Täältä

ikuisuuteen kirjoitti:

Olipa kerran ihminen,joka katseli
myrskyävän meren rannalta kauas,kauas.
Hän näki kaukana ihmeellisen maan,
sinne hänen oli määrä mennä,mutta
ehtona oli rakentaa silta yli sen
raivoavan veden.
Paikalle ilmaantui monta,monta hyvää
silta-asiantuntijaa tarjouksineen.
oli jos jonkin sorttista ja minkä
hintaista rakennusmestaria.
Kuitenkin paikalle saapui eräs,
jonka katse pysäytti ihmisen;
tuon Mestarin silmissä oli jotakin,
johon saattoi luottaa.
Kun ihminen kyseli kustannuksia
siltatyöhön,Mestari sanoi sen maksavan
ainoastaan,ei enempää,ei vähempää,kuin
koko tuon ihmisen loppuelämän sitoutumisen
tähän tehtävään.
"Jos jätät kaiken muun,saat olla varma,
että pääset tuonne perille;minä valvon
siltasi rakentamista koko ajan,saat tästä
vielä yhteyslaitteen,jolla voit koko
ajan puhua kanssani,muistat vain luottaa
kaikessa siihen,mitä sinulle sanon.

Niinpä tämä iloinen sillanrakentaja aloitti
työnsä.Hän sai parhaat mahdolliset neuvot,
niin silta alkoi pikkuhiljaa rakentua.
Mutta eipäs aikaakaan,kun paikalle ilmaantui
oikein suuri siltatirehtööri:
"Tuo silta ei ole ollenkaan sellainen
kuin pitäisi,katsos,minulla on paremmat
piirustukset.Näillä kun rakennat,pääset
hieman helpommalla,eikä prameuttakaan puutu.
näyttää niin onnettoman vaatimattomalta
tuo sinun siltasi."
Ihminen polo siinä aprikoi sitten,mutta
noudattaa kuitenkin neuvoa,ja alkaa
vähän muutella siltansa rakennussuunitelmia.
Suuri siltatirehtööri hieroskelee vieressä
tyytyväisenä käsiään;sanoen:"Muista
sitten,ettet kuuntele enää sitä Mestaria,
eihän se näistä nykyaikaisista silloista
mitään tiedäkään,uudet tuulet näet nyt
puhaltavat näillä siltamarkkinoillakin."

Mutta kuinka ollakaan,sillasta alkaa kuulua
uhkaavia natinoita,vaikkei ole kuin vähän
vasta siltaa tehty.
Ihminen väsähtää,lyö rukkaset maahan,ja
ottaa hatkat.Aikansa kierrettyään,ja
taivaan käydessä yhä synkemmäksi,hän
palaa katselemaan kauas ulapan takana
kimmeltävään,ihmeelliseen maahan.
Yhtäkkiä hän muistaa Mestarin,sekä
yhteydenottolaitteen,jolla häneen saa
yhteyden.
Ihminen kuiskaa vapisevalla äänellä,
saako vielä neuvoja,vai onko sillan-
rakennus ikusesti ohi.
"Miksi et luota minuun,kuuluu vastaus.
Itse asiassa olen koko ajan ollut
vierelläsi,valvoen rakennustyötä.
Olet monta kertaa jo meinannut pudota
kuohuvaan mereen,mutta apulaiseni
ovat estäneet putoamisesi,olen valvonut
ettet menetä toivoasi.Olen laskenut
kaikki mahdolliset ja mahdottomat
painot,mitä matkasi tuo tullessaan,
takaan sinulle,että silta kestää."

Silta alkaa Mestarin ohjauksessa
taas rakentua.Hitaasti,mutta varmasti.
Joskus siltaan tulee tummia sävyjä,
toisina päivinä kimmeltäviä helmiä..

Ihminen katsoo,ja näkee monien toistenkin
aloittaneen sillanrakentamisen saman
Mestarin kanssa.
Jokaisen ihmisen silta näyttää vähän eri-
laiselta,toisilla silta on lyhyempi,
toisilla kaarevampi,toisilla tehty
kantamaan paljon,toisilla vähemmän.

Niin kuluu vuodet,elämänpituset.
Myrskyävän meren toisella puolen,ihanan
maan rannalla ihminen sitten kerran
katsoo taakseen,siinä oli se silta
tänne ikuisuuteen.Hän kuulee Mestarin
sanat:Minähän lupasin!
Nyt hän on perillä,ja ensimmäisenä
hän näkee Mestarinsa ihmeelliset
silmät.
Sen pituinen se.
Hyvää yötä kaikille!
"Ja katso,minä olen teidän
kanssanne joka päivä
maailman loppuun asti."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä