Olenko aivan väärässä, jos luulen, että keskiverto suomalainen ajattelee tasa-arvosta jotenkin näin:
No tietysti miehet ja naiset on yhtä arvokkaita, mutta en ymmärrä tätä veminismiä, kun Suomessahan asiat on naisilla tosi hyvin, jos vertaa vaikka Afrikan maihin. Ei oo ympärileikkauksia ja sellasia.
Ja kyllähän nainen saa töissä käydä, mutta kyllä pienten lasten paikka on kotona äidin kanssa.
Koulussa ne pojat on vähän viikareita, se pitää ymmärtää. Tytöt viihtyy paremmin, kun ne on luonnostaan hiljasempia ja tykkää lukea. Tytöt pärjää kovasti lukemalla ja kiltteydellä, pojat osaa soveltaa, ja sitä myöhemmin kyllä arvostetaan. Naiset sopii paremmin hoitoalalle, ja sellaseen, missä ollaan ihmisten kanssa. Miehet hallitsee tekniikan ja osaa tehdä pitkän tähtäimen päätöksiä ja nopeita ratkaisuja.
No tietysti miehet ja naiset on yhtä arvokkaita, mutta en ymmärrä tätä veminismiä, kun Suomessahan asiat on naisilla tosi hyvin, jos vertaa vaikka Afrikan maihin. Ei oo ympärileikkauksia ja sellasia.
Ja kyllähän nainen saa töissä käydä, mutta kyllä pienten lasten paikka on kotona äidin kanssa.
Koulussa ne pojat on vähän viikareita, se pitää ymmärtää. Tytöt viihtyy paremmin, kun ne on luonnostaan hiljasempia ja tykkää lukea. Tytöt pärjää kovasti lukemalla ja kiltteydellä, pojat osaa soveltaa, ja sitä myöhemmin kyllä arvostetaan. Naiset sopii paremmin hoitoalalle, ja sellaseen, missä ollaan ihmisten kanssa. Miehet hallitsee tekniikan ja osaa tehdä pitkän tähtäimen päätöksiä ja nopeita ratkaisuja.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Epäilemättä mielipiteitä, jotka työpaikkakeskusteluissa tai naapurien kanssa rupatellessa eivät herätä suurempia protesteja puoleen eivätkä toiseen.
Mutta oletko kuullut koskaan kenenkään sanovan: "Onneksi meille syntyi tyttö eikä poika", "Onneksi meillä on vain tyttäriä". Ei mahdotonta enää tämän päivän Suomessa. Minä ainakaan en ole kuullut kenenkään olevan (ääneen)pahoillaan siitä, ettei perheeseen ole syntynyt poikalasta. Toisin on vielä suurimmassa osassa maailmaa. Tyttölapsia abortoidaan, jätetään heitteille, myydään seksiorjiksi, naitetaan pois kiireesti...
Suomessa tytöille/naisille toki suodaan tasavertaiset oikeudet, mutta käytännössä vielä ihmetellään persoonallisia uravalintoja tai rooliodotukseen sopimatonta käytöstä.
Kyllähän lapsia pitää arvostaa sukupuoleen katsomatta mutta ei niitä pidä pumpulissakaan irti arkitodellisuudesta kasvattaa, ei edes tyttöjä.
Nyt saa lukea lehdistä miten pikku tytöt säikkyy kaikkea mahdollista kun elävät jossain pumpuli-illuusiossa täydellisestä maailmasta jossa ei voi sattua mitään pahaa, ei ihme että näillä suomi24:n palstoillakin saa vähän väliä lukea että "älä itke kuin pikku tyttö" tai jokin on yhtä heikko kuin pikku tyttö. Ja kukas ne pienet tytöt kasvattaa tuollaisiksi ellei äitinsä joka on potkaissut ukkonsa pellolle että voisi elää niissä pumpuliharhoissaan tyttärensä kanssa ja kieltää arkitodellisuuden...
Menin melkein sanattomaksi. Siis sinun mielestäsi pienet tytöt ovat heikkoja, koska he itkevät, koska heidät on kasvatettu pumpulissa??
Sinulla ei taida olla itselläsi pientä tyttöä? Tietäisit silloin että tyttö (tai poikakin) voi itkeä monesta syystä, eikä siksi että olisi "heikko". Tunteiden näyttäminenkö on samaa kuin heikkous? Mikähän sitten on määritelmäsi "vahvuudesta"?
"Ja kukas ne pienet tytöt kasvattaa tuollaisiksi ellei äitinsä joka on potkaissut ukkonsa pellolle että - -"
Minut sellaiseksi kasvatti isäni, hän sai vittuilullaan minut itkemään lähes joka päivä. Enkä siis todellakaan kasvanut pumpulissa.
