Peruskysymys kuuluu: Kuinka paljon Suomen asukkaista tulisi asua maaseudulla ja kuinka paljon kaupungeissa, että se ekologisesti ja sosiaalisesti eli kokonaistaloudellisesti olisi mahdollisimman edullista?
Odotan ympäristöliikkeeltä tähän vastausta. En usko, että puolueilla on tähän kysymykseen vastausta ja tuskin asiaa on paljon tutkittukaan. Kysymyksen vastaaminen auttaisi meitä mitoittamaan aluepolitiikkaa oikein.
Tietysti kaikilla pitää olla aina vapaus valita missä haluaa asua, mutta maan eri osissa asuminen voi olla erihintaista riippuen vastauksesta tuohon peruskysymykseen.
Maaseudulla on mielestäni niin paljon hyviä puolia, että täällä voi elää vähän pienemmälläkin elintasolla. Työn saanti pakottaa usein muuttamaan ruuhkakeskuksiin.
Yhä enemmän ihmiset asuvat sekä kaupungissa, että maaseudulla. Esimerkiksi loma-asunnoista tehdään ympärivuotisesti asuttavia, mikä tuo lisää elämää maaseudulle. Onko ympäristöliikkeen mielestä hyvä, että yhä useammalla on kaksi asuntoa?
Helsingin Sanomissa oli 24.8 Saska Snellmannin juttu, joka esitteli amerikkalaisen Richard Flodiran teorian ”luovasta luokasta”, joka ratkaisee kaupunkien ja maiden menestyksen eli mitä enemmän kaupungissa asuu homoja, ulkomaalaisia ja vapaita taiteilijoita, sitä parempi tulevaisuus sitä odottaa. Vaikka minulla ei ole ihmisinä mitään näitä ryhmiä vastaan, en kuitenkaan kannata, että heitä ylen määrin suositaan. En usko Flodiran teoriaan. Vai onko se ympäristöliikkeen mielestä teoria oikea ja Helsingin seutua tulisi muutenkin asukasmäärältään kasvattaa?
Tämä kirjoitukseni oli erään lehden mielipidepalstalla.En luule nytkään saavani ympäristöliikkeeltä vastausta.En myöskään puolueilta tai alan tutkijoilta.
Odotan ympäristöliikkeeltä tähän vastausta. En usko, että puolueilla on tähän kysymykseen vastausta ja tuskin asiaa on paljon tutkittukaan. Kysymyksen vastaaminen auttaisi meitä mitoittamaan aluepolitiikkaa oikein.
Tietysti kaikilla pitää olla aina vapaus valita missä haluaa asua, mutta maan eri osissa asuminen voi olla erihintaista riippuen vastauksesta tuohon peruskysymykseen.
Maaseudulla on mielestäni niin paljon hyviä puolia, että täällä voi elää vähän pienemmälläkin elintasolla. Työn saanti pakottaa usein muuttamaan ruuhkakeskuksiin.
Yhä enemmän ihmiset asuvat sekä kaupungissa, että maaseudulla. Esimerkiksi loma-asunnoista tehdään ympärivuotisesti asuttavia, mikä tuo lisää elämää maaseudulle. Onko ympäristöliikkeen mielestä hyvä, että yhä useammalla on kaksi asuntoa?
Helsingin Sanomissa oli 24.8 Saska Snellmannin juttu, joka esitteli amerikkalaisen Richard Flodiran teorian ”luovasta luokasta”, joka ratkaisee kaupunkien ja maiden menestyksen eli mitä enemmän kaupungissa asuu homoja, ulkomaalaisia ja vapaita taiteilijoita, sitä parempi tulevaisuus sitä odottaa. Vaikka minulla ei ole ihmisinä mitään näitä ryhmiä vastaan, en kuitenkaan kannata, että heitä ylen määrin suositaan. En usko Flodiran teoriaan. Vai onko se ympäristöliikkeen mielestä teoria oikea ja Helsingin seutua tulisi muutenkin asukasmäärältään kasvattaa?
Tämä kirjoitukseni oli erään lehden mielipidepalstalla.En luule nytkään saavani ympäristöliikkeeltä vastausta.En myöskään puolueilta tai alan tutkijoilta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaupungeissa liikaa!
