Taannoin Helsingin srk:n ex kirkkoherra otti esille kiusaamisen. Kukaan ei ole tätä kommentoinut. Onko ort. kirkossa mielestänne kiusaamista (pappien, muiden työntekiöiden,luottamushenkilöiden, seurakuntalaisten, erityisryhmien jne. kokemana)?
kysymys
kiusaamisesta
553631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Kysymyksesi kiusaamisesta on hyvä. Pelkään, että seurakuntien työntekijät, luottamuselimet tai muut aktiivisesti kirkonparissa toimivat kuitenkaan uskaltavat kertoa omakohtaisista kokemuksistaan, koska pienessä kirkkokunnassa paljastuisi heti henkilöllisyys ja kiusaaminen pahentuisi entisestään. Vaikka internet on kiva ja samoin toisinaan tämä suomi24-keskustelupalstakin, täältä ammennetaan entistä enemmän motiiveja kiusaamiselle kirkonkin piirissä.
Kiusattuja on varmvasti joka seurakunnassa. Asia on surullinen ilmiö, sillä muualla yhteiskunnassa siihen puututtaisiin heti, mutta Kristuksen seurakunnassa katsotaan läpi sormien vuosikausia, kun joku kärsii toisten kiusattavana.
Tästä aiheesta varmaan joku saisi hyvän väitöskirjan aiheen. Miksi kiusataan ja ketä kiusataan ja mistä kiusaaminen saa alkunsa seurakunnissa on arvoitus.
Kuten edellä viittasin, että harva kiusattu varmaan uskaltaa palajastautua pelkonsa vuoksi, olisikin mielenkiintoista nähdä kun kiusaajat paljastaisivat motiivinsa???
Ilmeisestihän kiusaajatkaan eivät ole ihan tasapainoisia tapauksia, kun oma paha olo pitää purkaa toisten henkiseen pahoinpitelemiseen. Täytyyhän siinäkin olla jotakin vialla, jos käyttää suunnattomia taloudellisia ja henkisiä voimavaroja ja satoja työtunteja jonkun yksittäisen lähimmäisen ajojahtiin ja kyykyttämiseen. Ja tämä kaikki kirkon suojelevien siipien alla.
vallanhimo. Joukossa on usein katkeria ja kateellisia ihmisiä, sellaisiakin, joilla ei ole tunteita toista ihmista kohtaan. He nauttivat kiusatun kärsimyksistä ja erityiseen nöyryyttämisestä. Sellaisia ihmisiä ei pidä tukea tai valita luottamustehtäviin.
että ne ihmiset ovat psyykkeeltään sairaita. Oli sitten kysymys karjalaisista tai käännynnäisistä, molemmista porukoista niitä löytyy. Kokemusta on!
valta kirkossa on harhaa. Mikä valta? Kysyn vain että mikä on valtaa seurakunnassa? Se, kun pappi tekee jumalanpalveluslista? Vai se, mitä korjauksia tehdään seurakunnan rakennuksiin? Vallanhimo on papin alistamista ja nöyryyttämistä, psyykkeen nujertamista. Vallanhimoisten seurakuntalaiseten pitäisi mennä hoitoon eikä riehua hulluina seurakunnissa.
no entisiä turhautuneita poliitikkoja ei saisi olla neuvostoissa. Koko luottamusmiesjärjestelmä pitäisi lopettaa ja kehittää uutta tilalle.
Näkemyksesi on yksipuolinen. Vähintään yhtä usein pappi vallanhimossaan alistaa seurakuntalaisia / rippilapsiaan / muita työntekijöitä.
Koko tuo kirkkoherraan kohdistunut ajojahti on hyvä esimerkki kiusaamisen ilmapiiristä kirkossa. Sopiva klikki ihmisiä, jotka ottavat jonkun hampaisiinsa, pystyy saamaan aikaan mitä tahansa uuden kirkkojärestyksen myötä. Tässä tapauksessa tosin kiusaamisprosessi on aloitettu jo ennen uutta kirkkojärestystä. Meinasi "avoimilta" loppua vaan aika niin kliimaksista piti tehdä sitten tällainen, jotta kirkkoherra ei olisi ehtinyt ansaitulle eläkkeelleen.
Hävettää, kuvottaa, hirvittää ja panee vihoiksi tällainen. Äänestäkää vaan lisää tällaista porukkaa luottamuselimiin niin varmistatte, että takuulla ei ainakaan keskitytä oleelliseen.
valtuusto ja neuvosto voivat erottaa kirkkoherran, jonka seurakunnan kokous (eli siis kaikki äänioikeutetut seurakuntalaiset) ovat vaaleilla valinneet. Luulisi, että tuollaiseen pitäisi kutsua kokoon seurakunnan kokous?