Sinäkin näköjään vaadit pieniltä tytöiltä aikuisen miehen ajatusmaailmaa. Eikö se nyt ole vähintäänkin epärealistinen tavoite...
Kirjoitinhan että "Lehdistä saa lukea..." ja "mm. suomi24:n keskustelupalstoilla lukee...", kyseessä eivät siis olleet omat mielipiteeni.
Käytin ylläolevia mainintoja vain vertauskuvien vuoksi, minun puolesta lapset saa kyllä itkeä ihan vapaasti.
En todellakaan edellytä lapsilta aikuisen ajatusmaailmaa mutta ei kuulosta sekään hyvältä suomen tulevaisuuden kannalta jos ne kasvatetaan johonkin sellaiseen maailmaan jota todellinen arkielämä ei ole.
Ja voit huokaista helpotuksesta, minulla ei ole lapsia enkä muutenkaan ole missään tekemisissä lasten/nuorten kanssa.
niin ei oikeastaan tule edes ajatelleeksi, millaista olisi, jos se olisikin toista sukupuolta. Se vain on se, joka se on. Jotenkin hullunkuriselta tuntui aikoinaan, kun katsoi äsken syntynyttä vauvaa nukkumassa kaikessa rauhassa äitiyspakkauslaatikossaan. Ilme oli asiallinen ja toi jotenkin mieleen vanhan virkamiehen, joka vuosien vakaan ja rauhallisen uran jälkeen nukkuu työpaikallaan, varmana oikeuksistaan ja siitä, että on täyttänyt kaikki velvollisuutensa pilkulleen. Ja kuitenkin toinen on ollut tässä kovassa maailmassa vain muutaman päivän.
Luulen, että monet meistä isistä, joilla on tytär, niin sanoakseni feministisoituvat, kun huomaavat, miten muut suhtautuvat tyttölapsiin ja myöhemmin sitten aikuisiin tyttäriin.
...itse toivoimme sekä että - ja saimme, josta olemme yläkertaan päin erittäin kiitollisia.
Vanhempani odottivat veljestäni tyttöä - olivat pettyneitä ensin (oli jo kaikki vaaleanpunaiset kamatkin valmiina...).
Ts. kyllä meillä länsimaissa tytöt ovat toivottuja, siinä missä pojatkin.
Minä en ole nähnyt kuin onnellisia isiä tai äitejä, ei siihen ole lapsen sukupuoli vaikuttanut. toki toiset toivovat poikaa ja toiset tyttöä, mutta eikö se ole ihan hyväksyttävää? Yleensä kaikki ovat onnellisia kun lapsi on terve.
Antaa ihmisten ihmetellä rauhassa uravalintoja. Ihmisen ei pidä olla ulkoa ohjautuva. Mikäli sosiaalinen paine estää naista ryhtymästä poliisiksi, niin väitän sen olevan paremminkin haave kuin tahto. Silloin vika on omien korvien välissä.
Emme ole täällä muiden odotuksia varten, jokaisella on oma elämänsä. Mi
"Minut sellaiseksi kasvatti isäni, hän sai vittuilullaan minut itkemään lähes joka päivä. Enkä siis todellakaan kasvanut pumpulissa."
Voimmeko siis syyttää isääsi siitä, että sinusta tuli (?)feministi? Tässä se taas nähtiin, miten vaikeaa ja vastuullista lasten oikea kasvattaminen on :)
Osittain, ehkä, voidaan "syyttää". Mutta minulla oli kyllä myös äiti, joten ihan kaikesta (siitä mitä minusta on tullut) ei voi syytä heittää isukin niskoille. =)
Kieltäydyn näkemästä asioita mustavalkoisesti... =)
Sorry, sorruin aliarviointiin ja olin jo valmis luokittelemaan sinut puusilmäfemakoksi. Suo anteeksi.
Niin, ajattelin vain, että koska feministiksi tullaan yleensä jonkin kriisin tai ongelman kautta, niin tässä tapauksessa prosessin käynnistäjä oli dominoiva isähahmo.
