asiatietoa, vaikka nettiyhteys on ainakin vielä auki, ennen kuin Tarja ja Matti saa aikaan se lakinsa, jolla ne voi rajoittaa tai sulkea oman tahtonsa mukaan suomalaisten nettiyhteyksiä, miettikääs sitä.
Googlaa Nato ja lue ihan itse.
Googlaa Nato ja lue ihan itse.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei turhaa koko länsi turvaa Natoon. Jokaisen on ymmärrettävä, että on huippu juttu kuulua länteen ja olla länsimainen demokratia. Vielä saa puhua. On hyvä lisätä voimaa ja elää vapaana. Hae Nato googlella siis.
Suomen edustusto Natossa hoitaa Suomen suhteita Natoon rauhankumppanuuden puitteissa. Kaikki Naton rauhankumppanimaat ovat edustettuina Natossa.
Rauhankumppanuuden puitteissa edustuston virkamiehet osallistuvat säännöllisesti kokoontuviin komiteoihin ja työryhmiin. Naton rauhankumppanuustoiminta koskettaa laajasti Suomen valtionhallintoa. Siihen osallistuvat aktiivisimmin ulkoasiainministeriö, puolustusministeriö, pääesikunta, liikenne- ja viestintäministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriön alainen huoltovarmuuskeskus.
Rauhankumppanuusohjelman kautta edustusto tukee Suomen sotilaallisen yhteensopivuuden kehittämistä Naton kanssa ja osallistumista Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Naton rauhankumppanuus pitää sisällään myös siviilivalmiussektorin yhteistyön ja yhteistyön yhteiskuntien suojelemiseksi kriisitilanteissa sekä terrorismin torjumiseksi.
Naton sisäisen muutoksen ja kansainvälisen merkityksen seuraaminen ja arviointi on Suomen kannalta keskeinen edustuston hoitama tehtävä. Edustustolla on myös rooli vähemmän kehittyneiden kumppanimaiden reformien tukemisessa.
Lisäksi Suomen edustusto Natossa vastaa voimavara- ja materiaaliyhteistyön kehittämisestä Naton rauhankumppanuustoiminnan ja EU-Nato -yhteistyön puitteissa.
Edustuston tavoitteena on myös Suomen ja Naton yhteistyöstä kiinnostuneiden poliittisten päättäjien, sidosryhmien ja kansalaisten kannalta hyödyllisen ja merkityksellisen tiedon jakaminen Suomen toiminnasta Naton rauhankumppanuusohjelmassa.
Suomi osallistuu tällä hetkellä kahteen Nato-johtoiseen kriisinhallintaoperaatioon: KFOR-operaatioon Kosovossa sekä ISAF-operaatioon Afganistanissa.
Päätöksen Suomen osallistumisesta ja osallistumisen lopettamisesta tekee tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Ennen osallistumista koskevan ratkaisuehdotuksen tekemistä valtioneuvoston on kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Mikäli ratkaisuehdotus koskee sotilaallisesti erityisen vaativaa kriisinhallintatehtävää tai tehtävää, joka ei perustu YK:n turvallisuusneuvoston valtuutukseen, valtioneuvoston on ennen ratkaisuehdotuksen tekemistä kuultava eduskuntaa antamalla sille asiasta selonteko.
Suomen osallistumisesta kriisinhallintaoperaatioihin säädetään sotilaallista kriisinhallintaa koskevassa laissa: Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta 31.3.2006/211. Lakiteksti löytyy kokonaisuudessaan Valtion säädöstietopankista (Finlex) Eduskunnan internetsivuilla.
Rauhankumppanuuden keskeinen sotilaallinen päämäärä on parantaa joukkojen kykyä osallistua kriisinhallintaoperaatioihin.
Sotilaallisella puolella rauhankumppanuuden suunnittelu- ja seurantaprosessi (Planning and Review Process, PARP) on kriisinhallintatehtäviin tarkoitettujen joukkojen ja muiden voimavarojen pitkän aikajänteen kehittämisen kannalta rauhankumppanuuden keskeisin kokonaisuus.
