Venäjä sai nenilleen Kosovon itsenäistyessä monikansallisten joukkojen valvonnassa.
Venäjä päätti maksaa potut hapannaamakaalilla,
"vapauttaa rauhasta ja turvasta" Abhaasian ja Etelä-Ossetian, kuten Tsetsenia on vapautettu Tsetseeneistä.
Venäjän matkii USA:n interventiota Balkanin etnisten puhdistusten lopettamisessa.
Venäjä pelaa kovaa peliä, jossa Georgiasta tehdään varoittava esimerkki.
Venäjän mahti ei riitä isoitteluun isoille maille, mutta pienelle Georgialle Venäjä aikoo näyttää ruumisarkun paikan.
Suomelle Neuvosto-Venäjä näytti lipastonpaikan vaatimalla itsenäiseltä Suomelta alueluovutuksia "isomman oikeudella". 10% meni maa-alasta liitettiin Venäjään että heilahti.
Saman Venäjä aikoo tehdä Georgialle "isomman oikeudella".
Georgia murtuu Venäjän sotavoimien alla mennen tullen, ei siitä ole epäilystäkään.
Kysymys kuuluu, sallitaanko tämä.
Georgian toimet autonomiaa havitelleessa Etelä-Ossetiassa ja Abhaasiassa eivät ole olleet diplomaattisia huippusaavutuksia, vaan suorastaan kopio VENÄLÄISTEN "isomman oikeudesta".
Onko "pienemmän oikeus" kohta ainoastaan siinä mitä pienemmällä on kädessä oikeutta vaatiessaan ?
Venäjä voi valita ulkopolitiikassaa kehityksen tien. Venäjä voi valita sisäpolitiikassaan kehityksen tien.
Voiko Venäjä vaatia tätä muiden maiden kustannuksella ?
Venäjällä ei ole mitään de-facto oikeutta määritellä Georgian itsenäisyyden astetta ja maa-alueen koskemattomuutta.
Georgian ei ole täysin demokraattinen maa, joka kunnioittaisi kaikkien valtion alueensa asukkaiden oikeuksia elämään.
Mutta eipä ole Venäjä itsekään demokraattinen maa. PISTE.
Venäjä on turvallisuuspalvelun ja miljardöörien johtama harvainvalta, jossa rikoksista ihmisyyttä vastaan tuomitaan sivustakatsojat.
Georgian on tuskin yhtään sen parempi Etelä-Ossetiaa kohtaan.
Mutta neuvostomiehityksen aikainen pronssisoturi on siirretty hautausmaalle, minne mennyt aika kuuluu. Neuvostoliitto on siirretty historiaan, eikä se enää sieltä palaa.
Eikä edes pronssisoturi palaa entiselle paikalleen. Länsimaissa pronssisoturit sentään siirretään hautausmaille, Venäjällä ne viedään uusien teiden alta suoraan sulattamoon.
Venäjä ei ole vieläkään sisäistänyt oppeja, jonka vuoksi talvisodassa Raatteen tiestä tuli hautausmaa. Venäjä sortuu kerta toisensa perään omaan mahdottomuuteensa.
Eikä Venäjä vieläkään käytöksellään ole ansainnut päästä tarkkailuluokalta muiden demokratioiden joukkoon.
Venäjä ei ole demokraattinen, eikä edes maailman "vahvin" valtio, mutta maailman "pelottavimmaksi" valtioksi sillä ei ole pitkästi matkaa jäljellä.
Ja mitä tehdään "hullulle roistolle" ?
Mitä tehdään "barbaariselle sivistymättömälle" valtiolle ?
Mitä tapahtuu, vääjämättä ja ihan joka kerta tälläiselle valtiolle ?
Diplomatia ei ole sodan jatke. Sota on diplomatian jatke.
Jos diplomatian ainut tarkoitus on sota, mikä on lopputulos ? Jos ei ole muita vaihtoehtoja, kuin sota, mistä se kielii.
Kyvyttömyydestä ? Vaihtoehtojen puutteesta ?
Haluttomuudesta ? Henkisestä pahoinvoinnista ?
Aatteellisesta ajatteluvammasta ?
Vääristyneestä maailmankuvasta ?
Neuvostoliitto sortui kilpailussa maailmaherruudesta, USA on vaarassa kaatua kylmän sodan supermuskelinsa painosta...
Kun diplomatiaa tehdään miekalla, jää tarvetta terveelle ajattelulle ja vaihtoehdoille hyvin vähän.
Jos diplomatia on tarkoitettu näyttämölle, eikä normaaliin maailmaan, mitä on enää tehtävissä.
Jos teot ja sanat ovat eri maailmoista, mitä on enää tehtävissä?
