Mitä enemmän etsit yhteyttä Jumalaan , sitä suuremmman etäisyyden luot hänen ja itsesi välille.
Etäisyys voidaan voittaa vain ymmärtämällä, että sitä ei ole.
Se ei merkitse , että Jumala ja me olisimme yhtä , eikä liioin kahta.
Sillä Aurinko ja sen valo, valtameri ja sen aalto, laulaja ja hänen laulunsa - Eivät ne ole yksi ja sama. Eivätkä liioin kaksi erillistä.
Etäisyys voidaan voittaa vain ymmärtämällä, että sitä ei ole.
Se ei merkitse , että Jumala ja me olisimme yhtä , eikä liioin kahta.
Sillä Aurinko ja sen valo, valtameri ja sen aalto, laulaja ja hänen laulunsa - Eivät ne ole yksi ja sama. Eivätkä liioin kaksi erillistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
//Mitä enemmän etsit yhteyttä Jumalaan , sitä suuremmman etäisyyden luot hänen ja itsesi välille.//
- Olen hieman eri mieltä.
Kun se "kaste-piste"[fysiikka] ylittyy, missä ihmiskunnan toilailut, omien lisäksi, tulevat siihen pisteeseen, ettei "seinän takana" ole kuin seuraava "seinä" on korkea aika alkaa etsimään jotain laajempaa.
Jos etsintä viitoitetaan omilla toiveilla,haluilla,peloilla, tapahtuu tuo esittämäsi 'etäisyyden luonti'.
Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei 'etsintä' sanaa voisi käyttää tarkoitusten,oikeudenmukaisuuden [kokonaisuuden],rakkauden syvemmän olemuksen kaipuussa, josta ei välttämättä seuraa uskonnollinen itsekkyys, vaan ehkä se [sydämen-tilan ollessa kohdallaan] kaivattu Itsen herääminen ja mahdollinen Korkeimman toveruus.
Ainahan sitä filosofoida voi, mutta paras keino Jumalan läheisyyteen pääsemiseen on silti se,
että haluaa olla lähellä Jumalaa, etsii Häntä niin kuin etsitään rakkainta, lepää Hänen rakkaudessaan.
Voiko ihminen enää enempää toivoa!
Eipä sitä voisi muuta toivoakaan. Lienet kokenut "rakkaudessa lillumisen", kun kirjoitat siitä. Tiedätkö, että v.2005 loppupuolella koin sisäisesti "lilluvani rakkaudessa" erään unen jälkeen. Olin huumassa ;) Sitä kesti ja kesti, kunnes haihtui. v.2006 keväällä lisää... ja sekin haihtui pois.. v.2007 syksyllä lisää.. ja sekin haihtui pois. Nuo sisäiset kokemukseni antoivat tulevaisuuden ja toivon. Nyt, kun elämme syksyä 2008, saan kokea rakkautta konkreettisesti, koska elämääni tuli mies, jonka kanssa saan "lillua rakkaudessa". On niin erikoinen tunne, että ihmetyttää!! Tuo mies on selvästi Jumalan lähettämä ja näin ollen saan rakastaa ja olla rakkaus hänelle, kuten hän minulle. Tämän lähemmäs Jumalaa en pääse, sillä olemme yhtä hänen kanssaan. Kaipaan häntä luokseni silloin, kun hän on fyysisesti jossain toisaalla ja kun hän on luonani, olen ... rakkaudessa. :)
Ja tosiaan sitten kun ajattelee tätä maallista, ihmiseltä saamaansa rakkautta ja kertoo sen miljoonalla tai miljardilla, alkaa aavistella jotakin Jumalan rakkauden suuruudesta.
Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi!