Äskettäin vastasin muualla erään henkilön esittämiin kysymyksiin minulle.
Esitän tässä otteen tästä vastauksesta, koska se voi olla muillekin ajatuksia herättävä.
"Sain nuorena kasvaa maaseudulla uskovaisessa ilmapiirissä, josta olen nykyään kovin kiitollinen. Myöhemmin elämässä rupesin epäillä monia kristinuskoon liittyviä asioita ja hengelliset asiat alkoivat yhä enemmän jäädä taka-alalle. Työnsi ne pois mielestäni. Näin kului useita vuosia. Vähitellen olosuhteet ja tilanteet kärjistyivät siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä selkeitä ratkaisuja uskon asioissa. Silloin Jumala ilman ihmisten väliintuloa alkoi avata silmäni ja tarkkailemalla asioita teknisessä ympäristössäni ja arkielämän olosuhteissa päädyin vähitellen siihen varmuuteen, että vaikka järkemme ei pysty täysin käsittämään kaikkia hengellisiä asioita, ne eivät suinkaan silti ole järjettömiä.
Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmalta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.
Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan. Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.
Niistä sen ajan pohdinnoista ja kokemuksista on ollut suurta hyötyä jatkuvasti.
Kyllä esim. näillä keskustelupalstoilla tulee esille niin paljon kristinuskonvastaisia ja sitä halventavia ajatuksia ja väitteitä, että uskoa todella koetellaan. Olen kuitenkin kokenut, että uskoni perusta kestää ja jopa vahvistuu, kun näkee, miten hataralla pohjalla monen elämä lepää.
Vaikeus näissä keskusteluissa on, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman ajatusmallin tasolle. Tämä ajatusmalli lisäksi lähtee siitä, ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste eikä Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.
Itse lähden siitä, että tämän luomakunnan takana on Luoja, joka on suunnitellut ja toteuttanut luomakunnan omalla viisaudellaan ja voimallaan. Miten tämä on käytännössä tapahtunut en osaa selittää, enkä edes vakavammin pyri siihen. Ja tämä Luoja, Jumala välttää meistä ja kutsuu meitä rakkaudessaan yhteyteensä evankeliumin kautta.
Enemmän tästä :
http://www.nic.fi/~jlindell "
Esitän tässä otteen tästä vastauksesta, koska se voi olla muillekin ajatuksia herättävä.
"Sain nuorena kasvaa maaseudulla uskovaisessa ilmapiirissä, josta olen nykyään kovin kiitollinen. Myöhemmin elämässä rupesin epäillä monia kristinuskoon liittyviä asioita ja hengelliset asiat alkoivat yhä enemmän jäädä taka-alalle. Työnsi ne pois mielestäni. Näin kului useita vuosia. Vähitellen olosuhteet ja tilanteet kärjistyivät siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä selkeitä ratkaisuja uskon asioissa. Silloin Jumala ilman ihmisten väliintuloa alkoi avata silmäni ja tarkkailemalla asioita teknisessä ympäristössäni ja arkielämän olosuhteissa päädyin vähitellen siihen varmuuteen, että vaikka järkemme ei pysty täysin käsittämään kaikkia hengellisiä asioita, ne eivät suinkaan silti ole järjettömiä.
Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmalta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.
Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan. Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.
Niistä sen ajan pohdinnoista ja kokemuksista on ollut suurta hyötyä jatkuvasti.
Kyllä esim. näillä keskustelupalstoilla tulee esille niin paljon kristinuskonvastaisia ja sitä halventavia ajatuksia ja väitteitä, että uskoa todella koetellaan. Olen kuitenkin kokenut, että uskoni perusta kestää ja jopa vahvistuu, kun näkee, miten hataralla pohjalla monen elämä lepää.
Vaikeus näissä keskusteluissa on, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman ajatusmallin tasolle. Tämä ajatusmalli lisäksi lähtee siitä, ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste eikä Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.
Itse lähden siitä, että tämän luomakunnan takana on Luoja, joka on suunnitellut ja toteuttanut luomakunnan omalla viisaudellaan ja voimallaan. Miten tämä on käytännössä tapahtunut en osaa selittää, enkä edes vakavammin pyri siihen. Ja tämä Luoja, Jumala välttää meistä ja kutsuu meitä rakkaudessaan yhteyteensä evankeliumin kautta.
Enemmän tästä :
http://www.nic.fi/~jlindell "
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.