Tarinani tällainen: Seurustelen miehen kanssa, jolla on genitaaliherpes.
Olemme käyttäneet kondomia joka kerta sekstaillessamme minun pyynnöstäni.
Mies haluaisi jo heittää kondomit nurkkaan, joskaan hän ymmärtää sen,
etten ole vielä valmis siihen.
Olemme keskustelleet asiasta ja välillä minusta tuntuu,
etten kuitenkaan pääse koskaan yli tartunnan pelostani.
Vaikka rakastankin miestäni,
niin kuvittelen olevani realisti ja ottavani huomioon mahdollisuuden,
ettei suhteemme loppujen lopuksi tulekaan kestämään.
No, kestääkö tämä muutenkaan, kun jo ajattelen tällaista?
Asia stressaa minua kovasti, enkä tiedä, miten sen ratkaisisin? Apua?!
Olemme käyttäneet kondomia joka kerta sekstaillessamme minun pyynnöstäni.
Mies haluaisi jo heittää kondomit nurkkaan, joskaan hän ymmärtää sen,
etten ole vielä valmis siihen.
Olemme keskustelleet asiasta ja välillä minusta tuntuu,
etten kuitenkaan pääse koskaan yli tartunnan pelostani.
Vaikka rakastankin miestäni,
niin kuvittelen olevani realisti ja ottavani huomioon mahdollisuuden,
ettei suhteemme loppujen lopuksi tulekaan kestämään.
No, kestääkö tämä muutenkaan, kun jo ajattelen tällaista?
Asia stressaa minua kovasti, enkä tiedä, miten sen ratkaisisin? Apua?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suosittelen, että niin kauan kun olet asiasta epävarma, niin kannattaa kortsua käyttää. jos kerran saat tartunnan, et pääse siitä ikinä eroon. se kannattaa pitää mielessä. älä hätiköi. miehet nyt yleensä ovat hätähousuja, eli älä anna hänen painostaa vaan kuuntele itseäsi. jos hän rupeaa painostamaan ym, suhteenne todennäköisesti tulee kariutumaan. jos hän taas rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi lopunelämänsä, hän jaksaa myöskin odottaa että olet valmis luopumaan kortsun käytöstä. :)
heippa... en tiedä osaanko rauhoitella sinua, mutta kerron omaa kokemustani liittyen tuohon herpekseen.
Mikä sinä niin kovasti pelottaa?
Ensinnäkin totuus on se, että saat tuon herpeksen paljon todennäköisemmin henkilöltä jolla se ei oireile, se kun ei näy normaaleissa sukupuolitautitesteissä, eikä sitä juuri kukaan varmaan pyydä myöskään ottamaan erikseen.
Se on kohtalaisen yleinen aikuisväestön keskuudessa ( ja vain murto-osalla se oireilee), mutta kun harva sen olemassa olosta tietää niin pitävät itseään "puhtaana".
Itse olen sitä kantanut tietoisesti kuutisen vuotta, mutta ei se elämääni sen enempää häiritse kuin normaali flunssakaan :) monet jotenkin tuntuvat vain pelkäävän sitä. Itse ajattelen sitä vain kiusallisena kaverina. olihan se aluksi järkytys ja sen kertominen kumppanille on aina vaikeaa, mutta sen kanssa tottuu elämään.
Minusta tuntuu että olet saanut siitä paljon kauheamman kuvan kuin mitä se todellisuudessa on, monesti kun tuo faktatieto (kirjoissa yms.) saa sen kuulostamaan ja näyttämään hirveältä.
Sen voin vaan sanoa että jos kerran miestäsi rakastat niin älä anna tällaisen asian tulla teidän väliinne, se on pieni hinta rakkaudesta.
Hyvin ilmaisit tämän asian ja saitkin mieleni hetkeksi rauhoittumaan,
mutta ahdistus nousee kuitenkin pintaan,
vaikka kuinka yrittäisin ajatella miestäni ja suhteemme hyviä puolia.
Minua on kohdeltu aiemmassa "suhteessa" kaltoin ja itsetuntoni ja
kehon kuvani sai siitä pahan kolauksen ja sen seurauksena ajattelen nyt,
että olisin liian erikoinen fyysisesti, jos ottaisin tietoisesti herpeksen itselleni.
Eli tässä on tällainen psyykkinenkin asia mukana.
Ymmärrän toki yleisyyden ja sen, ettei miehenikään ole sitä itselleen tietoisesti hankkinut.
Hän pahoittelee sitä ja on toisinaan masentunut,
koska tietää, että minä epäröin herpeksen vuoksi.
Tämä on aika hirveä tilanne minun mielestäni... :(
Olen 45-vuotias nainen ja olen sairastanut herpestä jo 20 vuotta.
Minulle Herpes on ollut fyysisesti helppo asia: peräaukon seutu on rikkoutunut aina silloin tällöin. Nyt häpyhuulet ovat rakoilla, mutta ei kovin tuskaista. Keljuita on se, että jokaisen uuden ihmissuhteen aloitus on tuskaa: miten kertoa asasta? Miten toinen suhtautuu? jne. Nyt olen sinkku: miehet pelkäävät.
Monilla fyysiset oireet ovat varsin epämukavia ja toistuvat usein. Lisäksi synnyttäminen pitää miettiä: sectio tai lääkitys, jolla rakot ehkäistään: lapselle tartunta vaaraksi.
Tässä vaiheessa ole itsekäs ja sano miehellesi: Olkoon tyytyväinen, että seurustelet ja suostut rakastelemaan hänen kanssaan kondomin kanssa! Jos ei riitä, lähetä tiehensä!
HSV-2 ei parane ikinä ja aina tarttuva.Syntyvä lapsi
saa helposti aivovaurion tai kuolee.Oireilevana geni
taali-alue on vakavasti tulehtunut.Sori.Se on totuus
taudinkantaja voi saada vain oireisiin apua,mutta nä
mä virukset ovat vakava asia.Niin se vain on,kaunis
telu ei auta.Kondomi on ainoa mahdollisuus.
Rakasta,kärsi ja unhoita,se on määräys kohtalon.
Vain terve elämänkumppani on realismia.Jokainen voi
valita,terveitä on pilvin pimein,miksi tuhlata aikaa
Kaikkia on varoitettu.Eivät vain usko lääkäriä ennen
kuin lahkeesta putoaa maantielle.Visvasyylä-HIV-papillooman aiheuttama syöpä-lapsen vammaisuus
jne.Totuus on kova kuten elämä-se kolhii ja kovaa.
Olkaa aikuisia-pois pelko-ota asioista selko.
jos sinä olisit ottanut asioista enemmän selkoa,
niin tietäisit, että herpes voi tarttua myös oireettomana, myös silloin,
kun kondomi on käytössä.
Itse ajattelen kuitenkin,
että mielummin otan herpeksen rakastamani mieheltä kuin joltain yhden illan jutulta,
vaikka siis nyt pelkäänkin tartuntaa kohtuuttomankin paljon...
Visvasyylä-HIV-papillooman aiheuttama syöpä-lapsen vammaisuus...
ööh.. himppusen ylireagointia.. Ja mikä helkkari on visvasyylä-HIV-papillooma?
Olen ollut täysin samassa tilanteessa, kuin sinä. Itse en kestänyt tilannetta, koska se stressasi ja vaivasi joka ikinen minuutti. Lopulta lopetin suhteen ja se sattuu yhä, mutta terveyttäni en ala riskeeraamaan kenenkään miehen takia. Tämä oli minun valintani, tosin onhan monet jatkaneet ja elää tänä päivänä onnellisina, vaikka toisella (tai kummallakin) on herpes.