Kuolemanjälkeinen elämä on mielenkiintoinen tutkimuskohde. Laaja todistusaineisto puhuu sen olemassaolon puolesta, mutta toistaiseksi varsinaista läpimurtoa ei ole saavutettu.
Useat potilaat, jotka ovat käyneet kuoleman rajalla, ovat pystyneet tarkoin kuvaamaan, mitä sairaalassa tapahtui heidän ollessaan koomassa tai muutoin tiedottomassa tilassa.
Asiasta kertoo mm. hoitaja Penny Sartori kirjassaan. Potilaat ovat kertoneet ruumiista irtautumisista, valoon johtavista tunneleista ja edesmenneiden läheisten kohtaamisista.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/wales/7463606.stm
Lisäksi niin monia yksittäistapauksia on kuvattu eri puolilla maailmaa (ml. Suomessa), ettei kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuutta voida vielä täysin sulkea pois. Olemassa oleva todistusaineisto saattaa alkaa jopa puhua entistä vahvemmin sen puolesta.
PS. Santorin mukaan aivot eivät varsinaisesti ole ajattelumme keskus. Tietoisuus sijaitsee meidän ulkopuolellamme (sielussa?), ja aivot toimivat vain eräänlaisina välittäjinä.
Useat potilaat, jotka ovat käyneet kuoleman rajalla, ovat pystyneet tarkoin kuvaamaan, mitä sairaalassa tapahtui heidän ollessaan koomassa tai muutoin tiedottomassa tilassa.
Asiasta kertoo mm. hoitaja Penny Sartori kirjassaan. Potilaat ovat kertoneet ruumiista irtautumisista, valoon johtavista tunneleista ja edesmenneiden läheisten kohtaamisista.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/wales/7463606.stm
Lisäksi niin monia yksittäistapauksia on kuvattu eri puolilla maailmaa (ml. Suomessa), ettei kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuutta voida vielä täysin sulkea pois. Olemassa oleva todistusaineisto saattaa alkaa jopa puhua entistä vahvemmin sen puolesta.
PS. Santorin mukaan aivot eivät varsinaisesti ole ajattelumme keskus. Tietoisuus sijaitsee meidän ulkopuolellamme (sielussa?), ja aivot toimivat vain eräänlaisina välittäjinä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sielun olemattomuus ei jätä auki mitään kysymyksiä tai aukkoja nykyfysiikkaan, eikä sen olemassaolosta ole mitään muutakaan näyttöä, joten on loogista olettaa, että sielua ei ole olemassa.
Minäkin olen kokenut tosi pahoissa paikoissa aistiharhoja, joten hallusinaatiot eivät oikein riitä todistamaan juuta eikä jaata. Sairaalahenkilökunnan todistukset ovat mielenkiintoisia: tuntuvat katoavan tarpeeksi kattavasti kysellessä, joten osoittavat vain vanhan poliisimiehen laukoman totuuden oikeaksi: "Mikään ei ole niin epäluotettava johtolanka kuin silminnäkijätodistus."
täräyttää nenään, niin näet tähtiä ja jotain muita outoja valoilmiöitä.
Olen käynyt niin lähellä lähtöä, muutama minuutti ratkaisi etten heittänyt "lusikkaa nurkkaan"
Voin kertoa että mitään paratiisia ei ole olemassa. Ei punaista mattoa, torven soittoa.
Se on mustaa meininkiä.
Nyt näin "jatkoajalla" olevana ajattelin kuolla sitten seuraavaksi reilusti. Aivot kun lakkaavat toimimasta, se on siinä sitten.
Ajattelin mädäntyä ihan perinteisesti ja en arkusta lähde matkailemaan. Uskisten kuolemanpelko on aivan neuroottista... voi voi ne on sairaita ihmisiä, henkisesti täysin vajaita.