Mannerheim ja Stalin

Ja mikä selittää sen että Suomi hyökkäsi raukkamaisesti entisen aseveljensä, Saksan kunniakkaan ja rauhantahtoisen lapin armeijan vapaustaistelijoiden kimppuun.

Mannerheim ei halunnut hyökätä Leningradiin, koska se ei ollut mitenkään Suomen omien sodanpäämäärien mukaista. Lisäksi armeija olisi joutunut äärimmäisen raskaisiin taisteluihin jokaupungin linnoitusvyöhtkkeen läpäisemiseksi. Siihen ei yksinkertaisesti ollut riittävää tulivoimaa, eikä takuulla miehillä halua moiseen hyökkäykszeen.Entä mitä olisi tehty kaupungilla, jloonka asukasluku lähenteli Suomea?

Muurmannin rata olisi kyetty katkaisemaan Sorokassa talvella 1942. Suunnitelmakin tehtiin,mutta siitä luovuttiin poliittisista syistä.Suomi kävi omaa erillissotaansa, eikä halunnut kiristää väleä länsivaltoihin.

Stalin olisi miehittänyt Suomen, mutta yritykset torjuttiin Mannerheimin johdolla. Miksi Stalin olisi vanginnut Suomen presidentin?

Muurmanskin radalla kuljetettiin liittoutuneiden Neuvostoliitolle lähettämiä sotatarvikkeita.

Presidentti sai diplomaateilta tiedon,joka selväsuomella kuuluisi: Jos katkaisette sen radan,teille käy sodan jälkiselvityksissä todella huonosti.

Valtion johto ja Mannerheim tiesivät mitä seuraisi Leningradiin hyökkäyksestä jos sota hävittäisiin. Hyökkäyksen pysäyttäminen talvisodassa menetettyjen alueiden rajoille oli viisas päätös.

Huolimatta kaikista raakuuksistaan Stalin oli realisti. Hän ymmärsi ettei Suomea voi jättää sodan jälkeen ilman toimivaa valtionjohtoa.

Tätä eivät kaikki ymmärrä edes nykyisin. Tosin Irakin ja Afganistanin pitkäaikaisen miehityksen syy on öljy. Hajoittamalla toimiva hallinto saadaan aikaan sekasorto ja syy olla alueella kauan, varmistamassa että öljybisnekset sujuvat.

itsekin joskus viime talvena avauksen. Olen tuota samaa mieltä vaikka liitosta on ehkä vaikea puhua. Mutta ehkä M-heim viestitti, Ruotsin kautta luultavimmin, että Suomen alueelta ei enää hyökätä.

Sanotaanhan esim. Stalingradin taistelun aikaan N-liiton joukkojen Suomen rintamalla olleen täysin alivoimaiset Suomen ja Saksan joukkoihin verraten.

Eikös silloinen Lapin armeijan komentaja kerro muistelmissaan, että jos Suomi ja Saksa olisiva tuohon aikaan käynnistäneet yleishyökkäyksen niin "vastassa olleet neuvostojoukot olisi lyöty nopeasti ja perusteellisesti".

Olen joskus ihmetellyt sitä kun Stalin tarjosi sodan jälkeen M-heimille hoitopaikka heidän sanatorioissaan. Melko harvinainen tarjous entisen vihollisen ylipäällikölle tehtynä. Selvä maksu jostain.

Olen aina sanonut, että M-heim pelasi Suomen kustannuksella niin monia pelejä ja juonitteluja, että niitä kaikkia ei kukaan tiedä. Pelit alkoivat jo kun hän tuli Suomeen. Silloin oli kai tarkoitus päästä Venäjän tsaariksi jne...

Ei hyökkäys sinänsä vaan se kun hyökkäys yllätti M-heimin. Oliko Stalin viekkaana viestittänyt M-heimille, että hän ei tee Suomea vastaan suuriskua ja sen takia Päämajassa vain löysäiltiin eikä välitetty rintamakomentajien viesteistä.

Vaikuttaa silä kuin Airo olisi ollut jotenkin tietoinen myöa N-liiton lupauksista.

Tuskimpa vain, miehethän olivat vanhoja vihamiehiä ...