Jos suurilla kansakunnilla ei ole mitään menetettävää, onko pienellä kansakunnilla senkään vertaa ?
Pienen kansakunnan, harvain ihmisten, ravistelu vaatii paljon enemmän panostusta, kuin suurten kansakuntien, monien ihmisten, ravistelu.
Kaikella on kriittinen massansa, jossa viimein fysiikan lait tulevat vastaan.
Olipa sitten kyseessä lasista tehty tähtitaivaan linssi tai viiden kilon älynväläys.
Fiksut ihmiset ovat tehneet umpilaseista muotoonsa säädeltäviä peilipintoja ja ompa viiden kilon rajakin saatu tiputettu kolmeen kiloon.
Jos pienellä kansalla ei ole oikeutta elää, vaan ainut vaihtoehto kuolla - omassa kotona omassa maassaan tai jossain muualla, niin mitä sitten.
Harvainvallan kutsuminen demokratiaksi on yhtä pettävä tulkinta kuin hullujen kutsuminen harmittomiksi.
Varoittava esimerkki ei saa ihmisiä kauhusta jäykäksi, vaan käyttäytymään kuin nurkkaan ahdistettu villipeto.
Jokaisella aseella on kantomatkansa, ja jokaisella politiikalla vaikutuspiirinsä.
Ja siitä huolimatta, että maailma voidaan tuhota moneen kertaan, maailmaa ei voida pelastaa edes yhtä kertaa.
Jos pudotuspeli alkaa, ensin tapetaan puolustuskyvyttömät, sitten tuhotaan tarpeeton ja lopuksi riistetään niiltä keneltä on mistä ottaa.
Venäjällä oli hetken aikaa mahdollisuus pyrkiä irti tästä noidankehästä - Pietari Suuren aikaan.
Mutta se valitsi toisen tien - henkisen heikkouden tien. Rappion ja korruption tien. Miekan ja voiman tien. Harvainvallan tien.
Onneksi. Sillä jos Venäjä olisi valinnut toisin, se olisi kaikkea muuta kuin mitä se on tänäpäivänä.
Venäjä on pelottava, ei vahva.
Venäjä on suuri maa, mutta ei suurvalta.
Venäjä ehkä on, mutta ei demokratia, eikä siitä sellaista harvainvaltana tule näillä näkymin.
Venäjä on länsimaita demokratia kehityksessä jäljessä varovaisestikin arvioiden 100-200 vuotta.
Mihin suuntaan Venäjä sitten tulee luisumaan ?
Georgian sodasta voittajat palaavat riemusaatossa.
Näin kävi Afganistassa, näin kävi Tsetseniassa.
Näin muuten kävi Koreassa ja Vietnamissakin.
Eikä Irak ole kaukana katastrofista.
Dinosauruksetkin hävisivät, koska ne eivät pystyneet sopeutumaan.
Dinosauruksetkin kärsivät aikaana syövästä kun söivät liikaa karsinogeenejä sisältäviä käpyjä.
Georgia tulee olemaan kansainvälisen yhteisön koetinkivi.
Kiinassa sadekuuro saatiin kemikaaleilla alas häiritsemästä olympialaisten alkuseremonioita.
Voima ja vastavoima.
Georgia ja Venäjä.
Georgia ei ollut Naton jäsen.
Ne maat, joiden olemassaolo on pelkästään oman voiman varassa, varmaan miettivät Nato-jäsenyyttä uudesta näkökulmasta - ainakin Kaukaasiassa.
Ikävillä esimerkeillä on tapana uusiutua.
Varoittavia esimerkkejä ei tarvita kuin yksi.
Niinpä niin. Miksi pyrkiä tulemaan toimeen naapurien kanssa, jos on varma voitostaan.
Miksi voittaa, jos on varma naapureistaan ?
Niinpä niin. Juomaveteen voi aina kusta.
Ja tositekijä tekee sen mieluiten erämaassa ennen juomistaan samasta lammikosta.
Kalatkin tekevät. Ja paskovat kaiken lisäksi.
Mutta ne ovat fiksuja, ja sukeltavat sateella pinnan alle, etteivät kastu.
Georgian kansainvälisen rauhanturvajoukon hallintaan.
Ja Irak irakilaisten haltuun.
Ja kommunisteille pala taivasta pilvilinnan rakentamiseen ja monttu saunan takaa.
Sillä asennevammaista ajattelua ei paranna mikään muu kuin herra lyijysen rokotus takaraivoon.
Eläköön voima. Kell onni on, se onnen kätkeköön, mutt kell voima on, sitä käyttäköön.
Jos ei hyvään, niin sitten pahaan.
Kell miekka, se miekkaan hukkukoon, jos ei rauhaa tahdo.
