Olen 17-vuotias tyttö ja musta tuntuu etten enää pysty opiskelemaan.
Jännitän jatkuvasti ja kokoajan on hirveä ahdistus päällä. Ongelmani on sosiaalisten tilanteiden pelko. Välttelen ruokalaan menoa, vaikka olisi nälkä, olen joutunut keskeyttämään kursseja (lukiossa olen) järkyttävän esiintymisjännityksen takia, käytävillä on vaikea olla -samoin liikuntatunneilla-, tuntuu, että kaikki puhuvat musta ja tuijottavat/kyttäävät, tuntuu, että bussissa kaikki tuijottavat.
En usko tämän olevan normaalia enää. Kärsin myös uniongelmista.
Kärsin yläasteella henkisestä koulukiusaamisesta ja se jos mikä jätti traumat kaikkea sosiaalista elämää kohtaan. Kavereita mulla on kyllä paljon koulun ulkopuolella, sosiaalisten tilanteiden pelko on siis vain koulussa ja koulumatkoilla.
Mitä teen? En kohta pysty enää opiskelemaan ollenkaan. Olen kuullut jännitykseen käytettävästä lääkkeestä nimeltä Propral. Olisikohan siitä apua? Tarvitsisin mielestäni myös henkistä terapiaa.. Mihin ottaa yhteyttä?
Jännitän jatkuvasti ja kokoajan on hirveä ahdistus päällä. Ongelmani on sosiaalisten tilanteiden pelko. Välttelen ruokalaan menoa, vaikka olisi nälkä, olen joutunut keskeyttämään kursseja (lukiossa olen) järkyttävän esiintymisjännityksen takia, käytävillä on vaikea olla -samoin liikuntatunneilla-, tuntuu, että kaikki puhuvat musta ja tuijottavat/kyttäävät, tuntuu, että bussissa kaikki tuijottavat.
En usko tämän olevan normaalia enää. Kärsin myös uniongelmista.
Kärsin yläasteella henkisestä koulukiusaamisesta ja se jos mikä jätti traumat kaikkea sosiaalista elämää kohtaan. Kavereita mulla on kyllä paljon koulun ulkopuolella, sosiaalisten tilanteiden pelko on siis vain koulussa ja koulumatkoilla.
Mitä teen? En kohta pysty enää opiskelemaan ollenkaan. Olen kuullut jännitykseen käytettävästä lääkkeestä nimeltä Propral. Olisikohan siitä apua? Tarvitsisin mielestäni myös henkistä terapiaa.. Mihin ottaa yhteyttä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ota heti huomenna yhteys kouluterveydenhoitajaan. Hänen velvollisuutensa on ohjata sinua eteenpäin. Ahdistus ja unihäiriöt ovat sellainen yhdistelmä, ettei sinun todellakaan kannata yrittää yksin omin voimin sinnitellä. Voit ottaa yhteyttä myös kotikuntasi mielenterveystoimistoon tai varata ajan koulun lääkärille.
En tiedä suoralta kädeltä sinulle sopivaa lääkettä, mutta lääkärin kanssa toivottavasti löydätte sopivat.
Muista mainita uniongelma! Kerro ongelmistasi niin, että sinut otetaan vakavasti (viestissäsi olet maininnut monta vakavasti otettavaa asiaa: jatkuva ahdistus, unettomuus, sosiaalisten tilanteiden pelko, tunne että sinua tuijotetaan, pelko opintojen keskeytymisestä näiden syiden vuoksi).
Apua saa, kun sitä sitkeästi pyytää. Tee se pian.
Kaikkea hyvää Sinulle! Toivottavasti saat nukuttua tänä yönä.
Lääkärin kautta saat lähetteen jonnekkin jossa sinua osataan auttaa.
Kuvailemasi oireet ovat hoidettavissa usein jopa 100% huspois.
Myös yleisempää kuin helposti luulisi.