Leningardin valtaukseen osallistuminen, olisi ollut Suomelle suuri virhe, mikäli kaupunki olisi jäänyt Suomelle niin samalla huollettavaksemme olisi ullut 5 miljoonaa Venäläistä, joiden valvominen olisi ollut jo ongelma.
Sokkeloinen kaupunki ei myöskään ole kevyesti aseistetulle jalkaväelle helppo valtaus, taistelut raunioituvassa kaupungissa todennäköisesti venyvät pitkäksi, valtasihan Saksan armeijakin kapinaan noussutta Varsovan gettoa pari viikkoa ja siellä oli kysessä muutamasta kymmenestä korttelista.

Murmannin radan katkaisu ei olisi ratkaissut mitään, sillä Argangelista etelään oli jo silloin rautatieyhteys ja entisenä Venäjän armeijan sotilaana, Mannerheimin on täytynyt tämä ymmärtää.
Radan katkaisu olisi pitänyt itseasiassa tehdä pohjoisessa kantalahden kohdalla, rintamalohko joka oli Saksalaisten vastuulla.
Radan katkaisusta olisi myös seurannut USA:n sodanjulistus Suomelle.

Stalin ei tehnyt vastapalveluksia, eikä jakanut pähkinöitä ...

Eivät. Mannerheim oli valkoupseeri, joka olisi mieluusti osallistunut bolshevismin lyömiseen Venäjältä jo 1919, jos se olisi suuremmalla todennäköisyydellä onnistunut.

Neuvostolitto kävi sotaa suomalaisia vastaan. Mannerheim kyllä taitavasti antoi liittoutuneiden (astauskirje Churchillille meni varmasti Stalinin tietoon) ymmärtää Suomen erillissodan motiivit ja tarkoituksen. Hyökkäämättömyys Leningradiin oli korkeintaan tukeva signaali.

Muurmannin radalle suomalaiset pääsivätkin, mutta sen itähaara pysyi auki. Sen piti olla Kiestingin suunnan saksalaisten operaatio, johon ei lusikkaa sen enempää pistetty.

Mannerheim soti lujaa, mutta piti kiinni erillissotakäsityksestä varsin vakuuttavasti. Tämähän istutetussa traumasyyllisyydessään jää myös suomalaisilta huomaamatta.

Stalin oli ehkä häikäilemätön, mutta ei tyhmä. Ja hän yritti saada tämän maan antautumaan. Mannerheimin suoja neuvoteltiin yhdessä Ison-Britannian kanssa. Hertta Kuusinen halusi Mannrheimin pään vadille. Zdanov antoi isännän viestin: häneen ei kosketa. NL tarvitsi Mannerheimia, kuten Suomikin, Suomen rauhan kannalle saattamiseksi. Arvovaltasyyt. Toiseksi: Kun Suomi ei antautunut, meillä oli oma laillinen presidentti (Mannerheim) ja oma valtiojärjestys. Me olimme itsenäinen maa! Valvontakomission työkin liittyi lopullista rauhansopimusta edeltävään välivaiheeseen: välirauhansopimuksen ehtoja piti noudattaa. Ei niihin kuulunut presidentin vahingoittaminen.

Äkkiä asiat olisivat muuttuneet huonompaan suuntaan. Esimerkki: kun Pajari piti saada syytteeseen asekätkennästä, Mannerheim soitti, että sinun pitäisi tulla Helsinkiin. Pajari kysyi: "Yksin, vai divisioonan kanssa?" Mannerheim sanoi, että nyt pitää tulla yksin.

Kuinka itsenäisyytensä säilyttäneen maan ylipäällikkö olisi pidätetty ilman ongelmia? Muistutan vielä: Suomi ei antautunut, vaan teki aselevon. Kovin edullista siitä ei tullut - tai miten sen ottaa, kun miettii vaihtoehtoja.



Saksassa vielä 1990-luvunalussa oli miehittäjien tukikohtia joka puolella. Nyt kai jo vähenemään päin...

Sotilaallisesti radan katkaisu olisi ollut yksiselitteisen oikea ratkaisu. Aijaa, menikö tavaraa muutakin kautta? No, ei sitten. Airo oli oikeassa, vain yksi sopijapuoli lisää. Ja siihen olisivat jermut ja nuoret sotilaat ja kansa olleet valmiita.

