Uskon vaatiminen kasteen saamisen ehtona tekee uskovan kasteesta epävarman kasteen. Oliko uskoa varmasti riittävästi kastehetkellä? Oliko kastaja myös varmasti uskossa? Epävarmimmat menevät varmuuden vuoksi useita kertoja "uskovan" kasteelle, että kasteen saamisen ehdot joskus täyttyisivät, ja jäävät silti epävarmoiksi.
Onneksi uskovien kastetta julistavat eivät sisällytä siihen kasteeseen mitään muuta kuin vettä ja ihmisen kuuliaisuuden askeleen. Mutta ongelmia voi silti tulla, jos joku kasteestaan epävarma uskoo raamatusta, niin kuin sinne on kirjoitettu, että vesi pelastaa kasteena, pesee pois synnit ja on muutakin kuin pelkkää vettä.
Onneksi uskovien kastetta julistavat eivät sisällytä siihen kasteeseen mitään muuta kuin vettä ja ihmisen kuuliaisuuden askeleen. Mutta ongelmia voi silti tulla, jos joku kasteestaan epävarma uskoo raamatusta, niin kuin sinne on kirjoitettu, että vesi pelastaa kasteena, pesee pois synnit ja on muutakin kuin pelkkää vettä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, että lapsena vauvana saatu kaste on pelkästä armosta saatu kaste ja siksi paras mahdollinen kaste, koska siihen kasteeseen ei lapsi voi pistää mukaan mitään omaa käsitystään täydentämään puhdasta armon kastetta.
Siksi se on niin vaikea varmaan monen hyväksyä oikeaksi kasteeksi, koska lapsen kaste on pelkkää armoa. Ja joka ei Jumalan valtakuntaa ota vastaan niinkuin lapsi sen ottaa vastaan, ei sinne sisälle pääse, on Jeesuksen sanat. Mutta niinhän siellä Raamatussa sanotaankin, että Jeesus muodostuu niin monelle loukkauskallioksi, johon he loukkaantuvat.
Monet haluavat täydentää armoa omilla teoillaan.
Kirjoitit:
”Olen sitä mieltä, että lapsena vauvana saatu kaste on
pelkästä armosta saatu kaste ja siksi paras mahdollinen
kaste, koska siihen kasteeseen ei lapsi voi pistää mukaan
mitään omaa käsitystään täydentämään puhdasta armon
kastetta.”
Vastaan:
Tuohon ylistämääsi armon kasteeseen sisältyy vain ja
ainoastaan kaltaistesi sakramenttimaagikkojen luulo-
armoa, ei sen sijaan mitään todellista Jumalan tai mei-
dän Herramme Jeesuksen välittämää armoa.
Kumpaakaan sinulle niin tärkeää ilmaisua Raamatun
tekstit eivät tunne. Ei teksteissä näet puhuta missään
”kasteen armosta” eikä myöskään ”armon kasteesta”.
ne ovat sakramenttimaagikkojen keksintöjä, vailla
raamatullista pohjaa.
Jumalan ja Herramme Jeesuksen armo ilmenee täällä
maan päällä, ei suinkaan uskosta ja ymmärryskyvystä
vielä osattomien sylilapsien kastamisessa, vaan kuten
sana sanoo:
”Armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne
kautta, se on Jumalan lahja.”
”.. eikä (Jumala) tehnyt mitään erotusta heidän ja meidän
välillä, sillä Hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.”
”…Ja koska jo lapsuudestasi asti tunnet pyhät kirjoitukset,
jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon
kautta Jeesuksessa Kristuksessa.”
Hoviherraan syntyi usko Jeesuksen sen perusteella mitä
Filippus hänelle puhui.
Hoviherra kuuli myös Filippuksen suusta sanat: ”joka
uskoo ja kastetaan pelastuu”, ja sitä syystä hän kysyi
Filippukselta: ”Mikä estää kastamasta minua?”
Hän sai vastauksen: ”Jos kaikesta sydämestäsi uskot,
se (eli kastaminen) on luvallista.” Hoviherra tunnusti
uskovansa, ja tuon tunnustuksensa perusteella sai
kasteen.
Kaste on tarkoitettu niille, jotka tietoisesti uskoon tulleina
pyytävät kastetta, ja kasteen kautta Jumalalta hyvää omaa-
tuntoa, kuten Pietari opetti.