Sinun pitäisi jotenkin tutustua Risc MOnitoriin. Se on kahden vuoden välein Suomessa tehtävä asenne- ja trenditutkimus. Ei tarttisi käyttää tota mutua niin hirveesti. Se kertoo myös,että ihmiset voi segmentoida asenteidensa ja arvojensa mukaan. Ihmiset ajattelevat eri tavalla eri ryhmissä. Tuo kömpelö tekstisi oli kai suunnattu jonkun turvallisuus hakuisen perheihmisen sanomaksi. He ovat kouluttamattomia juntteja, jotka asuvat landella ja ovat melko varttuneita. Älä ymmärrä väärin, ei heissä ole mitään vikaa, mutta he haluavat pitää asiat vain niin kuin ovat tottuneet. He ovat perinteisiä ja omaksuvat asiat viimeisinä.
toi kasvatusjuttu on ihan skeidaa enkä ymmärrä miten kauan jaksat sitä vielä täälä jauhaa. Aika vaikea on ajatella miten joku haluaisi nykyaikana kouluttaa tyttärestään alistujaa. Hei, itselläni on murrosikäinen tytär, eivätkä he todellakaan ole mitään kilttejä hiljaisia tyttöjä.
Palaa vain sinne kasvatuskirjojesi pariin, oikea elämä on muualla, mutta se ei ole nähtävästi sinua varten.
En ole asunut landella aikoihin, eli kyllä tämä ihan kaupungissa kuunneltuun ja itse todettuun perustuu. Kyse on siitä, että tasa-arvoisiksi itseään mm. kyselyissä kuvaavat, sitten syvähaastattelussa paljastavat todelliset mielipiteet. Nämä ihmiset kuitenkin luovat sitä todellisuutta, missä lapset ja nuoret varttuvat.
Kyse ei olekaan "halusta kasvattaa alistujaa", en ole sellaista väittänytkään. Sen sijaan väitän, että lasten eroava kohtelu noudattaa eniten sukupuolijakoa. On eri asia, miten tyttö ilmaisee itseään kotona ja tyttökaverien kesken, kuin miten hän käyttäytyy koulussa/työssä tai hankalassa tilanteessa. Ehkä tyttäresi on tavallista voimakastahtoisempi?
Tytöt ovat yhtä tyytymättömiä kouluun, kuin pojatkin. Joku kuitenkin hillitsee heidän ulospäinsuuntautunutta häiriökäyttäytymistään.
Alustukseni ei muuten maininnut kasvatusta suoranaisesti. Onko taktiikkasi vetää hihasta aikaisempia keskusteluja, jos et muuten keksi kommentoitavaa? Joko pian siirryt A-materiaaliin, eli ulkonäkööni ja perheväkivaltaan? Elämättömän elämäni veditkin jo mukaan.
"Onko taktiikkasi vetää hihasta aikaisempia keskusteluja, jos et muuten keksi kommentoitavaa? Joko pian siirryt A-materiaaliin, eli ulkonäkööni ja perheväkivaltaan? Elämättömän elämäni veditkin jo mukaan."
Mitä, syytätätkö minua luovuuden puutteesta?! Heti kun keksit uuden moton sen "sukupuolilla ei ole mitään eroa, heidät vain kasvatetaan erilaisiksi" tilalle, niin minäkin lupaan rikastuttaa omaa "taktiikkaani".
Mainosmiehenä sanoisin, että copy ei voi koskaan olla parempi kuin brief. Jos en itse onnistu kreamaan uutta, niin pyydän tiimiltä krapula-aamuna ideoita. Normaalisti laskutamme yhdestä suunnittelutunnista 150 euroa, mutta sinulle teemme sen ilmaiseksi. Kunhan vain annat uusia virikkeitä ja briefaat kunnolla.
Mistä tuntee hyvän mainosmiehen? Minua on oma tutkimusalani alkanut kyllästyttää, ja esim. mainosala kiehtoo. (Talousmekanismit tunnen).
Jos voit vinkata hyvää itsetestausta, olisiko alalle edellytyksiä, niin kokeilisin. Minä voisin tulla alalle sadallakahdellakymmenelläseitsemällä eurolla per tunti.
En kysy, mistä tuntee hyvän mainosnaisen, koska olen itse mies. Testi voi olla samakin? Tosin varmaan nainen osaa paremmin arvella, mikä naiseen vetoaa noin mainosmielessä?
sen näkee työn jäljestä. Haluaisit dumpata hintoja? Heh, toi 150 ekeä/tunti on tietenkin se, minkä toimisto laskuttaa eikä se mitä sinulle maksetaan.
Alalle on huomattavasti vaikeampi päästä sisälle kuin ulos. Yleensä luovat käyvät pitkän tien ennenkuin heille annetaan vastuuta. Yhteysihmisillä, jotka kykenevät strategiseen suunnitteluun on yleensä aloittaessaan muutaman vuoden kokemus mainostajan puolelta ja akateeminen koulutus. Sanotaan vaikka, että on kaksi tietä tulla sisälle: joko harjoittelijana tai valmiina ammattilaisena.