1919 Mannerheim olisi halunnut hyökätä Pietariin, mutta valtiojohto oli toista mieltä. Epäviisasta joo vasta päättyneen sisällissodan jälkeen. Ei olisi ollut, mutta olisiko ollut voimia? Sitä ei historia kerro. Ainakaan Aunuksen ja Inkerin retkille annettiin lupauksia mutta ei edes niitä voimia, joita olisi ollut antaa.

Tuo Leningradin valloittaminen olisi ollut stragesisesti oikea teko. Tunsin aikoinani tältäkin kylältä pari veteraania, jotka katsoivat piippua pitkin jäällä, kun olisivat voineet ampua, mutta huoltojoukkoihin ei saanut ampua laukaustakaan.

Leningradissa oli iso osa sotateollisuudesta. Siitä vähästä, jota Saksa ei ollut valloittanut. Kun kaikki oli länsirajoilla, oli selvää että Ryssä pyrki valloittamaan koko Länsi-Euroopan. Saksa pyrki todella voimalla valloittamaan Leningradiakin, tästäkin syystä. Mutta Marski ja varmasti kenraalitkin tajusivat, että ei Saksa näitä kaikkia ruoki, ja jos Äänislinnassa kieltäytyjiä teloitettiin, yksiselitteisen oikein, niin jossakin se raja menee suomalaisella sotilaalla. Ei olisi onnistunut.

Arvo "poika" Tuomiselle avautui saksalainen veteraani 1975. Että jos Suomi olisi katkaissut radan, ja auttanut Leningradin murtamisessa, niin olisimme voineet vapauttaa 20 divisioonaa Stalingradin rintamalle. Totta, ja olisimme varmaan teoriassa voittaneet koko sodan.

Mutta kokeneena upseerina Mannerheim näki, että olisivathan nuo saksalaiset kenraalit voittaneet sodan, jos itävaltalainen korpraali olisi antanut heidän hoitaa hommansa alun alkaen. Hyvät pohjat teki, mutta no joo.

Muistaakseni asiansa osaavat kenraalit yrittivät lähes epätoivoisesti kertoa korpraalille, että täytyy lähteä heti talven jälkeen, kun on noita etäisyyksiä ja erilaisia ilmastoja. No, suuruudenhullu luuli, että kyllä tuonne ehditään ennen talveakin, tärkeämpää on symbolinen aloituspäivä. No, se alkoi, ja se loppui.

Mannerheim vanhana venäjän armeijan upseerina ymmärsi tämän. Niin tai näin, niin poikkeksellinen menestystarina tuo Suomen toinen maailmansota. Radiotiedustelu, kaukopartiotoiminta, hävittäjälentäjät alivoimaisella ja myöhemmin tasavertaisella kalustolla. Tykistökenraari Nenosen keksinnöt ennen sotaa ja vielä kesken sodan 1943.

Suomi tosiaan yritti lavastaa saksalaisten lähdön pohjoisesta, mutta ei onnistunut. Häpeätahroja, ei mennyt kaikki täydellisesti joo, mutta täydellisessä maailmassa ei tarvitsisi käydä sotiakaan. Ei Sisilian maihinnousua, eikä Sisiliassa sitä, että kuka on lopulta hedelmätarhojen omistaja tai vartija.

lapset olivat syntyneet tuohon kaupunkiin ensi rakkaus koettu siellä, vannonut tsaarille valan Jumalan edessä, elänyt elämänsä parhaat vuodet pietarissa.

mannerheim oli tuolloin 74 vuotta

Kyllä Mannerheim ja Stalin olivat salaisesti liitossa, sehän oli tietyn pienen sisäpiirin tiedossa heti Jatkosodan alusta. Hitler lienee aavistanut tämän mutta ei voinut nostaa asiaa missään vaiheessa esille. Asia oli parempi pitää salassa kaikkien osapuolien kannalta. Suomen hyökkäyksen pysäyttämien, Leningradin huoltoreitin rauhoittaminen (jopa kuljetusten tukeminen aurauskalustolla), Suomen miehittämättä jättäminen, Mannerheimin koskemattomuus sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä jne, jne. ovat seurausta tuosta salaisesta liitosta.

Mannerheim neuvotteli myös salaisesti japanilaisten kanssa sekä pyysi useaan otteeseen mukaan USA:n ydinasekehittelyyn. Myös marssilaisiin yritti saada kosketuksen, mutta tiettävästi epäonnistui.