Sylilapsi-ikäisiä ei siis ole tarkoitettu kastettaviksi. Ei
kastaminen tosin heitä vahingoita, muttei myöskään
hyödytä heitä mitenkään.
Vasta kun sylivauvat varttuvat ymmärtävään ikään, ja
saavat evankeliumin opetusta, heissä saattaa syntyä
usko. Tällöin vasta he ovat otollisia kastettaviksi, eivät
ennen.
Eihän Filippus ja hoviherra puhuneet mitään uskomisesta ennen kastetta kasteen ehtona. Kysehän oli hoviherran kuohitsemisesta ja veden löytymisestä erämaasta. Sen sijaan se kohta, jossa uskomisesta puhutaan on todettu jälkikäteen tehdyksi lisäyksesti Raamattuun, josta on maininta v.92 painoksessa.
37 Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]* [Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista.]
Vauvan usko sen sijaan on sitä parhainta uskoa, jonka puoleen Jumala katsoo. Ei kristityt lapsiensa uskoa keillä, eikä estä lapsiltaan Pyhää Kastetta ja Pyhän Hengen lahjaa.
"Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."
kun ei tajua edes, mitä itse kirjoittaa:
37 Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]* [Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista.]
Tuossahan nimenomaa hoviherra "USKO" oli ehtona
kasteellepääsemiseksi!!!!!!!
Tuo jae on kaikissa vanhoissa käännöksissä, Lutherin
käännöksessä, Kuningas Jaakon käännöksessä ja
kaikkien muiden maiden Raamatussa, mutta ainoas-
taan suomalaiset lapsikasteen kiivailijat ovat
jättäneet sen pois Raamatusta, koska senhän kumoaa
vauvakasteopin totaalisti.
Tarkoitus pyhittää keinot!
Edellinen vastaaja kirjoitti jo todella paikkansa pitävän huomion
sinusta eli nimimerkki filippuksesta.
Minäkin jatkan, puhuen sinusta kolmannessa persoonassa.
Tämä nimimerkki filippus ei todellakaan ole `välkky´, kun hän
ei edes ymmärrä mitä evankeliumiin sisältyy. Hän kun luulee
Filippuksen ja hoviherran välisen keskustelun koskevan muka
vain ”hoviherran kuohitsemista ja veden löytymistä erämaasta”.
Filippus johdatettiin erämaahan nimenomaan kohtaamaan
tuon hoviherran, joka oli palaamassa Jerusalemista rukoilemasta.
Hoviherra luki vaunuissaan profeetta Jesajan kirjaa, ja siitä
kirjasta nimenomaan kohtaa joka oli ennustanut Jeesuksen
kohtalosta teuraaksi vietynä Jumalan Karitsana joka pois ottaa
maailman synnin.
Kun Filippus kysyi hoviherralta, että ymmärtääkö hän lukemaansa,
ja sai rehellisen vastauksen, ettei hän ymmärtänyt, hoviherra pyysi
Filippusta nousemaan vaunuunsa häntä lukemansa tekstin merki-
tyksestä opastamaan.
Jakeessa 35 sitten kerrotaankin:
”Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta, julisti
hänelle evankeliumia Jeesuksesta.”
Evankeliumi sisältää sanoman Jeesuksen sovituskuoleman
merkityksestä, ja juuri siitä Filippus alkoi luetun tekstin pohjalta
julistuksensa.
Mutta evankeliumi sisältää myös sanoman siitä, miten ihmiset
pääsevät pelastuksesta osalliseksi tuon Jeesuksen sovituskuo-
leman ja ylösnouseuksen perustalta.
Siksi on aivan varmaa, ettei Filippus jättänyt hoviherralle kertomatta
tätä evankeliumin sisältämää tärkeää osaa, jota myös lähetyskäskyissä
korostetaan.
Aivan varmasti Filippus julistuksessaan hoviherralle kertoi myös tälle
pelastuksen tien, eli sen, miten ihmisten on määrätty pelastuvan.
Filippus kertoi hoviherralle, että joka uskoo tähän juuri hoviherran
edellä kuulemaan hyvään sanomaan Jeesuksen sovitustyöstä, ja
kastattaa itsensä tämän Pelastajan nimeen, hän on todella tuleva
pelastumaan.
Ja juuri tämä hoviherran Filippuksen suusta kuulema selvitys
sai hoviherran vettä nähdessään kysymään:
”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?”
