaa. Samanlainen merkitys on kreikan sanalla hades.
Kaikki kuolleet - sekä vanhurskaat että jumalattomat - menevät tuohon paikkaan, josta suomeksi käytetään nimitystä tuonela (Ps. 89:49). Jaakob sanoi: "Minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo" (1.Moos. 37:35). Kun maa aukaisi "kitansa" nielläkseen jumalattoman Korahin ja hänen seurueensa, he vajosivat elävältä "tuonelaan" (4.Moos. 16:30).
Sheol vastaanottaa koko ihmisen kuolemassa. Kun Kristus kuoli, hän astui tuonelaan (hades), mutta ylösnousemuksessa nousi kuolleista (vrt. Ap.t. 2:27,31, hades, Ps. 16:10, sheol). Kun Daavid kiitti Jumalaa parantumisestaan, hän todisti, että Herra pelasti hänet tuonelasta, hautaan vaipuvien joukosta (Ps. 30:4).
Hauta ei ole tietoisuuden paikka. Koska kuolema on uni, kuollut pysyy tiedottomuuden tilassa haudassa ylösnousemukseen asti, jolloin tuonela (hades) antaa kuolleensa (Ilm. 20:13).
Henki palaa Jumalan luo. Vaikka ruumis palaa maan tomuun, henki palaa Jumalan luo. Salomo sanoi, että kuolemassa "tomu palaa maahan, josta se on tullut", mutta "henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut" (Saarn. 12:7). Tämä pitää paikkansa kaikista, sekä vanhurskaista että jumalattomista.
Monet ovat ajatelleet, että tämä teksti osoittaa persoonan olennaisen osan jatkavan elämäänsä kuoleman jälkeen. Mutta Raamatussa ei henkeä tarkoittava heprean (ruah) enempää kuin kreikankaan (pneuma) termi viittaa mihinkään erilliseen olentoon, joka kykenisi tietoiseen olemassaoloon erillään ruumiista. Sen sijaan nämä nimitykset viittaavat "henkäykseen" - elämän kipinään, joka on välttämätön yksilölliselle olemassaololle, elämän periaatteeseen, joka elävöittää sekä eläimet että ihmiset.
Salomo kirjoitti: "Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki (ruah) on kaikilla. - - Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki (ruah) ylös ja vajoaako eläinten henki (ruah) alas maahan?" (Saarn. 3:19 - 21). Salomon mukaan siis kuolemassa ei ole eroa ihmisen ja eläimen hengellä.
Salomon lausunto, jonka mukaan henki (ruah) palaa Jumala luo, joka sen on antanut, osoittaa, että se mikä palaa Jumalan luo on yksinkertaisesti hänen antamansa elämän periaate. Raamatussa ei ole mitään viittausta sellaiseen, että henki tai henkäys olisi tietoinen ruumiista erillinen yksikkö. Tämä ruah voidaan samastaa siihen "elämän henkäykseen", jonka Jumala puhalsi ensimmäiseen ihmisolentoon tehdäkseen elottoman ruumiin eläväksi (vrt. 1.Moos. 2:7).
Katsos näitä, näyttää paljon paremmalta
2 Kor.5:6-8
"...niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota...vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo".
Fil.1:23
"...Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon".
Tuossa 2 Kor 5 luvussa Paavali puhuu kolmesta tilasta: 1.Maallinen maja 2.alaston, riisuutua 3.Iankaikkinen maja taivaassa, taivaallinen maja. Eli nykyisestä katoavasta ruumiista, kuolemasta ja ylösnousemusruumiista.
Milloin taivaalliseen majaan pukeutuminen tapahtuu?
1 Tess.4:16,17:" Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ensin; sitten me, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa".
Jeesus tulee, Kristuksessa kuolleet nousevat ylös, elävät pyhät temmataan yhdessä herätettyjen kanssa Herran luo. Kuolemassa tapahtuu riisuminen ja ylösnousemuksessa pukeutuminen. Jumalan lapset muuttavat kotiin Herran luo ylösnousemuksessa.
Vastauksesi oli todella kattava, kiitos. Sulattelen asiaa.
