Tasavallan presidentti Tarja Halosen avajaispuhe Suomenruotsalaisten kansankäräjien täysistunnossa 21.4.2001 Maarianhaminassa
"Ruotsin kielen asema maassamme on vahva. Oikeus palveluihin lapsuudesta vanhuuteen on turvattu. Päivähoitoa, kouluja, mahdollisuuksia korkeampiin opintoihin, sairaanhoitoa ja vanhustenhuoltoa täytyy olla saatavilla ruotsiksi maassamme. Jotta tämä onnistuisi ja olisi osa pysyvää kehitystä tarvitaan luonnollisesti myös äidinkieleltään suomenkielisiä henkilöitä, jotka osaavat ruotsia.
Tulokset Suomenruotsalaisten kansankäräjien viime vuosina tekemistä tutkimuksista suomenruotsalaisiin kohdistuvista asenteista ovat olleet toiveita herättäviä. Suhtautuminen suomenruotsalaisiin ja heidän kulttuuriinsa on ylimalkaan myönteistä. Ehkä huolestuttavinta on, että välinpitämättömien osuus on suurin nuorimmissa ikäluokissa, vaikka enemmistö tässäkin ryhmässä pitää ruotsin kieltä ja ruotsinkielistä kulttuuria tärkeinä. On ilmeistä, että tarvitaan panostuksia ruotsin kielen vetovoiman lisäämiseksi nuoremmissa ikäluokissa. Suurempi panostus kielikylpyihin päiväkotitasolla voisi ehkä madaltaa kynnystä tässä suhteessa. Mitä aikaisemmin toinen kieli tehdään osaksi arkea, sitä luontevammaksi muodostuu käsitys tästä kielestä ja kulttuurista. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna ruotsi on usein avain lähempään yhteistyöhön Pohjoismaissa.
Olemme tuoneet ja meidän tulisi myös jatkossa yhä enenevästi tuoda esille toimiva kaksikielisyytemme eurooppalaisella tasolla. Kaksi kieltä ja kaksi kulttuuria voi elää rinnakkain hedelmällisessä vuorovaikutuksessa.
Vaikka ruotsin kieli ja suomenruotsalaiset ovat tänä päivänä osa monen suomalaisen arkea, he eivät ole täysin osallisia tästä arjesta. Näyttäisi siltä, että kieliryhmien välillä olisi vaikeasti ylitettävä kynnys.
Professori Erik Allardtin analyysit eri tutkimuksista, esimerkiksi "Stadin ruotsi" -tutkimuksesta, antavat selvän kuvan suomenkielisten myönteisestä suhtautumisesta suomenruotsalaisiin. Tunnetun valtakunnallisen sanomalehden sanoja vapaasti mukaillen - antakaa meille mahdollisuus rakastua suomenruotsalaiseen. Tai suoremmin - antakaa meille suomea äidinkielenämme puhuville mahdollisuus käyttää ruotsia. Itselläni on kokemusta siitä, että suomenruotsalaiset eivät "anna" minun puhua ruotsia. Esimerkkejä on myös lähipiirissäni - jossa ollaan liian taipuvaisia vaihtaa suomeen. On suomenruotsalaisten tehtävä hyödyntää tämä potentiaali ja esimerkiksi jokapäiväisessä kanssakäymisessään suomenkielisten kanssa puhua äidinkieltään. Pitäkää puolenne - asia on pitkälti itsestänne kiinni!
Suomenruotsalaisilla kansankäräjillä on tärkeä tehtävä täytettävänään siltojen rakentamisessa suomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä. Tässä työssä on itse asiassa kyse suvaitsevaisuuden lisäämisestä. Kansankäräjien suunnittelema kampanja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi kansanryhmien välillä ja sitä myötä myös yhteiskunnassa ylipäätään saa täyden tukeni.
Näillä sanoilla toivotan täysistunnolle menestystä ja julistan Suomenruotsalaisten kansankäräjien täysistunnon avatuksi."
http://www.tpk.fi/suomi/
"Ruotsin kielen asema maassamme on vahva. Oikeus palveluihin lapsuudesta vanhuuteen on turvattu. Päivähoitoa, kouluja, mahdollisuuksia korkeampiin opintoihin, sairaanhoitoa ja vanhustenhuoltoa täytyy olla saatavilla ruotsiksi maassamme. Jotta tämä onnistuisi ja olisi osa pysyvää kehitystä tarvitaan luonnollisesti myös äidinkieleltään suomenkielisiä henkilöitä, jotka osaavat ruotsia.