Mieletön siis on todellakin tämän nimimerkki filippuksen selvä valhe,
jonka hän toi julki seuraavin sanoin:
”Eihän Filippus ja hoviherra puhuneet mitään uskomisesta ennen
kastetta kasteen ehtona”.
Tällaista ilmiselvää tutkimamme tekstin vastaisuutta pistää tänne
vain sakramenttimaagikko, joka kaikin tavoin pyrkii sumentamaan
sen alkuperäisen evankeliumin totuuden, jonka mukaan oikea
kaste aina edellyttää kastettavalta tietoista uskoa.
Nimimerkki filippus myös yritti ratsastaa toisella kyseenalaisella
väitteellä, kun hän kirjoitti:
”Sen sijaan se kohta, jossa uskomisesta puhutaan on todettu
jälkikäteen tehdyksi lisäykseksi Raamattuun, josta on maininta
v.92 painoksessa.”
Katsokaamme nyt mikä mahtaa olla totuus tässä asiassa.
Onko ensinnäkin uskottavaa, että hoviherra, jolla oli komennos-
saan vaunun ajaja, käski pysäyttää vaunut , Filpppukselta edes
mitään vastausta saamatta?
Eikö ole paremminkin uskottavampaa, että kyseinen keskustelu
todella käytiin?
Kokonaan riippumatta siitä, onko keskustelun kuvaus todella
alkuperäinen vaiko myöhemmin tekstiin tapahtuman selvitykseksi
lisätty, se joka tapauksessa kuvastaa sitä uskoa joka alkuseura-
kunnan jälkeisen ajan uskovilla uskon ja kasteen keskinäisestä
suhteesta vallitsi.
Mitä sanoikaan Suomen luterilaisen papiston kouluttaja tästä
kohdasta Suomalainen Uuden testamentin selitys – sarjan
Apostolien tekoja selittävässä osassa?
Kirjasta löytyy sivuilta 133 – 134 seuraava teksti:
”Jae 37 puuttuu vanhemmista käsikirjoituksista, ja siksi on KR
jättänyt sen pois. Tämä codex E:n todistama (ja myös minus-
keleissa esiintyvä) tekstin laajennus on kuitenkin sen vuoksi
erittäin mielenkiintoinen ja arvokas, että se sisältää erään
vanhimmista kastetunnustuksista: `Niin Filippus sanoi: Jos
koko sydämestäsi uskot, niin pelastut´. Hän vastasi: ´Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika´. 38 Alkuperäi-
nen teksti ei ole kuitenkaan kertonut kastetoimituksesta muuta
kuin, että vaunut pysäytettiin, molemmat astuivat veteen, ja niin
Filippus kastoi hoviherran. Kastekaavasta ei ole mainintaa.”
Aimo T. Nikolaisen ”Avaa Uusi Testamenttisi” – sarjan Apostolien
tekoja selittävän osan sivulla 78 Nikolainen toistaa edellä sanotun
seuraavin sanoin:
”RKK ei ole ottanut tekstiin – niin kuin ei nykyinenkään Kirkkoraamattu
– jaetta 37, koska se on myöhäisen E- käsikirjoituksen lisäys, joka
kuuluu: `Filippus sanoi hänelle: Jos koko sydämestäsi uskot, se on
mahdollista. Hoviherra vastasi: Minä uskon että Jeesus Kristus on
Jumalan Poika.´ Tämä jae, joka siis puuttuu vanhemmista käsikirjoi-
tuksista, on siitä mielenkiintoinen, että se sisältää erään vanhan kirkon
kastetunnustuksista.”
Vain sakramenttimaagikko voi siis tarkoitushakuisesti väheksyä tätä
jaetta 37, koska se todellakin osoittaa vääräksi tavan kastaa uskosta
ja ymmärryksestä osattomia sylivauvoja.
Vaikka jae 37 onkin tekstiin tehty myöhempi lisäys, sen lisäyksen ovat
tehneet ”vanhan kirkon kastetunnustajat”, ja tämä tunnustus itsessään
”sisältää erään vanhan kirkon kastetunnustuksista.”
Kertaanpa vielä nämä Nikolaisen kirjoittamat tosi merkittävät virkkeet:
”Tämä codex E:n todistama (ja myös minuskeleissa esiintyvä) tekstin
laajennus on kuitenkin sen vuoksi erittäin mielenkiintoinen ja arvokas,
että se sisältää erään vanhimmista kastetunnustuksista.”
