Historiasta tulevaisuuden tekemisen painolastina
Ihmiset joilla ei ole käsitystä tulevaisuudesta, ei menetelmiä sitä tutkia eikä edes uskoa, että sitä, sen tulemista voidaan tietoisesti ohjata, ei ole muuta kuin joko hyväksyä menneisyys tai sitten ei. Menneisyys ei kuitenkaan ole se millä tulevaisuutta ohjataan, eikä siis myöskään historia. Vaan toiminta tässä ja nyt, joka on tietoista tulevaisuuden tuottamista ja siis perustuu suunnitelmaan, joka perustuu teoriaan, joka perustuu tosiasioihin ja ilmiöihin ja jolla on kasautunut perinteensä, mutta jolla perinteellä emme suinkaan aseta uutta hypoteesia. Jos teemme näin, raahaamme mukanamme vain uskoa menneestä, joka on jo kertaalleen kumottua...
Ymmärrän hyvin, että emme ole tulleet tähän tyhjästä, emme ole myöskään tulleet tähän tietoisesta historiasta, emmekä tulevaisuudesta vaan luonnonhistoriallisina. Tulevaisuus on kuitenkin vain se joka on käsissämme, päinvastoin kuin menneisyys, joka on vain manipuloitavissamme.
Sosialismin parjaaminen on keino estää tulevaisuutta toteutumasta, sen sijaan sosialismiin perehtyminen, sen olemukseen ja ilmiöön paneutuminen on teorian rakentamista ja antaa mahdollisuuksia tietoisen asenteen luomiseen siis sen, millä sulkea pois se mikä ei sosialismiin kuulu ja ottaa huomioon sen mikä sinne kuuluu.
Mitenkä Marx, Engels, Lenin, Trotski, Stalin, Hruštšev, Mill, Kuhn tai Lakatos kuuluvat tulevaan sosialismiin? Vain teorian kautta, ei minkään muun, eikä tarvitsekaan kuulua. Se, että he kuuluvat menneeseen, ei tarkoita, eikä siitä seuraa mitenkään, että heidän tulee kuulua tulevaan sosialismiin muuten kuin teoriankautta, jos heidän teoriansa sen kritiikin kestää. Nyt heitä rahdataan sinne historiallisina argumentteina, mutta eivät he ole sellaisia. Heidän kirjoituksensa sitä ovat, mutta vain analyysin kautta. Analyysin, joka käsittelee heitä tietoisen tulevaisuuden rakentamisen metodein. Jos otamme heidät argumenteiksi, emme ole enää itsemme vaan olemme argumenttimme. Vieraannumme heidän mukanaan todellisuudesta.
Teorioita tulee osata rakentaa ja niitä tulee osata hylätä, mutta ei niitä tarvitse osata raahata perässään, mutta tulevaisuuttamme meidän tulee osata rakentaa tai se tulee meille vain niiden toimesta, jotka sitä rakentavat. Kapitalismi murskasi menneen, koska se osasi rakentaa tulevaisuutta eikä roikkunut menneessä, mutta se ei osannut, rakentaa sitä oikeudenmukaiseksi.
Se on outo käsitys, että tulevaisuus olisi osa menneisyyttä, silloinhan asetamme tulevaisuudelle jarrut menneisyydestä, sehän on uskoa revisionismiin? Tulevaisuus on irtiottoa menneisyydestä, ei siinä roikkumista. Historia on kerrontaa ja kerronta on myyttiä ja fiktiota, tieteellinen kerronta selitystä. Se historia joka on rakentamista, arkkitehtuuria ja konkreettisesti käsiteltävää on ja murenee, mutta se ei ole käsitettä, vaan konkretiaa jolla on nimensä. Se luonnollisesti seuraa meitä, kunnes katoaa, mutta ei sitäkään kannata raahata perässään vaan uudistaa se.
On aika murskata väärä käsitys historiasta ja väärä käsitys tulevaisuudesta. Minusta oikea käsitys on se, että tulevaisuus alkaa aina nyt ja teot sen puolesta samoin. Mitä ihmeen ideaa on siinä, että tiedän, kuinka Lenin eli ja kuoli tai mitenkä Hitler nousi ja tuhoutui ja mitä hän edusti. Onhan selvä, että minun tulee tietää muutenkin mikä siinä on ollut väärää ja mikä oikeaa. Mikä on mahdollista ja mikä ei saa sitä olla. Kysytään itseltämme, miksi minun pitäisi alistua myyteille ja tarustoille, miksi minun pitää alistua aliarvioinnille ja kuunnella menneistä tapahtumista selityksiä. Osaanhan minä asettaa kysymykset muutenkin, millainen tulevaisuuden tulee olla, miksi en osaisi..
Historia on vankikoppi jonne haluamme sulkeutua, kun emme uskalla sieltä ulos päivänvaloon, joka häikäisee meidät. Historia on jo mennyttä humpuukia, se on menetelmä sitoa aivot menneeseen, jotta ne eivät olisi tiellä tulevaisuudessa. Historioitsijat ovat revisionisteja, he todella luulevat, että tulevaisuus on jo menneen ja hylätyn uudelleen konstruoimista tulevaisuudessa.