Businessmaailma eroaa akateemisesta maailmasta lähinnä siinä, että täällä joutuu joka päivä lunasstamaan paikkansa ja arvostuksensa. Suojatyöpaikkoja ei tunneta. Työ on erittäin mielenkiintoista, mutta kaikkeen tekemiseen liittyy aina kaupallinen aspekti. Jos ei saa asioita valmiiksi aikataulussa, ura on lyhyt. Uskottavuus on myös erittäin tärkeä asia, jos sinua ei kuunnella, sinuun ei myöskään luoteta asiantuntijana. Sitä kautta korostuu sosiaalisten taitojen merkitys. Tunneälykkyydestä on paljon apua, samoin kuuntelutaidosta.
Ehkä paremman kuvan saat kun vertaat alaa vaikka lätkäjoukkueeseen. Pelaajat ovat niitä luovia suunnittelijoita ja valmentaja on se proikkari. teamin tehtävä on voittaa ja tulla paremmaksi. Teamissa taidot tulevat esille ja parhaista kilpaillaan. Niin kauan kun pelaa hyvin ja tekee maaleja, olet kiinnostava. Proikkarin on luotava pelistrategia, tutkittava kilpailijoita ja annettava ohjeet pelaajille, jotta joukkue voittaisi.
Joo, mainosalalle ei haeta kuin valtion virkaa, et voi valittaa, mikäli jokin paikka on mielestäsi väärin täytetty tai joku on epäpätevä taustoiltaan. Pätevyys on jokaisen itse rakennettava ja todennettava. Ok, osasin lukea vinoilusi, josta kuuli sama asia, kun jotkut sanovat olevansa valmiit ajamaan Ferraria seuraavissa kisoissa puolella Suumakkerin liksasta. Mikäs siinä, mutta sitten pitää vielä vakuutta se tallipomo kyvyistä. Noita huippuliksoja alalla maksetaan vain huipuille ja muut saavat murusia.
P.S. sukupuoli ei ratkaise vaan tehdyt maalit
...ideoiden kehittely on aina vaikeaa, samoin on saada muut huomamaan se, että niistä kannattaa maksaa.
Hyvä, että huomasit vinoilua.
Nimim. oman väitöstyönsä yritysmaailmasta itse hankkimallaan projektirahoituksella aikanaan tehnyt...
Ideoiden kehittäminen on paljon helpompaa kuin niiden toteuttaminen. Ai niin, vanha totuus tosta väikkärin myymisestä. Monia voi huijata kerran, muutamia muutaman kerran mutta ketään ei voi narrata kaiken aikaa. Eli tippuiko jatkorahoitusta muille hankkeillesi samasta lähteestä ;)
...kyseessä oli useampivuotinen homma, jota tehtiin vuoden rahoitus kerrallansa.
Nyt on kiva olla vaihteeksi valtion piikkiin, niin saa tehdä "akateemisempia" juttuja välillä.
Toisaalta yliopistomme partneriohjelmassa vastaan jatkuvasti parista firmasta - joten pysyy silti mieli vireänä, kun vuosittain pitää osoittaa, mitä he ovat rahoillensa vastineeksi saaneet.
Meidän alalla sitten useinkaan akateeminen kirjallisuus ei arvosta relevanssia kovin hurjasti - siksi tuo asia välillä masentaa, kun uralla etenemiseksi ja mielenkiintoisten asioiden tekemiseksi pitää elää joskus "kaksoiselämää" - tehdä "tutkimustutkimusta" ja sitten toisaalta välillä "oikeita asioita" (joita voi sitten hyödyntää opetuksessa). Niiden yhteensovittaminen ei ole aina helppoa. Harvempi yritys haluaa maksaa "tutkimustutkimuksesta"...
Vai oletko kuullut yrityselämän rahoittamasta naistutkimuksesta? Minä en - vielä - mutta eräs luova haaste naistutkimukselle voisi olla tarve saada esim. 1/3 rahoituksesta yritysmaailmasta. Mielestäni se voisi olla virkistävää... enkä pidä mitenkään mahdottomana, etteikö joitakin aihepiirejä jopa voisi löytyä, jotka näkyisivät myös yritysten "viivan alla", sen lisäksi, että tutkija saa elantonsa.