Ja:
Tämä jae, joka siis puuttuu vanhemmista käsikirjoituksista,on siitä
mielenkiintoinen, että se sisältää erään vanhan kirkon kastetunnus-
tuksista.”
Ja tämä vanhan kirkon kastetunnustus, eli eräs vanhemmista kaste-
tunnustuksista todistaa vääjäämättömän vastaansanomattomasti,
että vanhan kirkon kastekäytäntö vaati henkilökohtaista uskontun-
nustusta jokaiselta kastettavalta.
Kaste näet oli Filippuksen sanojen mukaan
luvallista
toimittaa niille, jotka uskoivat koko sydämestään.
Nimimerkki filippus sitten jatkoi tekstiään, kirjoittaen aivan mieletöntä
hömppää:
”Vauvan usko sen sijaan on sitä parhainta uskoa, jonka puoleen Jumala
katsoo.”
Minä vastaan:
Vauvan usko on ainoastaan sakramenttimaagikkojen mieletöntä mieli-
kuvitusta eikä mitään muuta.
Täytyykin ihmetellä tuota tämänkin sakramenttimaagikon täyttä tietä-
mättömyyttä ihmisen kehityksen tosiasioista.
Nimimerkki filippus ei näytä tietävän mitään vastasyntyneiden varhaisheijas-
teista, eikä siitä vauvojen aivokuoren kehityksestä, joka vasta noin
kolmen kuukauden iässä syttyy toimintaan eli kehittymään, joka kehitys
vähitellen johtaa ympäristöään havainnoivaan kykyyn.
Vuosia siis kuluu vauvoilta sen kehityksen tilan saavuttamiseen,
jolloin he oppivat äidinkieltään ymmärtämään ja itsekin äidinkiel-
tään puhumaan.
Vasta tässä kehityksensä vaiheessa heille on mahdollista alkaa
uskoa jotakin kristillisyydestä, ja sekin vaatii vanhemmilta ahkeraa
pikkulasten opettamista.
Nimimerkki filippus kirjoitti:
”Ei kristityt lapsiensa uskoa kiellä, eikä estä lapsiltaan Pyhää Kastetta
ja Pyhän Hengen lahjaa. ”
Minä vastaan nimimerkki filippukselle:
Jos olisit tarkoittanut sanoillasi jo muutaman vuoden ikäisiä pikkulapsia,
hyväksyisin sanasi tosiksi.
Kun kuitenkin tiedän, että tarkoitit sanoillasi sylivauvaikäisiä, totean:
nuo sanasi ovat totuuden kannalta täyttä hömppää.
Lopuksi:
Nimimerkki filippus kehtasi syyttää minua, totuuden esiin tuojaa, muka
´kovaksi valehtelijaksi´, mutta ilmeisesti hän ei kykene ymmärtä-
mään, että hänen omat uskonnolliset juttunsa ne niitä todellisia
kovia valheita ovat.
Älä opeta Jeesusta!
Jeesus ei tenhyt "virkavirhettä" rövärin suhteen vaikka niin yrität todistaa.
Usko tai/ja kaste ei pelasta, tajua se.
-
Jeesus ei lähettänyt opetuslapsiaan kastamaan kaikkia kansoja vaan lähetti heidät raamatun mukaan julistamaan evankeliumia:
1.Korinttolaiskirje
1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
Kaste ei pelasta (lue: Apt.2:21, Joh.3:10-15 ym.)
Kaste ei uudestisynnytä (lue: 1.Piet.1:23, Joh.1:12-13, Joh.3:3, Jaak.1:18 ym.)
Kaste ei ole vain muodollisuus (lue: Kol.3:23, Room.7:4 ym.)
Kaste ei vanhurskauta (lue: Room.3:22, 2.Tess.2:13-14 ym.)
Kasteessa ei saada syntejä anteeksi (lue: 1.Joh.1:9, 2:12, Apt.10:43, 26:18 ym.)
Kaste ei synnytä uskoa (lue: Room.10:17, 1:1-6)
Kasteessa ei liitytä Jumalan ja Kristuksen seurakuntaan (lue: Kol.1:9-13, Ef.2, 1.Piet.2:9 ym.)
Kaste ei ole pakanuudesta kääntymistä (lue: Apt.15:23, 19)
Kaste ei ole sama kuin Jumalan kutsu lapsekseen (lue: 2.Tess.2:14 ym.)