Venäjä päätti maksaa potut hapannaamakaalilla,
"vapauttaa rauhasta ja turvasta" Abhaasian ja Etelä-Ossetian, kuten Tsetsenia on vapautettu Tsetseeneistä.
Venäjän matkii USA:n interventiota Balkanin etnisten puhdistusten lopettamisessa.
Venäjä pelaa kovaa peliä, jossa Georgiasta tehdään varoittava esimerkki.
Venäjän mahti ei riitä isoitteluun isoille maille, mutta pienelle Georgialle Venäjä aikoo näyttää ruumisarkun paikan.
Suomelle Neuvosto-Venäjä näytti lipastonpaikan vaatimalla itsenäiseltä Suomelta alueluovutuksia "isomman oikeudella". 10% meni maa-alasta liitettiin Venäjään että heilahti.
Saman Venäjä aikoo tehdä Georgialle "isomman oikeudella".
Georgia murtuu Venäjän sotavoimien alla mennen tullen, ei siitä ole epäilystäkään.
Kysymys kuuluu, sallitaanko tämä.
Georgian toimet autonomiaa havitelleessa Etelä-Ossetiassa ja Abhaasiassa eivät ole olleet diplomaattisia huippusaavutuksia, vaan suorastaan kopio VENÄLÄISTEN "isomman oikeudesta".
Onko "pienemmän oikeus" kohta ainoastaan siinä mitä pienemmällä on kädessä oikeutta vaatiessaan ?
Venäjä voi valita ulkopolitiikassaa kehityksen tien. Venäjä voi valita sisäpolitiikassaan kehityksen tien.
Voiko Venäjä vaatia tätä muiden maiden kustannuksella ?
Venäjällä ei ole mitään de-facto oikeutta määritellä Georgian itsenäisyyden astetta ja maa-alueen koskemattomuutta.
Georgian ei ole täysin demokraattinen maa, joka kunnioittaisi kaikkien valtion alueensa asukkaiden oikeuksia elämään.
Mutta eipä ole Venäjä itsekään demokraattinen maa. PISTE.
Venäjä on turvallisuuspalvelun ja miljardöörien johtama harvainvalta, jossa rikoksista ihmisyyttä vastaan tuomitaan sivustakatsojat.
Georgian on tuskin yhtään sen parempi Etelä-Ossetiaa kohtaan.
Mutta neuvostomiehityksen aikainen pronssisoturi on siirretty hautausmaalle, minne mennyt aika kuuluu. Neuvostoliitto on siirretty historiaan, eikä se enää sieltä palaa.
Eikä edes pronssisoturi palaa entiselle paikalleen. Länsimaissa pronssisoturit sentään siirretään hautausmaille, Venäjällä ne viedään uusien teiden alta suoraan sulattamoon.
Venäjä ei ole vieläkään sisäistänyt oppeja, jonka vuoksi talvisodassa Raatteen tiestä tuli hautausmaa. Venäjä sortuu kerta toisensa perään omaan mahdottomuuteensa.
Eikä Venäjä vieläkään käytöksellään ole ansainnut päästä tarkkailuluokalta muiden demokratioiden joukkoon.
Venäjä ei ole demokraattinen, eikä edes maailman "vahvin" valtio, mutta maailman "pelottavimmaksi" valtioksi sillä ei ole pitkästi matkaa jäljellä.
Ja mitä tehdään "hullulle roistolle" ?
Mitä tehdään "barbaariselle sivistymättömälle" valtiolle ?
Mitä tapahtuu, vääjämättä ja ihan joka kerta tälläiselle valtiolle ?
Diplomatia ei ole sodan jatke. Sota on diplomatian jatke.
Jos diplomatian ainut tarkoitus on sota, mikä on lopputulos ? Jos ei ole muita vaihtoehtoja, kuin sota, mistä se kielii.
Kyvyttömyydestä ? Vaihtoehtojen puutteesta ?
Haluttomuudesta ? Henkisestä pahoinvoinnista ?
Aatteellisesta ajatteluvammasta ?
Vääristyneestä maailmankuvasta ?
Neuvostoliitto sortui kilpailussa maailmaherruudesta, USA on vaarassa kaatua kylmän sodan supermuskelinsa painosta...
Kun diplomatiaa tehdään miekalla, jää tarvetta terveelle ajattelulle ja vaihtoehdoille hyvin vähän.
Jos diplomatia on tarkoitettu näyttämölle, eikä normaaliin maailmaan, mitä on enää tehtävissä.
Jos teot ja sanat ovat eri maailmoista, mitä on enää tehtävissä?
Jos suurilla kansakunnilla ei ole mitään menetettävää, onko pienellä kansakunnilla senkään vertaa ?