Olinkin ymmärtävinäni, että kuolema on unta ja ylösnousemuksessa tuonela antaa kuolleensa. Muutkin esille tuomasi asiat vaikuttivat tutuilta, mutta sulattelen.
Jäin miettimään hauta ja tuonela -sanoja. Hauta on siis se fyysinen kuoppa ja tuonela on.. mikä? Jonne Jeesus meni ja tuli pois. Henkinen pimeä paikka?
Jumalan antama elämän henkäys palaa siis takaisin Jumalan luo. Entä onko tuo elämän henkäys myös "ei uskovassa"?
Eräs asia pohdituttaa: joku väitti, että voi keskustella kuolleen äitinsä kanssa. Sehän ei ole mahdollista, koska kuollut nukkuu eikä sillä ole tietoisuutta. Eikä vainajahenkiin pidä olla yhteydessäkään, ei sen puoleen. En vaan ymmärrä miten joku voi olla yhteydessä vainajaan. Eihän se ole mahdollista. Onko kyseessä ennemminkin mielikuvituksellinen keskustelu vainajan kanssa?
Nuo jakeet selittävätkin tiettyä "koti-ikävää". Niin.. kehossa ollessamme emme ole Herran luona, vaan tänne "vangittuja", kunnes pääsemme taivaan kotiin. Hmm... mietityttää.
Sheol ja hades sanat, joita Raamatussa käytetään kuolleiden asuinpaikasta tarkoittavat suomeksi hautaa. Se mistä tuo "tuonela" sana on tullut olisi kiva tietää.
Salomo kirjoitti: "Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki (ruah) on kaikilla. - - Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki (ruah) ylös ja vajoaako eläinten henki (ruah) alas maahan?" (Saarn. 3:19 - 21). Salomon mukaan siis kuolemassa ei ole eroa ihmisen ja eläimen hengellä.
Eli tuo elämän henkäys on myös niillä, jotka eivät ole uskossa ja samaa termiä käytetään myös eläimistä.
Voi kumpa olisikin vainajien kanssa keskustelu pelkkää mielikuvitusta. Paholaisella ja demoneilla on kyky tekeytyä haluamakseen henkilöksi. Siitä on ikävä kyllä monia todisteita. Minullekin pian uskoontulon jälkeen ilmestyi kuolleita sukulaisia ja jopa elossa olevia, joka oli minusta outoa, ja ymmärsin onneksi heti, että paholainen oli siinä takana, mutta pyysin Jeesusta häätämään ne pois, niin ne kiitos Herralle hävisivät. Kuolleiksi sukulaisiksi tekeytyvien henkien kanssa ei pidä käydä juttusille, Jeesusta täytyy pyytää heti avuksi.
Kuolleet on kuolleet, mutta ovatko meidän rakkaat meille kuolleita.
Vaikka he ovat kuolleita. Heidän muisto elää. Tavallaan he elävät, heidän sanassa, kuvansa elää muistissa tai kirjoituksissa, heidän rukouksensa kantaa jäljellejääneitä.
He ovat unissa ja ajatuksissa eläviä.
Henkien manaaminen tai ilmestyminen on taas toinen asia ja se on paholaisen työtä, joka voi tekeytyä vaikka kuolleen hengeksi.
Tiedät mitä ajat takaa, mutta muotoilit epätietoisen
kysymykseksi. Elämä on tässä ja nyt. Kukaan ei ole
Jumalaa nähnyt eikä iankaikkisuuden lupauksen
toteutumista.
Joten näe Jumala lähimmäisen kautta tässä ja nyt.
Siis rakasta! Silloin pääset sinne, minne pitääkin
päästä, olkoot se mitä tahansa, niin hyvää on.
Toivon, ettet nimittelisi ketään, jota et tunne. Tuo, että "älä tekeydy sokeaksi lampaaksi, adventisti" on loukkaavaa. Ei sen vuoksi, että sanot adventistiksi, vaan siksi, ettet tunne minua, etkä sitä mihin uskontoryhmään kuulun.
Ottaisit selvää kysymällä mihin uskontoryhmään kuulun, ennenkuin nimittelet ketään miksikään. Oletko sinä vuohi??