Kaste ei ole tie/portti Jumalan valtakuntaan (lue: Joh.14:6, 10:9)
Voi miten mieletöntä epärehellisyyttä edellinen viesti jälleen
sisälsi:
”Uskon vaatiminen kasteen saamisen ehtona tekee uskovan
kasteesta epävarman kasteen. Oliko uskoa varmasti riittävästi
kastehetkellä? Oliko kastaja myös varmasti uskossa?”
Vastaus:
Lähetyskäskyn antaja kuitenkin selvästi sanoi, että kastaminen
edellytti juuri kastettavan uskoa kasteen saamisen ehtona:
”Joka uskoo ja kastetaan…”
Uskon laadusta ja määrästä evankeliumin julistajilla ei ollut vastuuta.
Heille riitti että heidän julistamaansa evankeliumiin vastattiin heidän
saarnojensa kuulijoiden antamalla uskon tunnustuksella.
Apostolien teoissa nimenomaan kerrotaan, että ”Simon itsekin uskoi,
ja (ilmaisemansa uskon perusteella) kasteen saatuansa, pysytteli
Filippuksen seurassa.”
Vasta myöhemmin paljastui, ettei Simonin sydämen asenne ollut
oikea Jumalan edessä, ja tämän apostoli Pietari paikalle saavuttuaan
hänelle ilmoitti.
Onkin surkuhupaisaa, että se varmempi kaste tämän ketjun aloittajan
mukaan on sellainen, jossa kastettavilla aivan varmuudella ei ole uskoa
edes ollenkaan.
Tosiasiassa kasteen tekee kasteeksi vain sen edellytys, eli uskon
ilmeneminen kastettavissa.
Tästä syystä uskosta ja evankeliumin sanoman ymmärtämisen
kyvystä osattomien sylilasten kastaminen ei ole oikea kaste
ollenkaan, vaan seurauksiltaan kasteen tosi vakava väärennys.
vaatii ihmisen opettamsta kasteen jälkeen, jotta
se olisi voimassa, on surkea osoitus siitä, mihin
ihmistekoinen oppi johtaa.
Suomessakaan ei juuri kukaan vauvanakastettu tule
uskoon muuta kuin vasta aikuisena, kun on kuullut
evankeliumia!
Valtaosa vauvakasteteista siis menee hukkaan!
>>>Uskon vaatiminen kasteen saamisen ehtona tekee uskovan kasteesta epävarman kasteen. Oliko uskoa varmasti riittävästi kastehetkellä? Oliko kastaja myös varmasti uskossa?
Käyt liian kierroksilla, etkä ole nukkunut tarpeeksi. Menepäs välillä lepäämään!
Kristus sinua valaiskoon!
Kirjoitit-
>>>Käyt liian kierroksilla, etkä ole nukkunut tarpeeksi. Menepäs välillä lepäämään!>Kristus sinua valaiskoon!
Kun uudestikastajaliikkeissä kasteen voi saada vain henkilökohtaisen uskon perusteella, niin miten sitten, kun on langennut pois uskosta ja siitä tekemästään uskonratkaisusta ja jos sitten taas myöhemmin tulee katumukseen ja parannukseen ja sitten uskoon, että mennäänkö taas sitten uudelle kasteelle sen uuden uskon perusteella. Eikös se epäuskon tila ollut kuoleman tila siinä edellisen kasteen jälkeen!
Ja mitäs ovatkaan ne, jotka kastetaan myös vapaissa liikkeissä pakosta, että saisi mopedin tai saisi kirkkohäät. Tiedän muutamia tällaisiakin tapauksia. Tahdon sanoa, että farisealaisuutta on sielläkin, jonka joukossa sitä kielletään olevaksi.
Tunnen eräitä uskon ratkaisun tehneitä ja uskonsa perusteella kastetuita uskosta pois langenneita, joten väittämäni ei perustu pelkästään luuloihin. Sitten en ole koskaan väittänyt sitä, ettei lapsena kastettu voi langeta. Sitä en missään tapauksessa Jeesuksen sanoihin ja opetukseen nojautuen voi hyväksyä, että Jeesuksen asettama kasten olisi se sama kaste, mitä oli Johanneksen parannuksen kaste, kuten minulle on monia kertoja monet vapaiden suuntien edustajat väittäneet.