piilossa pilven nukkuu

Katson sinua aamun
taivas.Tutkin joka
pilvesi untuvaisen.

Jossain siellä ylhäällä
minun rakas.Kiharapää
oma pienokainen.

Taivas sinulta pyydän,
pidä huolta rakkaastani.
Kaiken teen mihin itse yllän,
joka päivä hän osa unelmaani.

Joka hetki sinä olet minun
luona,toviksikaan en sinua anna pois.
Joka sekuntti kanssasi elävä
kulta,edes ikuisuus ei vie sinua pois.

Joka aamu kumarrun muitosi syliin,
pieneen käteesi vuotaa itkuni.
Miksi poistuit taivaan pilviin,
miten kestän tämän kauipuuni.

Rakas pikkuinen sano jotain,
kerran vielä laula laulusi.
Kaikki minussa hajosi kun lähdit
luotain,sydäntä repii tämä ikäväni.

Ojenna kätesi pikkuinen vielä,
hyväile isän poskea.Kerron
onko sinulla hyvä siellä,
saanko sinua taas kerran koskea.

Hyvää päivää sulle pieni,
suojatkoo sinua enkelit.

Kiitos runostasi.

Kaunis ja koskettava runo.
Sydämellä kirjoitettu.
Suurella.

Voimia päivääsi.

Jännän nimen olet luonut,joka
houkuttaa lukemaan,että mitä
pitää sisällään.
-onnen kyynel nukkuu pilven
piilossaan...syyssateiden
ropinaan hukkuu ääni jne.

Herkkä kuin tunteikas runo,
jonka sanoituksetkin olet
mielestäni hyvin onnistuneesti
valinnut. Puhuttelu koskettaa-hyvä.

**

...siellä pilvien takana...jossain nukkuu myös minun rakkaani...me näemme joskus...

Itkin runoasi lukiessa...
mutta pidin siitä!