Vastaan tähän ilman erityistä asiantuntemusta, sen mukaan, miltä on näyttänyt vierailijan silmään. Olen käynyt Helsinkiseudun reuna-alueiden asunnoissa. Esim. Korso. Siellä lähialueelta ei saa läheskään kaikkea mitä tarvitaan. On lähdettävä hakemaan, esim. Keravalta. Aivan yhtä hyvin voisi asua Keravalla, halvemmalla ja paremmin. Kyllä noissa työttömien ja alkoholistien kansoittamissa täyteen ahdetuissa kerrostaloissa on ankea ilmapiiri. Ei hyvä. Kauemmaksi Helsingin keskustasta hyvin toimivia aluekeskuksia, joista saa lähes kaikkea. Autollahan ne näyttivät suureksi osaksi menevän työpaikkoihinsa nytkin. Kamalassa aamuruuhkassa sitten ajetaan auton nokka edellisen puskurissa kiinni työpaikalle. Ei hyvä. Eikun levitetään meillä Suomessa, tilaa on. Suomalaiselle ei sovi tuollainen ahdas kaupunkiasuminen. Suomalainen kaipaa metsään -suomalainen on metsän asukas. Mielestäni kaupungeissa on liikaa. Maaseudulle sopii.
En ole minkään ympäristöliikkeen edustaja, mutta kysymys sinällään on kiinnostava, joten yritetään tuoda joitain puolia esille. Tyhjentävä tai edes sinnepäin vastaaminen tuollaiseen kysymykseen on vaikea, lähes mahdoton tehtävä, koska lopputulokseen vaikuttaa lukuisa määrä erilaisia muuttujia eli asioita.
Ensinnäkin pitäisi kysyä, mitä maalla asuminen tarkoittaisi esim. asujan toimeentulon kannalta. Jos se tarkoittaa muuta kuin omalla asuintilalla tehtävää työtä, työmatkat tulevat helposti pitemmiksi kuin taajamissa ja joukkoliikenteeseen verrattuna tehoton ja ympäristölle vahingollinen yksityisautoilu lisääntyy. Tällaisesta työntekomallista on kai lähdettävä, sillä maaseutu ei näytä pystyvän elättämään asukkaitaan kannattavan markkinatalouden ehdoilla. Aiemmin ympäristön kannalta oli ongelmana taajamien saatuttava teollisuus. Nyt moderni kaupungistuminen on edennyt enemmän sellaisten teollisuusalojen suosintaan, joilla on vähäisempi ympäristöä saastuttava vaikutus. Kysymys on kaiken kaikkiaan enemmän siitä, minkälainen elinkeinorakenne meillä kulloinkin on kuin siitä, missä ihmiset asuvat. Ihmiset näyttävät historian valossa muuttaneen aina sinne, missä toimeentulon edellytykset ovat parhaimmat. Jos maaseudulla olisi toimeentulon edellytyksiä, sinne muuttaisi varmasti ihmisiä kaupungeista. Tällaisessa tilanteessa se olisi yksistään kannattavaa jo asumisen kustannusten takia.
Sosiaalisista vaikutuksista on ehkä helpompi lausua jotain varmempaa. Haja-asutusalueilla ihmiset tuntevat toisensa ja sosiaalinen kanssakäyminen on yleisempää. Tämä karsii sellaisia turhia pelkoja, joita kaupungeissa esiintyy. Ei-toivottavaa käyttäytymista on vähemmän, koska tilaisuuksia hölmöilyyn on vähemmän ja sosiaalinen kontrolli parempaa. Tällaisissa suhteissa maaseutuasuminen on kaupunkiasumista selvästi parempi vaihtoehto, mikä on ihan tilastollisena faktana osoitettavissa. Tämä näkyy esim. vähäisempänä avioerojen määränä, vähäisempänä rikollisuutena, vähäisempinä sosiaalisina ongelmina. Tämä maaseudun sosiaalinen paremmuus kuitenkin edelltyksellä, että väestöphja on heterogeeninen sekä iän että sukupuolen mukaan. Ja lisäksi pitää tietysti olla vähintään yhtäläiset toimeentulomahdollisuudet kuin taajamissa.
Ympäristö- ja sosiaalinäkökulmien lisäksi on taloudellinen näkökulma tähän asiaan. Kuten tiedetään tämä taloudellinen puoli on ollut ratkaisevin tähän asti. Se on määrännyt ihmisten muuttoa kaupungeihin. Asiasta on turha syyttää esim. poliittisia päätöksentekijöitä. Jo shyväksytään vapaa markkinatalous järjestelmänä, se etsii aina optimaalisia ratkaisuja talouden näkökulmasta. Kaupungistuminen on ollut tehokkaan markkinatalousjärjestelmän välttämätön ehto. Näin ei ole vain meillä Suomessa. Ilmiö on yleismaailmallinen.