Suomen ns. kaksikielisyys perustuu yhteiskunnan asettamiin lakeihin ja vaatimuksiin. Yksityisen kansalaisen odotetaan noudattavan lakia ja opiskelevan ja osaavan sen nojalla ruotsia. Ruotsin osaaminen ei monessakaan tapauksessa perustu kansalaisten välittömään tarpeeseen tai omaan valintaan. Ahvenanmaalainen Gustaf Widén on kuitenkin todennut, että lainsäädännöllä voidaan kyllä pakottaa koululaiset lukemaan ruotsia, mutta ketään ei voida pakottaa osaamaan ruotsia. Ruotsinmielinen Widén ja suomenmielinen Heikki Tala näkevät ruotsin tulevaisuuden Suomessa yhtä synkkänä.
Näin ei tarvitsisi olla. Periaate kahdesta kansalliskielestä tarjoaa useita sovellutusmalleja, eikä tämä nykyinen kielilainsäädäntö ole ainoa eikä paras. RKP:n tulisi etsiä sellainen malli, joka turvaisi ruotsinkielisten oikeudet, mutta ei aiheuttaisi torjuntaa tai välinpitämättömyyttä niiden miljoonien suomalaisten joukossa, jotka eivät koskaan edes tapaa ruotsinkielisiä.
RKP on ruotsinkielisten puolue, ja sitä kautta ruotsinkieliset saavat äänensä julkisesti kuuluviin yhteiskuntaa kehitettäessä. Tämän lisäksi on folktinget ja joukko säätiöitä ja koko suomenruotsalainen verkosto, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä. Tästä ei ole muuta sanottavaa paitsi, että suomenkielisen ja usein myös ruotsinkielisen on vaikeaa tietää, missä ja miten päätökset todellisuudessa syntyvät, joten RKP:n yhteydessä joudutaan keskustelemaan myös sen taustavoimista. Sellaiset isokenkäiset päättäjät, jotka eivät joudu mittauttamaan kannatustaan vaaleissa, ovat toisinaan kovin kaukana tavallisten suomenruotsalaisten arkitodellisuudesta.
Internet on mahdollistanut sellaisen kielipoliittisen keskustelun, johon voivat osallistua nekin, joita kielipolitiikka mitä suurimmassa määrin koskee - tavalliset kansalaiset. Kun aikaisemmin liioiteltiin yhteen suuntaan ylistäen ruotsin kielen tärkeyttä, niin nyt on keskusteluissa liioiteltu aivan vastakkaiseen suuntaan, mikä on järkyttänyt niitä, jotka eivät ole tajunneet yhteiskunnallisia muutoksia. - Kaikella on aikansa, ja asioilla on etsikkoaikansa. Kielilaki epäonnistui, koska se ei tuonut mitään uutta, ja jos lainsäädäntö polkee paikoillaan, se jää jälkeen.
Näin ei tarvitsisi olla. Periaate kahdesta kansalliskielestä tarjoaa useita sovellutusmalleja, eikä tämä nykyinen kielilainsäädäntö ole ainoa eikä paras. RKP:n tulisi etsiä sellainen malli, joka turvaisi ruotsinkielisten oikeudet, mutta ei aiheuttaisi torjuntaa tai välinpitämättömyyttä niiden miljoonien suomalaisten joukossa, jotka eivät koskaan edes tapaa ruotsinkielisiä.
RKP on ruotsinkielisten puolue, ja sitä kautta ruotsinkieliset saavat äänensä julkisesti kuuluviin yhteiskuntaa kehitettäessä. Tämän lisäksi on folktinget ja joukko säätiöitä ja koko suomenruotsalainen verkosto, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä. Tästä ei ole muuta sanottavaa paitsi, että suomenkielisen ja usein myös ruotsinkielisen on vaikeaa tietää, missä ja miten päätökset todellisuudessa syntyvät, joten RKP:n yhteydessä joudutaan keskustelemaan myös sen taustavoimista. Sellaiset isokenkäiset päättäjät, jotka eivät joudu mittauttamaan kannatustaan vaaleissa, ovat toisinaan kovin kaukana tavallisten suomenruotsalaisten arkitodellisuudesta.
Internet on mahdollistanut sellaisen kielipoliittisen keskustelun, johon voivat osallistua nekin, joita kielipolitiikka mitä suurimmassa määrin koskee - tavalliset kansalaiset. Kun aikaisemmin liioiteltiin yhteen suuntaan ylistäen ruotsin kielen tärkeyttä, niin nyt on keskusteluissa liioiteltu aivan vastakkaiseen suuntaan, mikä on järkyttänyt niitä, jotka eivät ole tajunneet yhteiskunnallisia muutoksia. - Kaikella on aikansa, ja asioilla on etsikkoaikansa. Kielilaki epäonnistui, koska se ei tuonut mitään uutta, ja jos lainsäädäntö polkee paikoillaan, se jää jälkeen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.