Suomi on harjoittanut PARP-yhteistyötä Naton kanssa vuodesta 1995 alkaen ja se on edelleen tärkein instrumentti Suomen puolustusvoimien kansainvälisen yhteistoimintakyvyn kehittämisessä.
Maaliskuussa 2006 hyväksytyn Suomen PARP-asiakirjan mukaan Suomella on yhteensä 62 kumppanuustavoitetta, jotka keskittyvät kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin tarjoamiemme joukkojen ja tiettyjen erityisosaamisalueiden yhteistoimintakyvyn parantamiseen.
Kumppanuustavoitteilla ja yhteistoiminnalla Naton kanssa on tärkeä rooli myös Suomen EU:n taisteluosastoihin tarkoittamien voimavarojen kehittämisessä.
Toinen kriisinhallintakyvyn kehittämisen kannalta keskeinen kokonaisuus on ns.operatiivinen voimavarakonsepti (Operational Capabilities Concept, OCC). Sen puitteissa Nato on mm. avannut rauhankumppaneille vaativia harjoituksiaan (pois lukien yhteiseen puolustukseen liittyvät harjoitukset), joihin osallistuminen edellyttää joukkojen kuuluvan niin sanottuun OCC:n joukkopooliin ja läpäisevän harjoitukseen liittyvän "laadullisen arviointikynnyksen". Konsepti myös mahdollistaa joukkojemme yhteistoimintakyvyn ja suorituskyvyn arvioinnin käyttäen hyväksi Naton omille joukoilleen kehittämiä teknisiä-, laadullisia- sekä suorituskykyyn liittyviä standardeja. Tämä puolestaan tekee mahdolliseksi osallistumisen kriisinhallintaoperaatioihin.
Naton siviilivalmiussuunnittelulla (Civil Emergency Planning, CEP) on kaksi pääulottuvuutta: systemaattinen ja tehokas siviilivalmiuden hyödyntäminen Naton strategisen suunnittelun tukena sekä siviiliväestön suojeluun keskittyvä toiminta. Yhä tärkeämmäksi painopisteeksi siviilivalmiudessa on noussut kriittisen infrastruktuurin, kuten esimerkiksi tietoverkkojen, suojaaminen.
Siviilisektorin rooli ja yhteistyö sotilasorganisaation kanssa on viime vuosina korostunut Naton toiminnassa. Tämä näkyy kriisinhallintaoperaatioiden valmistelussa ja tukemisessa, mutta myös sotilasviranomaisten valmiutena avustaa siviiliviranomaisia luonnononnettomuuksissa sekä kemiallisten, biologisten ja radiologisten terroristihyökkäysten seurausten hallinnassa.
Osallistuminen Naton siviilivalmiusyhteistyöhön antaa tietoja jäsen- ja kumppanuusmaiden järjestelyistä ja toimenpiteistä mutta myös tilaisuuden luoda verkostoa EAPC-maiden viranomaisiin ja mahdollisuuden tuoda esiin suomalaista osaamista varautumiseen liittyvässä suunnittelussa.
NRF (Nato Response Force) -joukkojen perustamisesta päätettiin Naton Prahan huippukokouksessa 2002 ja ne julistettiin täyteen valmiuteen marraskuussa 2006 Riiassa pidetyssä Naton huippukokouksessa. NRF on keskeinen väline Naton eurooppalaisten jäsenmaiden sotilaallisten kykyjen kehittämiseksi (ns. "transformaatio") ja harjoittamiseksi. Se on myös korkeassa valmiudessa oleva joukko, jota voidaan tarpeen mukaan räätälöitynä käyttää erilaisissa Naton toimeenpanemissa operaatioissa.
Naton kannalta on tärkeää, että Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin suorituskykyjä tuottavat keskeisimmät rauhankumppanimaat säilyttävät yhteistoimintakykynsä Nato-maiden joukkojen kanssa mahdollisimman korkeatasoisena myös tulevaisuudessa. Tämän vuoksi NRF-osallistuminen on avattu kiinnostuneille ja siihen kykeneville rauhankumppanimaille. Tätä varten Nato on laatinut kehyksen, jossa määritellään rauhankumppanuusmaiden mahdollisuudet osallistua NRF:ää täydentävään toimintaan. Kumppaneiden osallistuminen NRF:ää täydentävään toimintaan on vapaaehtoisuuteen perustuva prosessi. Täydentävyydellä tarkoitetaan sitä, että Naton nopean toiminnan joukko ei ole kumppanimaiden osoittamista voimavaroista riippuvainen, vaan Nato edellyttää NRF:n kykenevän aina toimimaan ilman kumppanimaita.
