Kertokaa toimittajat

kerran kertoi, että hänen nuoruudessaan maaseutukaupungin työväenlehdessä oli vain kaksi kasvokuvaa henkilöistä. Toinen esitti miestä, toinen naista. Koska painojälki siihen aikaan oli mustanpuhuvaa ja epäselvää, riitti että juttuihin pantiin joko miehen tai naisen naama. Lukija näki sitten kuvassa mitä halusi.

Nykyisin tuntuu siltä että vähän samaan efektiin on palattu. Kummallisia, suttuisia, sekoitettuja ja peiteltyjä kuvia palstat täynnään. Yksi versio tätä tekniikkaa on käytössä tv:ssa, jossa esitetään henkilöhastatteluja niin että tuntemattomana esiintyvän haastateltavan kasvot on epäskarpattu. Joskus vaikuttaa siltä että tällä pyritään vain lisäämään joittenkin aihepiirien käsittelyyn liittyvää suttuisuutta.

Kasvojen peittäminen perustuu kaiketikin lakiin yksityisyyden suojasta. Periaatteessa on tehty tuomittavaksi vetää yksityishenkilö julkisuuteen vastoin tämän suostumusta. Häntä myöskään ei saa liittää mihinkään asiayhteyteen niin että siitä aiheutuu hänelle haittaa. Esim. se että oikeudenkäynneissä syytetyt voivat suojella kasvonsa hupuilla yms. perustuu näihin periaatteisiin. Voidaan ajatella tilanteen muuttuvan lainvoimaisen tuomion julistamisen jälkeen.

Takavuosina suomalaisessakin sensaatioaikakauslehdistössä oli tapana kirjoitella jos kenestä jos mitä, ja käytännössä asiat hoituivat lehden ja juorupalstalle "päässeen" julkkiksen kesken nopealla puhelinneuvottelulla heti lehden ilmestymistä seuraavana päivänä. --- "No mitä p-skaa te nyt taas olette menneet kirjoittamaan?" "Hei, otas nyt iisisti. Paljonko pyydät hyvitystä?" "S-tana kyllä tuo on niin törkeätä että viistonnia vähintään." "Tarjoamme kaksi." "Ei perhana, neljä." "Sanotaanko kaksi ja puoli. Muuten meillä ei enää ole varaa kirjoitella susta mitään." "No olkoon."

Tällaisen käytännön hävittämiseksi säädettiin ns. lex Hymy, jonka olennainen uudistus oli se että häväistyksen kohteeksi joutuneen oli pystyttävä toteennäyttämään kärsimänsä menetys. Mitenhän esim. Ruotsissa pidätettynä olleen 35-vuotiaan tapauksessa olisi lex Hymyn mukaan käynyt? Mitähän menetyksiä rikolliselle elämänuralleen mies voisi toteennäyttää pidätyksen aiheuttaneen?

En tiedä lainsäädännön nykyistä tilaa enkä sitä miten soveltamista on vuosien mittaan muutettu. Julkisuudessa on meillä ollut viime vuosina esim. kuulu hiihtoliiton tapaus, jossa "perättömiä" uutisointeja koskevat korvausvaateet olivat käsittämättömän suuria. Niillä olikin ehkä tarkoituksena saada aikaan se ettei lehdistö enää uskaltaisi puuttua ko. peittelyä tarvitsevaan aiheeseen.

Yleensä ottaen näissä jutuissa on siis kyseessä raaka kaupanteko asioiden siinä vaiheessa, jolloin lehtien sensaationnälkäisiltä lukijoilta lypsettyjä rahoja jaetaan. On mukavaa herkutella ajatuksella, että näitä kulissientakaisia kauppoja ja neuvotteluja joskus saataisiin julki - niissä olisi monta kertaa enemmän sensaatiota kuin niissä jutuissa joista kanteita nostetaan.

sulle vois tehdä sen erikoisversion lehdestä missä olis se lantakasan kuva siinä kasvokuvan tilalla. Sä kun tunnut rakastavan sitä niin (tai jopa asuvan siinä).

Toinen suosikkini on ne sensaatiolehtien paljastuskuvat,tyyliin;uudet huikeat kuvat pertsa mäkysen salasuhteesta,ja siinä on alla puolen sivun tuhrunen kuva,mistä juuri erottaa hahmon ja hiustenvärin...Maksaako ne lehdet oikeasti niistä kuvista jotka näyttää siltä että ne on ottanut ekaluokkalainen jollain r-kioskin kertakäyttökameralla 50metrin päästä?Niissä kuvissa voisi todella olla kuka vaan kenellä on sama ihon ja hiustenväri,riittääkö tosiaan kuvaajan sana?Voinko myydä tuhruisen kuvan naapurin miehestä seiskalle ja vakuuttaa että siinä on varmasti janina frostellin uusi miesystävä?