Ajattelin tässä nyt kysyä... millä perusteella te ihmiset yleensäkin päädytte siihen tulokseen, että raamattu sanoo jotakin? Mitä siihen vaaditaan?
Riittääkö se, että löydätte edes yhden katkelman, joka näyttää tukevan kyseistä väitettä?
Vai pitääkö löytää useampi, että todistuksella olisi enemmän painoa?
Kuinka moni teistä lähtee tonkimaan asiaa syvemmin voidakseen olla edes suhteellisen varma siitä, että on ymmärtänyt tekstin oikein? Siis esimerkiksi tarkistamalla kasan erilaisia selitysteoksia ja muita asiaan liittyviä kirjoja?
Harrastatteko ajatustenne yhteensovittelua ja johdonmukaisuuden tarkistamista? Siis kun te hoksaatte jotain uutta, niin käyttekö asian läpi niin, että tarkistatte, että tuo uusi juttu ei ole ristiriidassa teidän aiempien näkemysten kanssa ja korjaatte tapanne ajatella kokonaisuudessaan tarpeen tullen niin, että koko roska on johdonmukainen alusta loppuun asti?
Etsittekö myös raamatusta tekstejä osoittaaksenne, että olette väärässä? Tarkoitan nyt siis sitä, että pyritte kumoamaan omat uskomuksenne raamatulla...
Siis se, mitä yritän tässä kysyä, on että kuinka paljon te ihmiset yleensä ottaen näette vaivaa sen eteen, että voisitte olla edes suhteellisen varmoja uskomuksistanne raamatun suhteen?
Riittääkö se, että löydätte edes yhden katkelman, joka näyttää tukevan kyseistä väitettä?
Vai pitääkö löytää useampi, että todistuksella olisi enemmän painoa?
Kuinka moni teistä lähtee tonkimaan asiaa syvemmin voidakseen olla edes suhteellisen varma siitä, että on ymmärtänyt tekstin oikein? Siis esimerkiksi tarkistamalla kasan erilaisia selitysteoksia ja muita asiaan liittyviä kirjoja?
Harrastatteko ajatustenne yhteensovittelua ja johdonmukaisuuden tarkistamista? Siis kun te hoksaatte jotain uutta, niin käyttekö asian läpi niin, että tarkistatte, että tuo uusi juttu ei ole ristiriidassa teidän aiempien näkemysten kanssa ja korjaatte tapanne ajatella kokonaisuudessaan tarpeen tullen niin, että koko roska on johdonmukainen alusta loppuun asti?
Etsittekö myös raamatusta tekstejä osoittaaksenne, että olette väärässä? Tarkoitan nyt siis sitä, että pyritte kumoamaan omat uskomuksenne raamatulla...
Siis se, mitä yritän tässä kysyä, on että kuinka paljon te ihmiset yleensä ottaen näette vaivaa sen eteen, että voisitte olla edes suhteellisen varmoja uskomuksistanne raamatun suhteen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toivoisin niin kovasti, että olisin väärässä.
Ettei sielu olisikaan ikuisesta siemenestä.
Vaan haihtuisi olemattomaksi, kun kuolen ja
en ole uskossa. Mutta näyttää raamattu osoittavan,
että Jumala tuo myös epäuskoisten teot tuomiolle.
Vai mitenkäs nää palstalle hilatut sanankohdat
voitas tehdä tyhjäksi ...
Kirjoitettu on (Ikuisesta elämästä ja ikuisesta
kuolemasta):
Matt. 25:46
"Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen,
mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." [Dan. 12:2; Joh. 5:29; Room. 2:7,8; Ilm. 20:15]
Ilm. 20:10
Saatana, noiden kansojen eksyttäjä,
heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen
kuin peto ja väärä profeetta,
ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää,
aina ja ikuisesti.
Ilm. 22:5
Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa,
sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina
aina ja ikuisesti.
Ilm. 15:7
Yksi neljästä olennosta antoi näille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa, jotka olivat täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää
aina ja ikuisesti.
Ilm. 19:3
Taas kuului ääni: -- Halleluja! Porton roviosta nousee savu
aina ja ikuisesti.
Ilm. 11:15
Seitsemäs enkeli puhalsi torveensa. Taivaassa kajahti monien äänten huuto: -- Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellulleen. Hän on hallitseva
aina ja ikuisesti.
Ilm. 14:11
Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti.
Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa
-- ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen.
Mietintämyssy päähän ...
Minun näkökulmasta katsottuna ongelma ei ole itse raamatussa, vaan siinä, mitä tuodaan tekstin tulkintaan mukaan sen ulkopuolelta. Jospa sivuutetaan nyt kysymys tuomion pituudesta ja keskitytään tuohon, mitä sanot vähän niinkuin johdantona noille raamatunteksteille. Se, mitä minä en tässä ymmärrä, on se, että miksi sinä puhut tässä nyt sielusta. Katsoin kaikki noista raamatunteksteistä (tarkistin jokaisen tusinasta eri käännöksestä), joita lainaat ja joihin viittaat, enkä ainoastakaan niistä löytänyt mitään sellaista, joka edes vihjaisi siihen, että iankaikkiseen rangaistukseen menee pelkkä sielu koko ihmisen sijaan. Sen sijaan osa noista teksteistä suoraan viittaa (ruumiin) ylösnousemukseen. Siksi tässä pohdiskelen, että miksi puhut sielusta (oletan siis, että sielulla nyt tarkoitat sitä surullisenkuuluisaa kuolematonta sielua)? Liittyykö se jotenkin muka näihin teksteihin?
Joskus on hyvä ihan vartavastenkin opetella
väärässä olemista, tarkoitan että tunnustaa
(ainakin itselleen) että nyt tuo toinen on
enemmän oikeassa