Kyllähän tuosta on puhuttu, ja olen lukenutkin. Mutta entäs se, että Mannerheim todellakin olisi halunnut hyökätä pietariin 1919? Todennäköisesti siksi, että olisi sen pystynyt pelastamaan. Ryssiltä ryssille, kommareilta valkoisille. Enkelin siipiä ei millään sisällissodan osapuolilla, ja niitä oli montakin.

Jos se olisi ollut Suomelle parasta, niin eiköhän Marski olisi käskenyt hyökätä, ja valinta ei olisi ollut vala tsaarille. En aliarvosta upseerin kunniasanaa, mutta valtakunta oli vaihtunut. Mutta kun ei ollut se paras vaihtoehto. Maailman sotahistoriassa nyt on vain itsepintaisesti tämä Suomen poikkeuksellinen menestys ja vieläpä poikkeuksellisista syistä. Joo, tuli viljaa Saksasta, ja se että Suomi sitoi Ryssää vuodet, auttoi sen tuotannossa ja tuonnissa. Mutta poikkeukselliset hommat tehtiin itsekin kotirintamalla. Miehet ja hevoset olivat rintamalla, niin naiset käsipelissä tekivät mahdottomasta mahdollisen. Sotavankeja oli näissä töissä. Äitini muistaa Impilahdelta juuri ja juuri Sergein, joka itki liikutuksesta, kun täytyy lähteä pois. Isovanhempani tietenkin muistavat hänet myös. Ja itki myös,kun tiesi, että mikä odottaa. Kymmeneksi vuodeksi leirille pois kertomasta, että millaiset ovat olot pienessä "sivistymättömässä" maassa, joka käy sotaa suurvaltaa vastaan, verrattuna tämän ihanuutelan rauhanaikaan. Ei ole miehestä kuulunut mitään. Ylläripylläri.

Ajat sitten kuultiin, että suurin osa sotavangeista sai suunnilleen kympän tuomiota, kun eivät kuolleet vaan antautuivat. He kertoivat vapauduttuaan jo silloin, kun siitä Neuvostoliitossa joutui kuseen, että heidät vangittiin muista syistä. Että kun olivat vallanneet maata, niin tajusivat, että kyllä täällä raudan ja veren keskellä on haavoittunut ja kaatunut paljonkin miehiä, mutta kaikki on viety pois. Ainoana maana toisessa maailmansodassa. Sitähän nämä eivät tienneet, mutta vankileireille pois kertomasta tällaista leipäjonoissa. Heille oli kerrottu tsuhnista vaikka mitä, mutta ei mennyt sitten rintamasotureille läpi. Jatkosota olikin sitten toinen juttu.

No tämä olikin sitten toinen juttu, vaikka aiheeseen liittyikin. Pieni Suomi oli sodassakin sivistysvaltio, ei olisi ollut jos Marski olisi ollut toista mieltä. Joo, nuo Äänislinnan leirit, tiedän, joku ottaa kuitenkin puheeksi. Hoida tuollainen sota itse ja jaa vain heille Mäkilältä leipää ja pidä kurissa ilman aitaa.

Niin helppoa se on.

liittolaisia olivat. Tosi asiassa Stalin ei olisi kelvannut Mannerheimille edes hevosen pierun haistajaksi. Niin alhaiseksi katsoi kommunistihaihattelijoiden arvon. Sitä lienee tämän palstan lierosakin mahdotonta ymmärtää.

Stalinin tekemiin liittoihin ei voinut luottaa. Mannerheim ei sellaista olisi tosissaan ottanut. Joillakin on tapana tehdä "MR -sopimuksia" kulloisenkin tilanteen tarpeiden mukaan. Sopimuksen sitovuus loppuu yhtä yllättäen kuin alkaakin. Ei tuommonen takinkääntöpelleily mitään oikeata liittolaisuutta synnytä. Nämä tämän tyylin sopimukset on aina olleet itänaapurin leipälaji. Yksilötasolla näitä "liittoja" solmittiin mm niiden "maanpettureiden" kanssa jotka tunnustivat ja allekirjoittivat järjettömiä syytöksiä kuulusteluissa.

Tämmösiä oli kommunistien liitot. Vessapaperin arvoisia.
(tosin sehän oli heillä arvokasta)