Hannu Rainesto Helsinki 8.8.2008
Ihmiset joilla ei ole käsitystä tulevaisuudesta, ei menetelmiä sitä tutkia eikä edes uskoa, että sitä, sen tulemista voidaan tietoisesti ohjata, ei ole muuta kuin joko hyväksyä menneisyys tai sitten ei. Menneisyys ei kuitenkaan ole se millä tulevaisuutta ohjataan, eikä siis myöskään historia. Vaan toiminta tässä ja nyt, joka on tietoista tulevaisuuden tuottamista ja siis perustuu suunnitelmaan, joka perustuu teoriaan, joka perustuu tosiasioihin ja ilmiöihin ja jolla on kasautunut perinteensä, mutta jolla perinteellä emme suinkaan aseta uutta hypoteesia. Jos teemme näin, raahaamme mukanamme vain uskoa menneestä, joka on jo kertaalleen kumottua...
Ymmärrän hyvin, että emme ole tulleet tähän tyhjästä, emme ole myöskään tulleet tähän tietoisesta historiasta, emmekä tulevaisuudesta vaan luonnonhistoriallisina. Tulevaisuus on kuitenkin vain se joka on käsissämme, päinvastoin kuin menneisyys, joka on vain manipuloitavissamme.
Sosialismin parjaaminen on keino estää tulevaisuutta toteutumasta, sen sijaan sosialismiin perehtyminen, sen olemukseen ja ilmiöön paneutuminen on teorian rakentamista ja antaa mahdollisuuksia tietoisen asenteen luomiseen siis sen, millä sulkea pois se mikä ei sosialismiin kuulu ja ottaa huomioon sen mikä sinne kuuluu.
Mitenkä Marx, Engels, Lenin, Trotski, Stalin, Hruštšev, Mill, Kuhn tai Lakatos kuuluvat tulevaan sosialismiin? Vain teorian kautta, ei minkään muun, eikä tarvitsekaan kuulua. Se, että he kuuluvat menneeseen, ei tarkoita, eikä siitä seuraa mitenkään, että heidän tulee kuulua tulevaan sosialismiin muuten kuin teoriankautta, jos heidän teoriansa sen kritiikin kestää. Nyt heitä rahdataan sinne historiallisina argumentteina, mutta eivät he ole sellaisia. Heidän kirjoituksensa sitä ovat, mutta vain analyysin kautta. Analyysin, joka käsittelee heitä tietoisen tulevaisuuden rakentamisen metodein. Jos otamme heidät argumenteiksi, emme ole enää itsemme vaan olemme argumenttimme. Vieraannumme heidän mukanaan todellisuudesta.
Teorioita tulee osata rakentaa ja niitä tulee osata hylätä, mutta ei niitä tarvitse osata raahata perässään, mutta tulevaisuuttamme meidän tulee osata rakentaa tai se tulee meille vain niiden toimesta, jotka sitä rakentavat. Kapitalismi murskasi menneen, koska se osasi rakentaa tulevaisuutta eikä roikkunut menneessä, mutta se ei osannut, rakentaa sitä oikeudenmukaiseksi.
Se on outo käsitys, että tulevaisuus olisi osa menneisyyttä, silloinhan asetamme tulevaisuudelle jarrut menneisyydestä, sehän on uskoa revisionismiin? Tulevaisuus on irtiottoa menneisyydestä, ei siinä roikkumista. Historia on kerrontaa ja kerronta on myyttiä ja fiktiota, tieteellinen kerronta selitystä. Se historia joka on rakentamista, arkkitehtuuria ja konkreettisesti käsiteltävää on ja murenee, mutta se ei ole käsitettä, vaan konkretiaa jolla on nimensä. Se luonnollisesti seuraa meitä, kunnes katoaa, mutta ei sitäkään kannata raahata perässään vaan uudistaa se.
On aika murskata väärä käsitys historiasta ja väärä käsitys tulevaisuudesta. Minusta oikea käsitys on se, että tulevaisuus alkaa aina nyt ja teot sen puolesta samoin. Mitä ihmeen ideaa on siinä, että tiedän, kuinka Lenin eli ja kuoli tai mitenkä Hitler nousi ja tuhoutui ja mitä hän edusti. Onhan selvä, että minun tulee tietää muutenkin mikä siinä on ollut väärää ja mikä oikeaa. Mikä on mahdollista ja mikä ei saa sitä olla. Kysytään itseltämme, miksi minun pitäisi alistua myyteille ja tarustoille, miksi minun pitää alistua aliarvioinnille ja kuunnella menneistä tapahtumista selityksiä. Osaanhan minä asettaa kysymykset muutenkin, millainen tulevaisuuden tulee olla, miksi en osaisi..
Historia on vankikoppi jonne haluamme sulkeutua, kun emme uskalla sieltä ulos päivänvaloon, joka häikäisee meidät. Historia on jo mennyttä humpuukia, se on menetelmä sitoa aivot menneeseen, jotta ne eivät olisi tiellä tulevaisuudessa. Historioitsijat ovat revisionisteja, he todella luulevat, että tulevaisuus on jo menneen ja hylätyn uudelleen konstruoimista tulevaisuudessa.
Hannu Rainesto Helsinki 8.8.2008
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja aivot tukevasti elinkautisessa.
Viestistäni ei voi noin päätellä, vaan ainoastaan, että uudistusten vastustajat ovat historian vankeja ja nyt kapitalismissa vieläpä luonnonhistorian.
Kyky uudistaa on luovuutta, kyvyttömyys siihen on porvarismia... Taitavat olla synonyymeja.