Tulokset Suomenruotsalaisten kansankäräjien viime vuosina tekemistä tutkimuksista suomenruotsalaisiin kohdistuvista asenteista ovat olleet toiveita herättäviä. Suhtautuminen suomenruotsalaisiin ja heidän kulttuuriinsa on ylimalkaan myönteistä. Ehkä huolestuttavinta on, että välinpitämättömien osuus on suurin nuorimmissa ikäluokissa, vaikka enemmistö tässäkin ryhmässä pitää ruotsin kieltä ja ruotsinkielistä kulttuuria tärkeinä. On ilmeistä, että tarvitaan panostuksia ruotsin kielen vetovoiman lisäämiseksi nuoremmissa ikäluokissa. Suurempi panostus kielikylpyihin päiväkotitasolla voisi ehkä madaltaa kynnystä tässä suhteessa. Mitä aikaisemmin toinen kieli tehdään osaksi arkea, sitä luontevammaksi muodostuu käsitys tästä kielestä ja kulttuurista. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna ruotsi on usein avain lähempään yhteistyöhön Pohjoismaissa.
Olemme tuoneet ja meidän tulisi myös jatkossa yhä enenevästi tuoda esille toimiva kaksikielisyytemme eurooppalaisella tasolla. Kaksi kieltä ja kaksi kulttuuria voi elää rinnakkain hedelmällisessä vuorovaikutuksessa.
Vaikka ruotsin kieli ja suomenruotsalaiset ovat tänä päivänä osa monen suomalaisen arkea, he eivät ole täysin osallisia tästä arjesta. Näyttäisi siltä, että kieliryhmien välillä olisi vaikeasti ylitettävä kynnys.
Professori Erik Allardtin analyysit eri tutkimuksista, esimerkiksi "Stadin ruotsi" -tutkimuksesta, antavat selvän kuvan suomenkielisten myönteisestä suhtautumisesta suomenruotsalaisiin. Tunnetun valtakunnallisen sanomalehden sanoja vapaasti mukaillen - antakaa meille mahdollisuus rakastua suomenruotsalaiseen. Tai suoremmin - antakaa meille suomea äidinkielenämme puhuville mahdollisuus käyttää ruotsia. Itselläni on kokemusta siitä, että suomenruotsalaiset eivät "anna" minun puhua ruotsia. Esimerkkejä on myös lähipiirissäni - jossa ollaan liian taipuvaisia vaihtaa suomeen. On suomenruotsalaisten tehtävä hyödyntää tämä potentiaali ja esimerkiksi jokapäiväisessä kanssakäymisessään suomenkielisten kanssa puhua äidinkieltään. Pitäkää puolenne - asia on pitkälti itsestänne kiinni!
Suomenruotsalaisilla kansankäräjillä on tärkeä tehtävä täytettävänään siltojen rakentamisessa suomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä. Tässä työssä on itse asiassa kyse suvaitsevaisuuden lisäämisestä. Kansankäräjien suunnittelema kampanja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi kansanryhmien välillä ja sitä myötä myös yhteiskunnassa ylipäätään saa täyden tukeni.
Näillä sanoilla toivotan täysistunnolle menestystä ja julistan Suomenruotsalaisten kansankäräjien täysistunnon avatuksi."
http://www.tpk.fi/suomi/
Vastaukset 11
Vanhimmat
kääntänyt suomeksi kun ei ole tajunnut mitä Tarja on sanonut, Avenanmaala pitää alkuun kysyä suomen kielelä että puhutaankos tääl suomia,jos ne sanoo et ei osata,niin kylä osaavat,Ahvenampiikiset oppivat suomen kielen 1988 huhtikulla kun oltiin leirillä neljä päivää,niin pikasesti suomen kielen,että en ole tavannut vielä ketää muuta UMMIKOA tai lahoa joka olis suomenkielen salaman oppinnut,,heheeeee
Kyllä meidän kans osataan suomia siellä missä me liikutaan suomen rajojen sisäpuolella,,heheheee
aiot oppia suomea?
Tulokset Suomenruotsalaisten kansankäräjien viime vuosina tekemistä tutkimuksista suomenruotsalaisiin kohdistuvista asenteista ovat olleet toiveita herättäviä. Suhtautuminen suomenruotsalaisiin ja heidän kulttuuriinsa on ylimalkaan myönteistä. >>
Meanwhile in HELSINKI...
Kouluruotsi on asennevamman uhri
Julkaistu: 16.2.2008 00:00
helsingin sanomat
"Yksi keskeinen syy näyttää olevan nuorten ja heidän vanhempiensa keskuudessa edelleen yleinen asennevamma: kielteinen suhtautuminen "pakkoruotsiin", ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten kieleen. Samaan suuntaan vaikuttaa usko englannin riittävyyteen kansainvälisen kanssakäymisen kielenä, samoin kuntien supistama koulujen kielivalikoima.
Kehitys on niin huolestuttava, että sen suunta olisi saatava katkaistuksi. Paluusta vanhaan ei kuitenkaan kannata puhua. Pakko on huono keino erityisesti kielten opiskelussa saati asennevammojen parantamisessa. Tarvitaan myönteistä valistusta ja asennekasvatusta ja ennen kaikkea porkkanoita, jotka kannustavat opiskelemaan ruotsia.