Kiinnostuneilta mailta edellytetään osallistumista rauhankumppanuuden suunnittelu- ja seurantaprosessiin (PARP), joukkojen ilmoittamista operatiivisen voimavarakonseptin (OCC) joukkopooliin sekä tarvittavien suorituskykyarviointien läpäisemistä. Naton näkökulmasta rauhankumppanimaiden osallistumisen NRF:n täydentävään toimintaan ei odoteta vaikuttavan merkittävällä tavalla NRF:n joukkojen kokoamisessa ilmenneisiin puutteisiin. Tärkein hyöty rauhankumppanimaiden osallistumisesta on varmistaa, että ne pystyvät jatkossakin toimimaan tehokkaasti yhteistyössä Naton kanssa ja tuottamaan laadukkaita joukkoja Nato-johtoisiin kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Rauhankumppanuusmaiden osallistuminen mahdolliseen kansainväliseen kriisihallintaoperaatioon valmiusvuorossa olevan NRF-rotaation kanssa edellyttäisi aina kumppanimaan omaa kansallista operaatiokohtaista osallistumispäätöstä ja Naton neuvoston hyväksyntää. Osallistumisen luonne eroaa EU:n taisteluosastoista mm. siinä suhteessa, että Naton lähtökohtana on kyetä kokoamaan NRF-joukot ja toimeenpanemaan operaatiot yksinomaan Naton jäsenmaiden voimin. Kumppaneiden mahdolliset kontribuutiot ovat luonteeltaan täydentäviä. Kumppanimaihin ei näin ollen Naton taholta kohdistu velvoitetta lähteä johonkin tiettyyn operaatioon.
Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (UTVA) marraskuussa 2006 tekemän linjauksen mukaisesti Suomi voi osallistua kumppanimaille avattuihin NRF-harjoituksiin. Suomi onkin jo osallistunut joihinkin harjoituksiin, joissa Nato on harjoittanut ja arvioinut NRF:ään ilmoitettuja joukkoja. Huhtikuussa 2007 Suomi ilmoitti suullisesti yhdessä Ruotsin kanssa Naton sihteeristölle harkitsevansa myönteisesti tarjottua mahdollisuutta osallistua NRF:ää täydentävään toimintaan. Maaliskuussa 2008 UTVA linjasi, että Suomi vahvistaa halukkuutensa osallistua NRF:ää täydentävään toimintaan ja tämä tieto toimitetaan Natolle Suomen Natoon akkreditoidun suurlähettilään kirjeellä. Tämän jälkeen Pohjois-Atlantin neuvosto (NAC) tekee päätöksen Suomen kutsumisesta mukaan toimintaan. Neuvoston päätöksen jälkeen Suomi määrittelee, minkälaisia joukkoja se tarjoaa täydentävään toimintaan sekä milloin ne ovat käytettävissä, ja neuvottelee Naton kanssa tarkoituksenmukaisen tavan harjoitella NRF-joukkojen kanssa. UTVA linjasi edelleen, että Suomi ei ole asettamassa sotilasosastoa NRF-valmiusvuoroon. Mahdollinen päätös operaatioon osallistumisesta tehtäisiin erikseen sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 2 ja 3 §:n mukaisesti.
Muissa ulkoasiainhallinnon palveluissa
* Suomi Nato-johtoisissa kriisinhallintaoperaatioissa - Ulkoasiainministeriön internetsivut
Muualla verkossa
* ISAF-operaatio - Puolustusvoimien internetsivut
* KFOR-operaatio - Puolustusvoimien internetsivut
* Säädöstietopankki - Eduskunnan internetsivut
Päivitetty 25.4.2008