Kerropas ongelmistasi kouluterkkarille aluksi. Kunpa minäkin olisin tajunnut silloin lukioiässä... On olemassa hyviä lääkkeitä, joita ei aina edes tarvitse. Minulla uniongelmiin löytyi apu Mirtazapin-merkkisestä lääkkeestä. Ahdistus on hankala taakka, sanon sen omasta kokemuksesta.
Tsemppiä ja rohkeutta!
Propral auttaa vapinaan. Se ei rauhoita millään tavalla eikä vaikuta keskushermostoon. Käsien vapinaan se voi auttaa.
siis vaikuttaa kai keskushermostoon.. tai jotain. unohda.
Propral on beetasalpaaja verenpainelääke, mutta sitä käytetään yleisesti myös jännityksestä johtuvaan sydämen tykytykseen ja helpottaa myös vapinaa esim. käsissä. Jos ahdistus ja unettomuus oikein vaivaa sinua, eikä mene ohi niin suosittelisin että käyt juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. Hän voi ohjata myös eteenpäin jos haluat aikaa psykologille tai vastaavalle.
oikein paljon avustanne. Kiitos etenkin ensimmäiselle vastaajalle kommentista, joka erityisesti lämmitti mieltä ja rohkaisi hakemaan apua. Olen varannut ajan lääkärille, jonka kautta luultavasti pääsen hoitoon. Pelottaa vain, ettei ota asiaani vakavasti, eikä tee mitään helpottaakseen oloani. Pelkään etten saa apua tai parane siitä huolimatta...
Kaikkea hyvää Sinulle. Mukavaa, että olet rohkaissut mielesi ja lähtenyt hakemaan apua. Sinulla on paljon kanssakulkijoita täällä, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Pärjäillään!
minulla tuli kanssa ahdistus tunteita linja-autoissa ja kun aloitin uuden koulun niin tunteet vain pahenivat.. olin aivan hädissäni. menin terapiaan, koska halusin tietää mikä mulla on. aikaisemmin kun en ollut busseissa sun muissa sellaista kokenut.
Terapeutti sanoi, että mulla olisi paniikkihäiriö.. se diagnoosi helpotti ja seuraava matka julkisella liikenteellä tuntui aivan ihanalta. aivan kuin siellä ei olisi ollut niin hiljaista. olen aina ollut lääkevastainen ja yritin käydä uutta koulua "normaalisti", mutta ahdistus oli niin suuri, että minun oli pakko hakea apua. Sain paroksetin lääkettä ja temestaa siihen lisäksi. eli paroksetin on masennukseen ja ahdistukseen tehty pitkävaikutteinen lääke ja temesta rauhoittava... käytin paroksetinia n, viikon ja se siitä mulla tuli vaan huimaava olo.. eikä vaikutusta, mutta temestasta olo todella hyvä vaikutus. olin kuitenkin päässyt terapian kautta yli kaikista muista vaikeuksista ja bussi muu ympäristö ahdituksista eroon enkä kokenut enään minkääläista jännitystä. mutta kouluun tarvitsin joka päivä temestaa..puoli tablettia riitti 1mg enkä tarvinnut sitä missään muulla vapaajan toiminnassa. jos oli esitys otin kokonaisen. pikkuhiljaa sain itsevarmuutta ja tästä kaikesta on nyt 3 vuotta aikaa eikä minun tarvitse enään ottaa kouluun ollenkaan mitään lääkettä. olen muuten sosiaalinen ja uloispäin suuntautunut ja olen hyvilläni että osasin hakea apua itselleni ja enään ei tarvitse mitään pelätä. jos paniikki meinaa tulla, joka harvemmin enään tulee voin ottaa 1/2 temestaa. nykyään en mielelläni edes ota jos tilanne ei täysin sitä vaadi.. ja pystyn olemaan oma itseni
Hei ja kiitos edelliselle vastaajalle kertoessasi oman tarinasi, ehkä se mullakin tästä alkaa tuo ahdistus ja jännitys helpottaa kun pääsen hoitoon.