Englannin kielen valta-asema on hyväksyttävä siinä merkityksessä, että sitä on nykymaailmassa jokaisen jollain lailla osattava. Muut kielet, joukossa toinen kotimainen, tulevat suomenkieliselle sen jälkeen. Peruskoulun kielivalikoima ei voi olla laaja. Lukion tulee tarjota enemmän vaihtoehtoja, mutta siinäkin on rajansa. Uusien kielten opiskeluun voi ryhtyä myös lukion jälkeen.
Ruotsia voi pitää helppona kielenä esimerkiksi venäjään ja ranskaan verrattuna. Ruotsin kielen taidolla on yhä enemmän kysyntää sitä mukaa kuin ruotsia osaavien määrä on vähentynyt – sekä yksityisellä että julkisella alalla. Valtion ja kuntien tulisi nykyistä paljon suuremmassa määrin maksaa työntekijöilleen ruotsin osaamisesta. Se olisi hyvä kannustin ruotsin opiskeluun. "
on kokonaisuuden kannalta hyttysen ininää, jolle ei kukaan vakavasti otettava poliitikko kallista korvaansa.
HAlonen: "Suomenruotsalaisilla kansankäräjillä on tärkeä tehtävä täytettävänään siltojen rakentamisessa suomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä."
Presidentti sanoo selvästi, että suomenruotsalaiset ja suomalaiset ovat kaksi erillistä ryhmää, joita kuilu erottaa. Kuitenkin suomenruotsalaiset mielellään esiintyvät suomalaisina. Miten tämä pitäisi ymmärtää, kuka on oikeassa?
Olisi parempi, että lukisit Aku Ankkaa, sitä ehkä ymmärtäisit.
Et osaa vastata, ja sanot jotain ylimielistä vaientaaksesi keskustelun. Presidentti puhuu suomalaisista ja suomenruotsalaisista joiden välille tulee rakentaa siltoja. Eivät he ole yhtä ja samaa ryhmää presidentin mielestä. Kuitenkin RKP:n mielestä he olisivat. Ymmärrän toki, että et osaa selittää, tätä mielipide-eroa.
Sille annettavaa valtionapua vuodelle 2008 kannattivat lähes kaikki kansanedustajat, sillä Timo Soinin ehdotus Folktingetin valtionavun leikkaamiseksi vuodelle 2008 kaatui todella selvin numeroin eli 181-6 (viisi persua 1 demari).
Vertailun vuoksi ehdotus Suomalaisuuden liiton valtionavuiksi vuodelle 2008 kaatui äänin 177-8
(5 persua kolme demaria).
Halosen matelu Ruotsiin päin saavutti huipun vuonna 2003 kun hän allekirjoitti Suomen kielilain Ruotsin kansallispäivänä 6.6.2003.
murskaluvuin 179-3.
Vastaan äänestivät vain:
1) Aittoniemi Sulo /alk
2) Lahtela Seppo /kesk
3) Vistbacka Raimo /ps
Poissa oli 17 kansanedustajaa
Tuloksesta meidän on kiittäminen myös Suomalaisuuden liiton asiantuntijajäseniä.
Suomalaisuuden liitto teki jopa muutosesityksiä kielilakiin, kuten esim:
"Suomalaisuuden liitto huomauttaa, että 3 momentin kohdalla on unohdettu, että maan
kielelliseen kulttuuriperintöön kuuluu myös aitosuomalaisuus."
Suomalaisuuden liitolla olikin arvovaltainen porukka asiantuntijoina kielilakia laadittaessa:
Pentti Huttunen, Suomalaisuuden Liitto
Matti Ahdeoja, Suomalaisuuden Liitto
Jussi Niinistö, Suomalaisuuden Liitto
Erkki Pihkala, Suomalaisuuden Liitto
Heimo Rytkönen, Suomalaisuuden Liitto
Eduskunta hyväksyi sen murskaluvuin 179-3.
Vastaan äänestivät vain:
1) Aittoniemi Sulo /alk
2) Lahtela Seppo /kesk
3) Vistbacka Raimo /ps
Poissa oli 17 kansanedustajaa
Tuloksesta meidän on kiittäminen myös Suomalaisuuden liiton asiantuntijajäseniä.
Suomalaisuuden liitto teki jopa muutosesityksiä kielilakiin, kuten esim:
"Suomalaisuuden liitto huomauttaa, että 3 momentin kohdalla on unohdettu, että maan
kielelliseen kulttuuriperintöön kuuluu myös aitosuomalaisuus."
Suomalaisuuden liitolla olikin arvovaltainen porukka asiantuntijoina kielilakia laadittaessa:
Pentti Huttunen, Suomalaisuuden Liitto
Matti Ahdeoja, Suomalaisuuden Liitto
Jussi Niinistö, Suomalaisuuden Liitto
Erkki Pihkala, Suomalaisuuden Liitto
Heimo Rytkönen, Suomalaisuuden Liitto