Pienen kansakunnan, harvain ihmisten, ravistelu vaatii paljon enemmän panostusta, kuin suurten kansakuntien, monien ihmisten, ravistelu.
Kaikella on kriittinen massansa, jossa viimein fysiikan lait tulevat vastaan.
Olipa sitten kyseessä lasista tehty tähtitaivaan linssi tai viiden kilon älynväläys.
Fiksut ihmiset ovat tehneet umpilaseista muotoonsa säädeltäviä peilipintoja ja ompa viiden kilon rajakin saatu tiputettu kolmeen kiloon.
Jos pienellä kansalla ei ole oikeutta elää, vaan ainut vaihtoehto kuolla - omassa kotona omassa maassaan tai jossain muualla, niin mitä sitten.
Harvainvallan kutsuminen demokratiaksi on yhtä pettävä tulkinta kuin hullujen kutsuminen harmittomiksi.
Varoittava esimerkki ei saa ihmisiä kauhusta jäykäksi, vaan käyttäytymään kuin nurkkaan ahdistettu villipeto.
Jokaisella aseella on kantomatkansa, ja jokaisella politiikalla vaikutuspiirinsä.
Ja siitä huolimatta, että maailma voidaan tuhota moneen kertaan, maailmaa ei voida pelastaa edes yhtä kertaa.
Jos pudotuspeli alkaa, ensin tapetaan puolustuskyvyttömät, sitten tuhotaan tarpeeton ja lopuksi riistetään niiltä keneltä on mistä ottaa.
Venäjällä oli hetken aikaa mahdollisuus pyrkiä irti tästä noidankehästä - Pietari Suuren aikaan.
Mutta se valitsi toisen tien - henkisen heikkouden tien. Rappion ja korruption tien. Miekan ja voiman tien. Harvainvallan tien.
Onneksi. Sillä jos Venäjä olisi valinnut toisin, se olisi kaikkea muuta kuin mitä se on tänäpäivänä.
Venäjä on pelottava, ei vahva.
Venäjä on suuri maa, mutta ei suurvalta.
Venäjä ehkä on, mutta ei demokratia, eikä siitä sellaista harvainvaltana tule näillä näkymin.
Venäjä on länsimaita demokratia kehityksessä jäljessä varovaisestikin arvioiden 100-200 vuotta.
Mihin suuntaan Venäjä sitten tulee luisumaan ?
Georgian sodasta voittajat palaavat riemusaatossa.
Näin kävi Afganistassa, näin kävi Tsetseniassa.
Näin muuten kävi Koreassa ja Vietnamissakin.
Eikä Irak ole kaukana katastrofista.
Dinosauruksetkin hävisivät, koska ne eivät pystyneet sopeutumaan.
Dinosauruksetkin kärsivät aikaana syövästä kun söivät liikaa karsinogeenejä sisältäviä käpyjä.
Georgia tulee olemaan kansainvälisen yhteisön koetinkivi.
Kiinassa sadekuuro saatiin kemikaaleilla alas häiritsemästä olympialaisten alkuseremonioita.
Voima ja vastavoima.
Georgia ja Venäjä.
Georgia ei ollut Naton jäsen.
Ne maat, joiden olemassaolo on pelkästään oman voiman varassa, varmaan miettivät Nato-jäsenyyttä uudesta näkökulmasta - ainakin Kaukaasiassa.
Ikävillä esimerkeillä on tapana uusiutua.
Varoittavia esimerkkejä ei tarvita kuin yksi.
Niinpä niin. Miksi pyrkiä tulemaan toimeen naapurien kanssa, jos on varma voitostaan.
Miksi voittaa, jos on varma naapureistaan ?
Niinpä niin. Juomaveteen voi aina kusta.
Ja tositekijä tekee sen mieluiten erämaassa ennen juomistaan samasta lammikosta.
Kalatkin tekevät. Ja paskovat kaiken lisäksi.
Mutta ne ovat fiksuja, ja sukeltavat sateella pinnan alle, etteivät kastu.
Georgian kansainvälisen rauhanturvajoukon hallintaan.
Ja Irak irakilaisten haltuun.
Ja kommunisteille pala taivasta pilvilinnan rakentamiseen ja monttu saunan takaa.
Sillä asennevammaista ajattelua ei paranna mikään muu kuin herra lyijysen rokotus takaraivoon.
Eläköön voima. Kell onni on, se onnen kätkeköön, mutt kell voima on, sitä käyttäköön.
Jos ei hyvään, niin sitten pahaan.
Kell miekka, se miekkaan hukkukoon, jos ei rauhaa tahdo.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joukkotuhoaseista ei merkkiäkään!
Ja Bush pitää puheita Venäjän rähinöistä.
Samanlaisia paskoja molemmat.