Haluatko sinä leikkiä tai olla sellaisen kanssa, joka on väkisin patistettu seuraan, kun äiti tai vanhemmat käskevät? Itse olen huolissani yksinäisestä nuorestani, jolla on onneksi samaa sukupuolta olevia sisaruksia. Alle kouluikäisenä oli vielä helppoa viedä kaikenlaisiin kerhoihin ja vielä ekaluokillakin, mutta nyt isompana, haluaisin vinkkejä kuinka kotona viihtyvän teini-ikäisen saa toisten seuraan? Hän käy koulua ja on yksi sosiaalisuutta edistävä harrastus, jossa onneksi viihtyy, mutta kavereita ei vain ole. Sen lisäksi on kolme muuta harrastusta, mutta niitä harrastaa yksinään. Koneella istumista meillä on rajoitettu, hän oli luokallaan lähes ainoita opettajankin mukaan jolla näin tuntuu olevan. Väkivaltapeleistä meillä ei onneksi teinit pidä ja telkkarista katsovat vain autontuunausohjelmia yms.
En oikein osaa lähteä käskemään toisia samanikäisiä "touhuamaan" nuoreni kanssa? Nuortani ysillä ärsytti toisten viikonloppujutut, hän piti niitä typerinä. Hän ei tunnu viihtyvän kuin harvojen seurassa, eikä hae koskaan kontaktia. Apua on haettu ja saatu ja muut asiat on saatu kuntoon, sosiaalisuutta ei.
Pikkuveljellä taas on iso liuta kavereita ja näiden kanssa tämä isompikin täällä pelailee tietsikkapelejä, mutta ei paljon muuta.
Kyllä, olen todella huolissani. Olen huono kasvattaja, kun en saa nuorelleni kavereita.
En oikein osaa lähteä käskemään toisia samanikäisiä "touhuamaan" nuoreni kanssa? Nuortani ysillä ärsytti toisten viikonloppujutut, hän piti niitä typerinä. Hän ei tunnu viihtyvän kuin harvojen seurassa, eikä hae koskaan kontaktia. Apua on haettu ja saatu ja muut asiat on saatu kuntoon, sosiaalisuutta ei.
Pikkuveljellä taas on iso liuta kavereita ja näiden kanssa tämä isompikin täällä pelailee tietsikkapelejä, mutta ei paljon muuta.
Kyllä, olen todella huolissani. Olen huono kasvattaja, kun en saa nuorelleni kavereita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, joku varmaan kysyy että miksi kysyn täällä. Kun täällä tuntuu olevan kasvatusalan asiantuntijoita niin paljon, siksi.
Eli ihmettelet, miksei nuortasi kiinnosta käydä dokaamassa viikonloppuisin? Täytyy kyllä ihmetellä tätä ihmettelynaihetta. Onko sulla arvot jotenkin pielessä?
Jos Keravalla asutte, niin on muuten oikeasti vaikeaa löytää 100% selväpäistä samanikästä seuraa. Onhan sellasii normaalejakin nuoria täällä, mut kun ei ittee noi "tavisjutut" kiinnosta, nii en mä ainakaan pahemmin löydä ketään.
Että kun tilanne on tää, niin yhdyn kyllä nimim. "ei-alkoholisti" (vai mikä se oli) vastaukseen. Mietin ihan samaa melkein aina, kun omat vanhemmat yrittää patistaa pihalle.
Musta tuntuu, että olis kaikkien kannalta parempi, jos nyt et kuitenkaan lähtis taluttamaan lastasi pihalle ja tutustuttamaan samanikäsiin "Hei, tässä on meidän Matti ja hän haluaisi päästä mukaan" -tyylillä. Mahtaisi nolottaa. Yritä mieluummin olla tukena taustalla ja ota vaikka selvää, missä päin pyörii samanhenkistä porukkaa kuin lapsesi on. Ite oon huomannu netin olevan aika kätevä juttu samanhenkisten ihmisten löytämiseen. Siinä täytyy sit vaan yrittää toimia silleen, et kaveruus ei jäis vaan nettiin, vaan et vois siirtyä näkemään naamakkainkin. Oon ite löytäny pari laittamalla ilmotusta nettiin, tyyliin "pidän siitä ja siitä, asun siellä ja pla pla pla, otahan yhteyttä sähköpostilla jos olet samanhenkinen..." Ja joku sitten vastaa jos käy hyvä tuuri. Se on yksi vaihtoehto.
Minkä sille voi jos ei kiinnosta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy eikä kaikkia kiinnosta pörrää kartsalla. Ehkä sitä sitten kun itsenäistymisen aika koittaa.
Eipä se rikkaruohonkaan kohdalla valaistunut se suuri elämäntehtävä,kun annettiin vaan olla ja
pelataräiskiä sotapelejä.Eli vaikutetaan ja väli-
tetään,puututaan ja kysellään asioita väsymiseen asti.