Tuossa olisi oiva keino esim. kehittää taloudellisia mittareita sille, paljonko suuryritys hyötyy siitä, että sillä on puolet naisia johtajistossaan - eräs argumenttihan on ollut se, ettei yrityksillä ole varaa olla palkkaamatta päteviä naisia. (Jossa oletuksena on ollut se, että sukupuolella olisi merkitystä aiheessa). Esim. kulutustietoisuuden kautta tämä voisi pitää paikkansakin - jos yritys voi markkinoida itseään tasa-arvomittariston täyttämisellä, niin sitten tasa-arvoa tukevat naiset ja miehet ostavat enemmän ko. yritysten tuotteita -> voilá - löydämme oikeita taloudellisia menestystekijöitä. (Tai voimme huomata niiden loistavan poissaolollaan?).
...Minäkin muuten tarkoitin tuota "ideasta tuotteeksi" -juttua. Olen seurannut läheltä erään firman taivalta, jolla on todella innovatiivinen tuote - patenteista tuotantoon tuntuu vievän 3 vuotta vähintään, jolloin taivalletaan ns. "kuolemanlaaksossa", ja pääomasijoittajien hyvä tahto ratkaisee...
Uuden tuotteen kanssa ja idean kanssa liikkeelle lähteviä yrittäjiä arvostan kyllä rajusti - sekä heitä jotka onnistuvat, ja heitä jotka myös väistämättä epäonnistuvat - tuotteistamisessa ja aloittamisessa on aina niin monta muuttujaa, että olen jo aikoja hylännyt kunnon akateemikkojen ceteris paribus -tyyppiset jutut rationaalisesta etenemisestä. Riskinotolla sekä menestytään, että joskus ei.
Suomessa tosin ei yleensä arvosteta epäonnistujaa - USA on siinä mielessä terveempi maa yrittäjälle, että epäonnistunuttakaan yrittäjää ei tuhota lopullisesti (toisin kuin suomen sossujärjestelmä tekee - kaikki viedään, myös rouvalta ja perheeltä, epäonnistunut yrittäjä on todellisia lainsuojattomia maassamme).
...olen siihen ollut sikälikin tyytyväinen, että jonkin vuoden ajan, sen tulokset olivat tärkeänä osana erästä bisnestä (yhteistyökumppani), josta leipänsä sai parisenkymmentä ihmistä... ja joitakin juttuja on vieläkin käytössä.
Ei siis mitään globaalisti mullistavaa, mutta silti sellaista, että itsekin koen kumppanieni saaneen rahoilleen vastinetta. Minun vastineeni on ollut tutkinto ja muutamat julkaisut, joiden ansiosta sitten olen päässyt myös nykyiseen positiooni, josta taas pitäisi katsella eteenpäin... Ja tehdä joitakin muitakin juttuja siinä sivussa.
Olen myös kiertänyt sen verran maailmalla, että olen alkanut arvostamaan Suomen panostusta yleensä R & D puolen juttuihin - se on oikeasti suomen menestyksen salaisuus. Suomessa aletaan myös hyväksymään se, että osa noista hankkeista väistämättä lässähtää - mutta osa myös menestyy, ja se prosentti jo riittää siihen, että tuota hommaa kannattaa pyörittää.
Joskus myös pitää joitakin hommia panna kansiin - ts. sekään ei ole hyvä, jos jämähtää joihinkin kumppaneihin, eikä katso sitten muita firmoja.
Esim. tuommoinen vuosi kerrallaan rahoituskuvio on lahjomaton ja toisaalta järkevä: silloin semmoiset asiat voi katkaista, jotka eivät tuota haluttuja juttuja - tai jos maailma on jo pyörähtänyt pari vuotta aiemmin haluttujen juttujen ohi, mennyt eri tavoin kuin ennakoitiin.
Oikeassa tutkimushommassa on aina riskinsäkin, jotka pitää hyväksyä - siksi en itse lähde suoralta kädeltä hutkimaan ns. "epäonnistuneitakaan" hankkeita.
Huijaamista puolestaan on se, ettei tee sitä, mitä lupaa.
Tota, kyllähän markkinoinnissa tutkitaan naisia erittäin paljon, koska suurin osa mainonnasta on (naisten tekemää ja) suunnattu naisille. Naisten arvomaailmasta, arvostuksista, minäkuvasta, haaveista, asenteista, arkipäivästä, kulutuksesta... löytyy vaikka mitä ja itselläni on kaksi maan suurinta kansallista tutkimusta sähköisessä muodossa, joita voin myllyttää pc:llä miten tahansa. Ne erovat naistutkimuksesta, että niistä saataville tuloksille ei ole asetettu tarjoitushakuisia tuloksia vaan niiden tarkoitus on hakea mahdollisimman objektiivista tietoa, jota käytetään markkinoinnin päätöksentekoon.