Kun mikään ei huvita

Joku kohta tai jotkut kohdat elämässäsi mättävät ja tunnet itsesi epätoivoiseksi kaiken keskellä? Ei tiedä mistä kohtaa lähtisi selvittelemään kiemuroita kun tuntuvat menevän yhä kiristyvässä määrin enemmän solmuun juurikin sitä mukaa mitä yrittää selvittää?

Olen ollut tuossa tilanteessa vähän aikaa sitten, tyyliin tyystin kaiken innon menettäneenä ja joka asiaan. Otti hieman voimille tämä niin sanottu elämänsä muuttaminen.. Ja ottaa edelleen kun kaikista asioista ei luovuteta, vaikka mikä olisi eli tulossa on vaikeita (vaan siltikin oikeita) valintoja.

Tosin huomasin kyllä, että jännästi ns. omassa alassaan silti roikkuu kynsin hampain jollain keinoa, vaikka kuinka ahdistaisi ;) Prässin keskellä sitä tajuaa mikä on ja mitä oikeastaan haluaa.

Ole siis sen verran itsekäs, että yrittäisit miettiä mitä elämältäsi oikeasti haluat. Onnellisuus kun lähtee sisimmästä, sitä ei lautasella ojenneta eikä sitä voi muiden kautta/kustannuksella saavuttaa.

Tutustu itseesi :)

ja tämä ei ole sitten vittuilua.

Mene johonkin siivousfirmaan töihin, takuulla se ei kiinnosta sinua, Mutta ajattele sitä tältä kantilta. Tarvitsen rahaa, okei, sitä saa jonkinverran sieeltä. Päätät että puoli vuotta, tai vuoden teet sitä.
Siinä rinnalla voisit olla jossain vapaaehtoistyössä, vaikka kodittomien koirien tai kissojen parissa.

Aivan takuuvarmasti sen jälkeen alkaa opiskeluasiat pyöriin mielessä.
En halveksi sitä työtä, mutta totuus on että kun potentiaalia on, miksei sitä revi esiin, vaikka sitten tuolla keinolla.

Kiitos teille kahdelle vastauksista! Sain taas hieman ajateltavaa.

Siinähän tämä onkin.. lukiosta valmistuttuani tein 3 ja puol vuotta töitä koko ajan. tein erilaista hommaa baarimikosta lähtien ihan siivoojaan asti.Mikään ei ´tuntunut mun jutulta mitä kokeilin.

Painostuksesta vanhemmat ja sos.ihmiset(jotka painostavat kaikkia nuoria aikuisia joilla ei ole ammatillista koulutusta) menin sitten ihan mihin vaan minne pääsee. Hain kouluun tänä keväänä.
Kumpikaan puoli ei ymmärrä että en tiedä mitä haluan, olen eksyksissä.

Niin kamala olo kun ei tiedä mitään mistään. Vaikka sain opiskelupaikan niin se ei kiinnosta ollenkaan. Menen kyllä kouluun mutta tieto menee toisesta korvasta ulos. Kun se ei vaan kiinnosta minua!

Mikseivät jotkut ymmärrä..

Kellään lisää ajatuksia tämän jälkeen?