Eri asia on, jos kirkkoherra on piispan toimesta asetettu toimituskieltoon, niin kuin Turussa tapahtui. Silloin srk-neuvosto voi tietysti erottaa kirkkoherran.
En myös pidä siitä, että uuden lain mukaan seurakuntalaiset eivät saa enää valita pappeja vaaleilla, vaan tämäkin valta on annettu luottamusmiehille.
ortodoksisen kirkon uuden kirkkolain sisällöstä ja lopeta turhat pähkäilyt!
sählännyt Turussakin. Kaikki taisi alkaa kapakkariidasta.
Turussa kaikki alkoi ja loppui papin rattijuoppouksiin. Yms, mitä niistä seuraa kaikkialle ympäristöön...
toisesta puolesta?
ympäristösaaste olet!
Rakkaat ystävät, kun nyt taas palsta toimii, niin mennään tuohon alkuperäiseen kysymykseen kiusaamisesta. Ymärrättekö, te eräät nimittelette toisianne ala-arvoisesti ties miksikä, oliko tämä todellakin Kristuksen toive? Voimme ajatella asioista eri tavalla, mutta pitää ymmärtää lähimmäistä, rakastakaa toisianne! Kiusattujen pitää antaa myös kertoa tilanteestaan, meidän pitäisi olla 2000-luvulla elävä sivistynyt uskovien kristittyjen yhteisö, eikä keskiaikainen inkvisitiolaitos. Ymmärtävätkö ihmiset tällä palstalla, että noilla loukkaavilla viesteillä joita tänne kirjoitetaan, monet ihmiset menettävät uskonsa, toivonsa ja rakkautensa kirkkoon, siis lähetyskäsky toteutuu käänteisellä tavalla... se on surullista. Keskustelu kiusaamisesta näytti alkaneen hienosti ja taas se kääntyi tuhoamiseen, lähimmäisten syrjimiseen. Miksi?
Vai onko se nyt sitten erämaasta? Se voi olla myös mahdollisesti Itä-Helsingistä?
Laitapa käsi sydämelle "Fjodor", vai mikä sinä nyt oletkaan! Kysy sitten itseltäsi, olenko minä "Fjodor D". itse osallistunut "huomaamatta" viimeisten vuosien aikana eräiden Helsingin seurakunnan työntekijöiden kiusaamiseen, panetteluun ja selän "takana juonitteluun"
Sattuu olemaan niin, että se koira älähtää johon kalikka kolahtaa, sanovat vanhassa sananlaskussa.
jatkaa kiusaamista, aloitapa itsestäsi.Noin kärkäs peittää omia tekosiaan.
Kiitos, kirjoitit asiaa syvällisesti. Kiitos!
Joskus todella kaipaan alkukirkon jäsenten huolenpitoa ja rakkautta toisia kohtaan, sitten taas menetän toivoni kun näen sen loan mitä seurakunnassa on. Loalla tarkoitan sitä vääryyttä ja kaksinaamaisuutta, mitä ei saisi olla.
pelkästään esimisten harjoittamaa. Yleensä nämä kiusaamiset ovat klikkien aikaan saamaa. Kanttorit ja diakonit ja jopa ponomarit osallistuvat kiusaamiseen. Kiusaamisen kohde valikoituu kyllä.
Jos jostakin työntekijästä ei pidetä niin pannaan lähtemään. Tehdään elämä vaikeaksi jopa lapsille.
Seurakunnissa ollaan klikkien armoilla. Piispoilla ei riitä aikaa, eikä mielenkiintoa näille. Sitä paitsi on olemassa suosikkijärjestelmät.
Riviseurakuntalaisena voin sanoa että osaavat ne mummotkin mobata.
liikkeelle aivan huipulta. Osaavat ne piispatkin kiusata. En ole ollenkaan vakuuttunut "laillisuuden" nimissa tehdysitä henkilöiden syrjäyttämisistä.
