Mikä on arkki?

Arkki
(lat. arca) merkitsee Raamatussa joko laatikkoa tai arkkua tai sen muotoista venettä.
1. Nooan arkki oli yksinkertainen alus, jonka Jumala käski Nooan rakentaa ja jossa tämä ajelehti vedenpaisumuksen peittäessä maata. Jos se mitta, jonka mukaan a:n ulottuvaisuudet on määrätty, oli tavallinen 18-tuumainen kyynärä, oli sen pituus n. 145 m, leveys n. 24 m ja korkeus n. 14.5 m. A. oli rakennettu honkapuusta, luultavasti sypressistä, ja tehtiin vedenpitäväksi tervaamalla sekä sisältä että ulkoa. Siinä oli kolme kerrosta. Seinässä oli ovi, kyynärän korkuinen, ikkuna kiersi pienin välikkein ympäri koko laivan. Jonkinlainen katto suojasi a:ssa olevia sateelta ja auringolta. («1. Moos. 6:14-8:19»; «Matt. 24:38»; «Luuk. 17:27»; «Hepr. 11:7»; «1. Piet. 3:20».) A. oli tarkoitettu suojaamaan Nooaa, hänen perhettään ja niitä eläimiä, jotka oli valittu säilymään.
2. Liitonarkki oli ilmestysmajan tärkein esine. Se oli 1.2 m pitkä ja 72 cm leveä ja saman korkuinen ja se oli tehty akasiapuusta ja päällystetty sekä sisältä että ulkoa puhtaalla kullalla. Sen yläsyrjää kiersi kultainen reunus. Alareunassa oli kummallakin puolella kaksi kultaista rengasta. Niihin työnnettiin akasiapuiset kullalla päällystetyt korennot, joilla a:a kannettiin.
A:ssa oli paksusta kullasta tehty kansi, jota sanottiin armoistuimeksi. Sen päällä oli kaksi kultaista kerubia kohotakoista tekoa, toinen toisessa, toinen toisessa päässä, siivet levällään, niin että ne peittivät armoistuimen. Ne olivat polvillaan kasvot vastakkain, mutta katsoivat alas armoistuimeen. Ne olivat Jahven läsnäolon, mutta myös luoksepääsemättömyyden vertauskuvia, Jahven, joka Israelin kuninkaana oli aina kansansa keskellä, kerubien välissä, antoi kuulua äänensä sieltä ja kohtasi kansansa edustajat siellä. («2. Moos. 25:10»; «2. Moos. 30:6»; «4. Moos. 7:89»; «1. Sam. 4:4».) A:ssa säilytettiin kivitauluihin kirjoitettuja Jumalan käskyjä («2. Moos. 25:21»; «2. Moos. 31:18»; «5. Moos. 10:3», «5. Moos. 10:5»), ja se sijaitsi kaikkeinpyhimmässä, «2. Moos. 26:34». Myöhemmin siihen sijoitettiin myös mannaruukku, Aaronin versonut sauva ja lain kirja, kaikki a:n sivulle tai eteen («2. Moos. 16:34»; «4. Moos. 17:10»; «5. Moos. 31:26»); «Hepr. 9:4»:n mukaan ne olivat a:n sisällä ne siirrettiin pois turmeluksen aikoina, «1. Kun. 8:9».
A. määrättiin leeviläisiin kuuluvien kehatilaisten hoitoon, «4. Moos. 3:29»; «4. Moos. 4:4-15». Leevin heimoa ja Kehatin sukua olevat papit kantoivat sitä erikoisissa juhlatilaisuuksissa («Joos. 3:3»; «Joos. 6:6»; «Joos. 8:33»; «2. Sam. 15:24», «2. Sam. 15:29»; «1. Kun. 8:3»). Sitä kannettiin israelilaisten edellä, kun he jättivät Siinain vuoren, «4. Moos. 10:33», joko etujoukossa tai, kuten kerrotaan, niin kuin kuningas joukkojensa keskellä se johti kulkua ja osoitti suuntaa, samalla kun sitä seuraavat papit tiedottivat Jahven käskyjä. Se kannettiin kansan edellä keskelle Jordania, missä se seisautti virran juoksun, kunnes heimot olivat päässeet toiselle rannalle, «Joos. 4:9-11». Sitä kannettiin 7 päivää sotajoukon keskellä Jerikon ympäri, kunnes kaupungin muurit kukistuivat, «Joos. 6:1-20». Se muutettiin Gilgalista Jerikon läheltä Siiloon, «1. Sam. 3:3». Daavid vei sen Jerusalemiin, «2. Sam. 6:12-23». Sitä kantoivat nyt miehet («2. Sam. 6:13»), jotka Israelin vanhan tavan mukaan olivat pappeja, «Joos. 3:3», «Joos. 3:13»; «Joos. 4:9»; «Joos. 6:4», «Joos. 6:6»; «2. Sam. 15:24-25», «2. Sam. 15:29»; «1. Aik. 15:1-15». Jerusalemissa se asetettiin Daavidin sitä varten rakennuttamaan tilapäiseen majaan, «2. Sam. 6:17»; «2. Sam. 7:1-2»; «1. Aik. 16:4-6», «1. Aik. 16:37-43». Joosia viittaa siihen, «2. Aik. 35:3», mutta tarkoitus on hämärä. Myöhemmin a. vietiin Salomon temppeliin, «1. Kun. 8:6»; «2. Aik. 5:7». Se katoaa Nebukadressarin hävittäessä Jerusalemin; sen jälkeen sitä ei enää mainita.

Aapeli saarisalo

"olenko minä piilokamerassa?" Tuo oli hauska.

Yleisöllä oli hauskaa. Jos yleisöltä kuitenkin kysyttäisiin muissa ympyröissä, onko jumalaa olemassa ja onko Raamattu totta, vastaus useimmilta olisi periamerikkalaisesti "kyllä".

Minua kiehtoo kovasti tuo kyky tunnistaa tarina järjettömäksi saduksi ja silti uskoa siihen.