Eräästä kansliasta on kuulemma viime vuosien aikana lähtenyt jo muutamia kymmeniä vapaaehtoisesti pois, kun eivät ole jaksaneet simputusta, mukana professoritason tyyppejä. Siihen ei olla tarvittu edes "laillista syrjäyttämistä". Aika surullista. Voimia heille jatkaa eteenpäin.
tason ihmiset eivät halua tehdä kansliatyötä. professoritason ihmisille löytyy muutaqakin, varsinkin jos ovat oikeasti proffia
"Eräästä kansliasta on kuulemma viime vuosien aikana lähtenyt jo muutamia kymmeniä vapaaehtoisesti pois, "
Tämä on julkisesti naurunalainen kanslia! Kirkkokunnan lehdissä raportoidaan "turisteista" kuukausi toisensa jälkeen.
Voimia toivotan uusille yrittäjille.
Ilmeisesti olet itse yksi niistä jotka sai potkun persuksiin?
Kysymys on siitä, että teillä ei ole ollut tarpeeksi kutsumusta tehtävään.
Pitää olla nöyrä eikä haikaila turhia.
Höpsö!
ei nöyristellä! Ei ole ihme että papit juovat kun on noin kamalat luottamusmiehet,esimiehet kanttorit ja kaikki tietävät seurakuntalaiset. Lisäksi piispatkin vielä.
Sitten on pula nuorista papeista! Niin miks?
"Kertomuksia seurakunnan kiusattuna olemisesta." Olisi hedelmällisempää kuin tämä netti paljastelu.
En tiedä mistä johtuu mutta olen hyvin usein kokenut vihamielisyyttä diakonien ja kanttoreiden suunnalta.
Kuoron klikit ovat luku sinänsä.
Kyllä on.
Tunnen entisen käännynnäisen, joka palasi takaisin lut. kirkkoon, koska joutui kiusaamisen kohteeksi. Kiusaajia oli hengellisessä johdossa ja papistossa, niin olen ymmärtänyt.
jätin seurakuntatyön ja luottamustyöt. Näin on rauhallista!
En tiedä, onko kiusaamista vai mitä, mutta olen kohdannut ortodoksiassa nöyryyttämistä. Varmaan hengelliset ohjaajat ovat ajatelleet, että se kasvattaa nöyryyttä. Ehkä olen poikkeus säännöistä, mutta minä tunnen nöyryyttä pikemminkin kiitollisuuden, ilon, vapauden ja rakkauden kokemusten yhteydessä. Nöyryyttäminen taas lisää uhmaa ja itsevihaa. Ehkä ort. kirkon historiassa on jotain, joka heijastuu negatiivisesti hengelliseen ohjaukseen.
luonnonrauhaan. Joskus kuulen jonkun seurakuntalaisen kyselleen että mitenkä masentunut tai hullu tai ties mitä olen. Älkää nyt suuruudenhulluja olko. Ei teidän seuranne niin kaksista ollut. Jos muistelen teitä, niin muistelen kaipaamatta!
työpaikkakiusattu. Paras päätös oli se, että lopetin työni seurakunnassa. - Kiusaaja ei ollut pappi, vaan luottamuselimet. Se oli rankkaa aikaa, jota en mielelläni muistele.
pärjäät kyllä muutenkin" on pätevä myös kuntien yms.
Seurakunnat eivät ole poikkeus tässä. Tärkeintä on että ei astu kenenkään varpaille, vaikka totuus joskus vaatisikin sitä. Ei käy kateeksi kirkkoherroja.
täysin tuntematon käsite seurakunnissamme?
Olen aistinut joskus halveksivaa suhtautumista naisiin.
Kyllä on kiusaamista. Kuppikuntiin ei tavallinen tallaaja kelpaa (ehkä onneksi ja sielun pelastukseksi). Sielunhoito on ollut joskus julmaa sadismia, tavoitteena ilmeisesti henkinen musertaminen. Välillä olen joutunut epäilemään omaa mielenterveyttäni, olenko käsittänyt asiat väärin, ei kai kristillinen yhteisö voi olla näin raadollinen. Onneksi Veikko Purmonen toi todella tärkeän asian esille. Tsemppiä hänelle!
kristillisen maailmamme kiusatuin henkilö. Hän käänsi sen voitoksi.
kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen. Minulta puuttuu jumalallinen.
moni muukin, mutta ei ihan niin torso, että lähtisi vertaamaan itseään Vapahtajaan!
ei voi paljoa odottaa. Kun on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia.
Mutta seksuaalista häirintää en ole seurakunnassa tavannut, en edes kuullut että joku olisi sen kohteeksi joutunut.
Raamatulla päähän. ajattelisit kunnolla mitä kirjoitetaan ennenkuin tuomitset!
Valitettavasti sitäkin kiusaamista ilmenee, ja hyvin ikävissä yhteyksissä, mutta aiheen käsittely ei ehkä ole sopivaa tällä palstalla.
on aloitettava, vaikka tällä palstalla. Kirkkokuntamme kun ei uskalla/tahdo puuttua kiusaamiseen. Ainoa piispa jonka tiedän, että on puuttunut kiusaamiseen on tällä palstalla paljon parjattu KP metropoliitta Ambrosius. Muut piispat sulkevat silmänsä ja pelkäävät riitaa.
jos sielunhoidolliset kokemuksesi ovat noin negatiivisia. Onneksi suurin osa kirkkomme papistosta ovat hyviä, Jumalaa rakastavia ihmisiä, jotka toivovat ja rukoilevat seurakuntalaistensa sielujen pelastumisen puolesta.
Kuppikuntia on paras välttää. Kristillisessä kirkossa saatana on vauhdissa - paikassa jossa höntö vastaan taistellaan.
Mitä tarkoittaa torso?
puuttuvat jäsenet osittain tai kokonaan.
otetta. Tietää varmaankin kiusaamisen kaikista puolista paljon.
meitä moninkertaisilta miehiltä! Joillekin on annettu "kauhalla" jopa "ämpärillä" ja se kyllä näkyy. Yksinkertaisuudessa asuu viisaus jota teoreetikot eivät huomaa.
tarkoitus keskustella vain Helsingin seurakunnassa tapahuvista tai tapahtuneista kiusaamisista?
eivät kiinnosta susirajan ulkopuolella asuvia. siksi keskustelua on laajennettu valtakunnalliseksi, kuten on tämä keskustelupalstakin valtakunnallinen.
Ehkäpä sielunhoitoon liittyvässä kiusaamisessa on kyse eräänlaisesta Tukholma-syndroomasta tai läheisriippuvuudesta, jota on paljon esim. väkivaltaisissa avioliitoissa. Kiusattu tajuaa tulevansa kiusatuksi, mutta ei osaa erota "hengellisestä ohjaajastaan", vaan yrittää vetää itsensä vaikka solmulle kelvatakseen ja saadakseen osaksi kristillistä rakkautta ja kunnioittamista. Erityisen heikoilla näissä sairaaksi muuttuneissa riippuvuussuhteissa ovat herkät, neuroottiset ja lapsuudessaan kaltoin kohdellut ihmiset, joita pappi ei pysty kohtaamaan kärsivänä lähimmäisenä, vaan päästää omat alitajuiset julmat impulssinsa läpi, kun on löytänyt sopivan kohteen. Onneksi rakastaviakin hengelliä ohjaajia lienee.
tavallinen ja asiallinen sielunhoitaja. En odota mitään klimaksia tai elämää suurempaa kokemusta.
Minusta sielunhoidollinen tilanne ei ole "tavallisesti ja asiallisesti" hoidettavissa. Siinä ollaan Jumalan edessä. Vain rakkaudellisessa ohjauksessa voi tapahtua aito Kristuksen kohtaaminen ja eheytyminen. Pappiparat, tilanne ei ole todellakaan mikätahansa keskustelu, jossa voi hökäistä mitä sylki suuhun tuo!!!
käyminen synnintunnustuksilla on pappien kiusaamista!
Sinäpä sen sanoit!!! Sellaiset häiriköt pitää panna ehtoolliskarenssiin, niinhän!!!
saatavilla. Ja jokainen ratkaiskoon tarpeensa ripittäytyä itse.
Kiusaaminen voi olla kaksisuuntaista. Omasta kokemusestani voin todeta, että alaisilla on nykyään liian suuri epäkohtelias tapa esivaltaa, esimiehiään kohtaan jupista ja tehdä erilaisia kiusaavia toimenpiteitä tarkoituksenaan vahingoittaa esimiestään = sissisodankäynti organisaatioden sisällä hyödyntämällä epävirallisia organsiaatioita. Tämä tehdään sananvapauden ja tasa-arvon ja ties minkä nimissä, joilla ei ole mitään muuta tekemistä asian kanssa kuin näyttää manipoloidun joukkovoiman avulla valtaansa kiusata kohdetta.
Mikäli esimies puuttuu asiaan se on samalla kuin heittäisi vettä kiukaalle. Tietenkin jos esimies ei ole aikansa tasalla ja osaamattomuuttaan synnyttää sodan seuraukset on kuvottavat. Alaisille pitäisi olla omat koulutusohjelmat "KUINKA TOIMIA RAKENTAVASTI JA TUKEVASTi ALaINEN ESIMIES SUHTEESSA? Tätähän opetetaan jo pääliköille.